Vessin korjaava kommentti Hs 110620
Tämäkin esimerkki osoittaa, kuinka kehittymätöntä elintarvikekemia vielä on.
Näin suuri joukko ei ole saanut oireita tyhjästä. Vielä todennäköisesti suurempi joukko on saanut oireita, mutta ei ole raportoinut, tai on sekoittanut oireet muihin vaivoihin tai saanut oireet niin lievinä, että ei ole niitä noteerannut.
Ruokaturvallisuushistoria esim. viimeisen 50 vuodenkin ajalta vilisee esimerkkejä, miten teollisuus tekee jotain haitallista tuotetta, viranomaiset ovat puutteellisen analyysin tai perustiedon takia ihan pihalla, tuotetta myydään, kunnes joku biokemisti vuosia myöhemmin vasta selvittää haitallisuus- tai myrkyllisyysmekanismin. Näistä mokista haitan kärsijöitä on maailmalla valtavasti.
Ongelma on hyvin kompleksinen, sillä ko. karkin kemikaalit voivat muodostaa muiden olemassa olevien tuotteiden lisäaineiden kanssa haitallisen yhdisteen, jonka selville saaminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, kun mahdollisia yhteisvaikutteisia kemikaaleja yksin tai ryhmissä on satoja tuhansia.
Leikimme ja ”kokeilemme” erilaisia ”sallittuja” lisäaineita ymmärtämättä, että tutkimusten mukaan useimmat voivat olla moninkertaisesti myrkyllisempiä yhdessä toisten aineiden kanssa.
Järkevintä olisikin olla syömällä tai käyttämättä iholla synteettisiä kemikaaleja, koska haittoja voi tulla arvaamatta.
Ruuan ja ympäristön moninaistuvan ja lisääntyvän kemikaalikuorman on todettu olevan yhteydessä jatkuvasti kohoavaan syöpäsairastuvuuteen mikromuovi mukaan luetettuna.
