Vessin ideakommentti Hs 200820
Esitetty suojavyöhykkeen leventäminen hirvieläinten estossa ei auta, sillä tiellä liikkujat katsovat tutkimusten mukaan vain kapeaa sektoria ajoradan suuntaan.
Hirvieläin pääsee suojavärityksensä takia, ja aina pimeällä, käytännössä ajoradalle ennen kuin se huomataan nopeassa vauhdissa, jossa näkökenttä on entisestään kapeutunut.
Kolmenkymmenen metrin raivaamiseen kaikilta nopeilta teitä kuluu valtava määrä rahaa vuosittain. Tietysti sitä voisi ottaa aivan tarpeettomasta, kosmeettisesta ja ihmetystä herättävästä tien penkkojen heinän niitosta.
Tiehirvien mainitsemaan vakavaan ongelmaan on yksi helppo ratkaisu: vähennetään valtion mahtikäskyllä tai lailla hirvieläinten määrä viidesosaan nykyisestä, koska juuri ylitiheys tekee niistä levottomia liikkujia ja tieriskejä.
Nyt meillä toikkaroi järjettömät 250.000 – 300.000 hirvieläintä (vasat ml.) maastossa huhtikuusta lokakuuhun eli metsästyskauteen asti, mukaan lukien paljon arvaamatonta liikkumista aiheuttava kiima-aika.
Toinenkin tapa olisi niittoja ja raivauksia taloudellisempi:
Hirviaidat, jotka rakennetaan aivan tieluiskan yläreunaan, jolloin raivattavaksi jää vain pieni kaistale aidan takana, että oksat eivät tulisi tielle. Tässä ratkaisussa taloudellisuus paranee myös siitä, että valtavat alueet tienluiskia vapautuu puun tuotantoon.
Liikenne- ja terveysturvallisuutta pitäisi lisätä ja saastumista vähentää myös nastat kieltämällä. Nastojen kuluttamista ja veden täyttämistä tai jään pinnoittamista urista johtuu vuosittain suuri määrä ajoneuvon hallinnan menettämisiä kohtalokkaine seurauksineen.
Nastojen karhentama pinta kuluttaa rengasta nopeammin ja lisää siten mikromuovisaastetta, mikä päätyy luontoon ja ravintoketjuunkin luonnon ja ihmisen terveyttä heikentämään.
Urautumisen vähentäminen säästäisi satoja miljoonia päällystyskuluja joka vuosi. Kitkarenkailla pärjää aivan mainiosti ja ne voi ajaa loppuun taloudellisesti parin talven jälkeen kesärenkaina.
