MIKSI KIRKOISSA PEDOFILIAA?

Vessin arvokriittinen kommentti Hs 170620

Linkki artikkeliin

Jos hyväksikäytettyjä lapsia on ollut Ranskassa 3000 + viimeisen 70 vuoden aikana, heitä on samalla kaavalla pelkästään siellä useita kymmeniä tuhansia kirkon historiassa. Kaikissa katolisissa maissa uhreja on siis yhteensä ainakin useita satoja tuhansia. Samansuuntaisia selvityksiä on tehty samankaltaisin tuloksin monissa maissa ja paljastuneet skandaalit ovat seuranneet toisiaan jo kymmeniä vuosia.

Aikaisemmin todennäköisesti tapauksia oli vielä suhteessa enemmän, kun seurakuntalaisilla ja lapsilla oli ennen sodanjälkeistä Eurooppaa paljon pienemmät mahdollisuudet puolustaa itseään kirkon työntekijöiden hyväksi- tai muuta vallankäyttöä vastaan kirkon kouluissa, kuoroissa, harrasteryhmissä jne.

Autoritääristen kirkkojen rakenteissa (varsinkin, jos selibaatti on ollut ihanne tai pakko) on siis asioita, jotka ilmeisesti houkuttelevat suojiinsa pedofiilejä tai ihmisiä, joilla on ainakin pedofiilisiä taipumuksia.

Seksuaalista hyväksikäyttöjä on esiintynyt Suomessakin ainakin autoritäärisissä herätysliikkeissä kuten lestadiolaisuudessa.

Kieroutuneen vallankäytön piiloutuminen kirkon rakenteisiin pitäisi panna kaikki kirkkojen jäsenet kyselemään vakavasti, mikä perinteisessä yhteisö- ja hallintokulttuurissa on pielessä, että tämä on mahdollista, näin tapahtuu, eikä se tule helposti ilmi.

Taas huomaamme, että patriarkaalinen autoritäärisyys, jota monet konservatiivit (tai jopa Suomen kirkolliskokouksen enemmistö) vielä kannattavat (koska vanhalla kirkkolailla mennään), suistaa ihmiset helposti pimeään vallan- ja hyväksikäyttöön.

Tämä ilmenee meillä mm. epädemokraattisena kirkkoherrojen ylivaltana (neuvoston esittelijä, puheenjohtaja, asioiden toimeenpanija, seurakunnan hengellinen ja hallinnollinen johtaja), jossa asemassa monenlainen vallan väärin- tai kierokäyttö on mahdollista ja valitettavan yleistä. 

Kun kirkkolakia nyt ollaan onneksi uusimassa, tavoitteena pitäisi olla oikeasti kirkon perustajan (Jeesus Nasaretilainen) arvojen mukaisesti demokraattinen, avoin, turvallinen, tasa-arvoinen, lämminhenkinen, rehellinen ja rakkaudellinen yhteisö, josta pimeä vallan- ja hyväksikäyttö on kristillisten arvojen mukaisesti kaukana tai mikä ilmetessään paljastuu heti.