Tarvitaan kiireesti uusi ja oikeudenmukainen tukkirunkojen mittausmenetelmä
Suomessa olemassa olevan käytännön mukaan, tukkeja ei katkota säännöllisesti kauppakirjassa olevan ohuimman tukkiläpimitan kohdalta, vaan siitä, mihin viimeisen pölkyn pää sattuu loppumaan. Tämä kohta voi olla jopa metrejä väärässä paikassa. Periaatteessa tukin katkonnassa pitäisi olla käytössä katkaisukohta 30 cm välein, mutta käytäntö on luisunut siihen, että niitä käytetään paljon vähemmän kuin hyvä ja tarkka katkonta edellyttäisi.
Teknisesti kehittyneessä Suomessa, ja vielä näin kehittyneellä teollisuuden alalla, on vaikea ymmärtää tai hyväksyä, miten tällaista virhettä siedetään ja annetaan sen jatkua juuri ilman vastaväitteitä ja varsinkin kun puun myyjien tukena pitäisi olla monenlaisia etujärjestöjä, joiden pitäisi olla ärhäkästi myös asiaa tuntemattoman ja kaukana metsästään asuvan maallikko myyjän tukena vilppiä vastaan. Miten myös MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen mennä käsiensä läpi lähes säännönmukaisesti?
Kun katkontakohta siirtyy tukin minimiläpimittakohdasta tyven suuntaan, sekä paperipuun ostaja että saha (jolle tukit menevät), sekä myöskin korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ainoastaan puun myyjä häviää.
Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe lienee usein 3 – 5 % luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (2.3 mrd.) on luokkaa 1.5 mrd, kolmenkin prosentin katkontavirhe merkitsee jo 45 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
MTK kärkenä, mutta myös maanomistajajärjestöjen, yhteismetsäyhdistysten, MHY:n ja metsäkeskusten pitäisi nyt ryhtyä rivakasti toimiin käynnistämällä neuvottelut tämän epäkohdan kitkemiseksi ja korvaamiseksi rehellisellä ja avoimella mittausmenetelmällä. Sellainenkin on jo olemassa: Se on ”taloudellinen mittaus”, jossa moton kaatopää kulkee rungon läpi sen karsien, katkoen ja eri tavaralajit tarkkaan mitaten. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus (riippumatta siitä, miten katkonta suoritetaan) ja näiden mukaisesti myös tilitetään.
Myyjällä ei ole mitään valtaa tai kiinnostusta katkontaan, hän vain haluaa, ja hänellä on oikeus saada tukin hinta kaikesta tukkimitat täyttävästä puusta.
Oireellisena, mutta myös vilpistä kertovana asiana, markkinoilla on yleistynyt puunostajien tapa, että he eivät anna pyystäkään ostajalle tukkilistoja, joista tukiosuuden asiattoman kutistamisen voisi selvittää.
Kannustan kaikkia metsän myyjiä menemään teiden varsilla vielä oleville pinoilleen ja mittaamaan ropsien tyvipäitä, paljonko sieltä löytyy tukkimitat täyttäviä paksuuksia. Jos näitä löytyy, kannattaa pyytää heti puun ostaja paikalle selvittelemään asiaa.
Metsäomistajien tulee nyt viipymättä aktivoitua yhteistoimintaan, että tämä hyvän kauppatavan ja rehellisyyden sekä puunmyyntisopimusten vastainen vastenmielinen sekä myös epärehellinen menettely saadaan loppumaan.
Ei voida mitenkään hyväksyä ajatustakaan, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin teollisuuden vilpin kohteeksi, kykenemättä valvomaan ja tarkistamaan katkonnan oikeellisuutta.
Uskon että teollisuudella ei ole mitään halua vaarantaa puunmyynti-ilmapiiriä ja puuvirtojen sujuvuutta tehtaille, vaan että asia saadaan ratkaistuksi kaikkien eduksi.
Veli-Jussi Jalkanen Puun tuottaja Rautalampi
Erään suuren yhtiön korjaama kuusipaperipuupino. Maalilla täplätyt tyvet ovat tukkipaksuutta eli yli 16 cm halkaisijaltaan. Yksi täpälä merkitsee 17 cm läpimittaa, 2 täplää 18 cm jne. Tukkipinoon kuuluvaa runko-osuutta on siis runsaasti.
