Puu- ja siitä tehdyt jalosteet ja kokonaan uudet tuotteet ovat Suomessa epäilemättä tulevaisuuden alaa ja biosektorin keskiössä.
Uusien tehdashankkeiden myötä keskustellaan puun riittävyydestä. Jos metsätuotannon tason annetaan jatkaa rapistumistaan ja Kuopion ja muutkin suunnitelmissa olevat tehtaat rakennetaan, niukkuutta voi esiintyä alueittain.
Jos taas nostamme metsätuotannon tason nykyisestä laajaperäisestä lähes ”keräilymetsätaloudesta” lähelle metsämaan tuottokykyä olevaa viljelymetsätaloutta, meidän pitää rakentaa vielä useita jättitehtaita lisää.
Metsätuotanto ja puun jalostus voisi olla se ”sampo”, jolla nostamme Suomen kasvuun. Puu on tulevaisuuden raaka-aine ja teollisuuspotentiaali monessakin mielessä. Jokaista jalostettua 1 milj. lisäpuukuutiota kohti BKT kasvaa luokkaa 400 milj. €. Mahdollinen 70 milj. m:3 lisätuotto ja jalostus voisi siis merkitä lähes 30 mrd. €. BKT:n lisää teollisuudesta, jonka päälle tulee vielä n. 700 milj. lisää puunmyyntituloja ja massiivisen n. 100.000:n metsänhoito-, korjuu- ja kaukokuljetustyöpaikan talousvaikutukset.
Tässä vaiheessa moni pudistelee epäuskoisesti. Katsotaanpa laiminlyötyjä mahdollisuuksiamme.
Annamme
hirvieläinten tuhota kymmeniä tuhansia hehtaareita laatupuita vuodessa. Lisäksi
istutusten puulajivalinnat vääristyvät hirvieläinten pelossa tulevan kasvun
kustannuksella. Ne lisäävät metsätuhojen lisäksi merkittävästi myös punkkien
määrää.
Suuri osa 1960 – 1980 luvun ojitusmaista on ojien umpeen kasvamisen takia
menettänyt yli puolet tuottokyvystään. Turvemaiden ojat pitäisi perata viimeistään
30 v. välein. Turvemaita on kolmannes 20 milj. ha metsäalasta.
Hyvin muokattu uudistusalue lahottaisi osan ravinteita sitovasta ja pohjamaan
kylmäksi eristävästä kuntasta. Näin maa uudistuisi ja elävöityisi kasvattamaan
elinvoimaisempia sienirihmastoja ym. bioaktiivisuutta ja siten myös
hyödyttämään puiden kasvua.
Annamme metsien tuhohyönteisten ja kasvitautien tuhota vuosittain satoja
tuhansia kuutioita puustoa huonon metsähygienian takia.
Valtaosa rehevistä eli tuottavimmista ja aikoinaan maatalouskäytössä olleista
alueista kärsii boorin puutoksesta, mikä romahduttaa puun kasvun ja nimenomaan
tuottavimmilla lohkoilla.
Varttuneiden, hyvin hoidettujen ja – kasvavien metsien lannoitusten
moninkertaistamisella voisimme tuottaa monta miljoonaa kuutiota lisää koska
varttuneet metsät kärsivät kroonisesta typpipulasta. Myös turvemaiden tuhkalannoituksella ojien
perkauksen lisäksi saisimme karuhkotkin turvemaat kasvamaan kuin tuoreet kankaat.
Metsänviljelyt, taimikon hoidot ja ensiharvennukset viivästyvät lähes
järjestään vuositolkulla kukin, ja näin kunnolla tuottavan tukkimetsän
aikaansaaminen viivästyy jopa kymmeniä vuosia. Syntyneet puustot ovat
laiminlyöntien takia lisäksi usein aukkoisia.
Suomi on ”täynnä” varttuneita kasvatusmetsiä, joissa ylitiheys on hidastanut
puuston kasvun alle puoleen verrattuna hyvin väljennettyyn. Elinvoimainen
valtapuusto ottaa nimittäin aina 5-8 vuoden ”spurtin” väljennyksen jälkeen,
jona aikana kasvu lisääntyy kymmenillä prosenteilla tai jopa kaksinkertaistuu.
Metsäpuiden rodunjalostus ja jalostuslinjojen taimituotanto on kitunut pitkään
resurssipulassa, mistä on jo aiheutunut suuret potentiaaliset kasvumenetykset
niitä huonompien taimien menosta istutuksiin.
Metsien uudistaminen laiminlyödään useimmiten tai ”unohtuu” oikean ikäisenä ja
sitten seisotamme rappeutuvia, tuhoille alttiita, sairaita tai heikentyneitä,
yli-ikäisiä ja kasvunsa lopettaneita metsiköitä.
Metsiköittemme puustosta tuhot, hoitamattomuus ja ylitiheys aiheuttavat jo
kasvaneiden puiden kuolemia tai ne eivät koskaan edes kasva markkinakelpoisiksi
tiheissä ryteiköissä vaan riukuuntuvat , kuolevat ja lahoavat metsään.
Varttuneiden metsien aliskasvillisuuden raivaamisella saisimme 2-3 m:3 lisää
pääpuuston kasvua, sillä olisi suuri työllistävä vaikutus, lisäksi marja- ja
sienisato suurenisi merkittävästi ja metsäkanalintukannatkin hyötyisivät.
Lista laiminlyönneistä, ammattitaidottomuudesta ja välinpitämättömyyksistä aiheutuvista kasvunmenetyksistä on siis masentavan pitkä. Kaikki laiminlyönnit lisäksi vahvistavat toisiaan.
Edellä esitetystä on päätellä, että yli puolet metsien tuottopotentiaalista jää todella käyttämättä. Voisimme siis ”helposti” tuplata tuotoksen ja jalostettuna saada huikaisevat 30 + mrd. lisää BKT:tä.
Lämpösumman jatkuva kohoaminen, kasvukauden pidentyminen ja sateiden lisääntyminen yhdessä typpilaskeuman kanssa kiihdyttävät metsiemme kasvua. 2016 oli tästä hyvä esimerkki. Metsien kasvu oli kymmeniä prosentteja pitkäaikaisarvoja suurempaa.
Olemme lievästi sanoen saamattomia, jos emme osaa hyödyntää tätä ilmaista ilmastonmuutoksen antamaa ilmaista ”lahjaa”.
Jotta pääsemme tehokkaaseen puun tuotantoon ja jalostamiseen, monta asiaa tietysti pitää ensin kehittää.
Ensimmäisenä
metsäpolitiikasta vastaavien organisaatioiden pitää uudistua johtajia myöten.
Erilaiset tehokkaat verotukselliset ja muut metsätuotannon ja puun jalostuksen tuki-
ja kannustus ”kepit” ja ”porkkanat” pitää ottaa käyttöön.
Metsäomistajiakin pitää aktiivisesti lähestyä ja kouluttaa. Luulisi mahdollisen
400 € bruttotulon / ha (12.000 € /30 ha/ v) kiinnostavan myös keskikokoisen
metsätilan omistajaa.
Lisäksi hyvällä metsänhoidolla saadaan metsikön tuotoksen tukkiosuus nousemaan nykyisestä onnettomasta n. 32 %:sta kaksinkertaiseksi ja tilakohtaisen metsätuotanto tulemaan kannattavaksi. Nyt ylitiheinä kasvavat pieniläpimittaiset metsiköt tuottavat omistajalleen tappiota ja ainut hyötyjä on teollisuus, joka voi ostaa energia- ja paperipuu raaka-aineensa jälkeenjääneeseen paperipuun alihintaan.
Lisääntyneestä metsän kasvusta osa kanavoituna puurakentamiseen tekisi metsätaloutemme tehokkaasti hiilinieluiksi ja saisimme siitä lisää tukea EU:sta metsänhoito- ja energiapolitiikkaamme.
MHY:n, metsäkeskusten ja yhtiöiden metsänhoitopalvelujen tulisi esitellä kuvin ja laskelmin kaikille metsänomistajille tehokkaamman metsänhoidon talous-, luonto ja maisemavaikutukset. Näin vakuuttavuus kasvaisi pelkkiin puheisiin verrattuna.
Kaupunkilasten metsänomistus ja metsänomistajien yli 60 v. keski – ikä tuottavat tietysti omat haasteensa. Ne ovat varmasti myös voitettavissa, jos koulutus-, tiedotus- ja kannustustoimet ovat vain hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, ja jos ne kohdistetaan kaikille metsänomistajille, eikä vain aktiivisimmille kuten nykyään tapahtuu.
Metsänomistajiin
on vaurastumisen, iän, väsähtämisen ja vihertymisen myötä hiipinyt usein asenne
että metsät pitäisi jättää vain silleen, ikään kuin ”luonnonsuojelu-” tai vara
alueeksi.
Lahopuiden jättämisellä, erikoisalueiden ja sopivan metsäosuuden suojelulla
lajien ja monimuotoisuuden vaatimukset voidaan hyvin turvata. Toisaalta
hoitamatta ja ryteiköiksi muuttuvat entiset talousmetsät eivät ole monellekaan
eläinlajille tai virkistyskäyttöön raikasta talousmetsää mieluisampi
vaihtoehto.
Metsänhoidon repsahtaminen ja mahdollisuuksien hyödyntämättä jättäminen olisi kansantaloudellisesti liian kallista ja turhauttavaa nyt, kun koko Suomi etsii kuumeisesti kansantalouden pelastusta, joka todella kasvaa aivan ympärillämme.
Veli-Jussi
Jalkanen
Metsätalousyrittäjä
Sahalan Kartano
Rautalampi
