KANSA LIIKKUU AIVAN LIIAN VÄHÄN

Hs komm Vessin ongelmanratkaisukeinot 70918

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005816809.html

 

Luvut rumenevat paljon, kunhan kännykkäriippuvaiset läpäisevät kaikki ikäryhmät.

Fyysinen jatkuva passivoituminen nopeuttaa kansanterveyspommin laukeamista lisääntyvinä kansansairauksina mm. muistisairauksina. (termi on huono, muistisairaus on vain jäävuoren huippu yleisestä aivojen ikä-/elintapajohdannaisesta rappeutumisesta, joka monilla alkaa jo ennen 40 v.)

Ongelma olisi helppo korjata muutamalla ”kirurgisella” toimella:

Koko kansalle 5 % veronluonteinen terveysvakuutus. Siitä saisi alennusta jopa 1 %:iin asti, kun on esittää verottajalle itse maksetut ja luotettavat ja tuoreet todistukset normaaleista / hyvistä hapenottokyky-, verenpaine-, maksa-, rasvaprosentti- ja veren sokeriarvoista.

Kouluihin iloista liikuntaa tunti päivässä sekaryhmin, josta ei anneta numeroita eikä juuri kilpailla vaan painopiste on monien lajitekniikoitten oppimisessa.

Urheiluseuroille tuet sen mukaan miten paljon tekevät nuorison liikuntakasvatusta kilpaurheilun sijaan.

Paremmat liikuntapaikat kuntiin mm. viihtyisät, katetut ympärivuotiset, jäättömät ja valaistut kuntorappuset, joissa olisi liike-/valoanturit ja oman kunnon seurantataulukko sormenpäätunnistuksella.

Yhteiskunnan koulukyyditysten lopettaminen paitsi yli 10 km matkoilta (1-2 lk 5 km)

Paljon lisää kevyen liikenteen väyliä tai kaistoja.

Valtakuntaan kunnollinen terveyden ennaltaehkäisysuunnitelma, jossa painopiste laitetaan sairauksien ehkäisyyn ja näin pian saadaan jättisäästöt sairaanhoidossa.

Kansanliikunnassa ihmiset tulisi opettaa nostamaan kuntoa tehokkaalla ja aikaa säästävällä HIIT (high intencity interval training), jossa hyvä sydämen kunto tulee jo 3 min viikoittaisella kuntoilulla. Ihmisiä ei myöskään riittävästi opeteta hauskaan ja terveystehokkaaseen ja supertärkeään (aivoterveys !! ) voimaharjoitteluun, jota voi tehdä monin tavoin.

THL:n toimet kansanterveyden eteen supistuvat vain jatkuvaan olemassa olevien huonojen tilastojen pilkuntarkkaan selvittämiseen tilannetta parantavien kehitystoimien sijaan, jotka olisivat paljon tärkeämpiä.