Vessin asiantuntijakommentti Hs 101120
Tunnepitoiseen ja kuumentuneeseen keskusteluun muutamia faktoja:
Suomen metsät voisivat hyvällä hoidolla helposti kasvaa 200 milj. m3 nykyisen 110:n sijasta. Samalla niiden hiilinielu kasvaisi 80 milj. tn eli jo kasvu olisi 40 % suurempi kuin kaikki nykyiset päästöt. 57 milj. tn.
Tämä edellyttäisi vain, että nykyinen hyvin vaatimaton 1.1 mm:n keskimääräinen vuosilusto kasvatetaan 2 mm vuosilustoksi, joka ei ole kova luku sekään. Hyvin hoidetuilla metsätiloilla tuoreilla kankailla tai korvilla päästään jo keskimäärin 4 mm vuosilustoihin.
Nykykasvu sitoo n. 100 milj. tn hiilidioksidia. On metsä-, teollisuus- ja rakennuspolitiikan asian päättää, miten hyvin puihin sitoutunut hiili saadaan pois kierrosta tai korvaamaan fossiilisia polttoaineita.
Em. lisäkasvu jalostettuna merkitsisi selluna tai kartonkina n. 80 mrd lisää myyntituloja ja paria sataa tuhatta hyväpalkkaista työpaikkaa lisää kasvatuksessa, korjuussa ja jalostuksessa.
Pienpuu (ryteikkö-, ensiharvennus-, riukupuu) sopisi hyvin korvaamaan poistuvaa fossiilista turvetta. Sen taloudelliseen korjaamiseen pitäisi kehittää korjuun automaatiota, missä SITRA:kin voisi olla innovaatioineen apuna.
Monimuotoisuutta voidaan mainiosti kehittää yhdessä valtapuiden kasvun lisäämisen rinnalla. Nämä kaksi tavoitetta eivät riitele ollenkaan, jos toimitaan taitavasti.
Jatkuva kasvatus romahduttaa kasvun ja puuston määrän jo parissa puusukupolvessa. Tämä opittiin ajanjaksolla 1860 – 1960.
Luontaista uudistamista (siemenpuumenetelmä, kaistalehakkuu) ilman varsinaista päätehakkuuta voidaan toteuttaa järkevästi ja taloudellisesti vain kalliomailla ja karuilla mäntykankailla.
Suomen 4 milj. ha avosoiden metsittäminen tuhkalannoituksen, ojituksen ja istuttamisen voimalla lisäisi hiilen sidontaa 90.000 tn / 100.000 ha eli 20 – 40 kertaiseksi verrattuna luonnonsuon hiilen sidontaan.
Uustyhmentyvässä metsänhoidossa Suomen metsien hoito on taantumassa ja hoitorästit sekä ryteiköt huolestuttavasti lisääntymässä.
