MITEN KIRKON TULISI TOIMIA

Vessin kommentti arkkipiispa Luoman haastattelusta Hs 201220

Linkki artikkeliin

”Kirkossa kuuluvat monet äänet, ja kaikissa niissä haetaan ihmisen hyvää, Luoma selittää.”

Tässä lausumassaan kirkon kuplan sisällä oleva Luoma on väärässä.

Kirkko on ensisijaisesti käytännössä keskittynyt oman erittäin vanhanaikaisen perinnekulttuurinsa pyörittämiseen kaiken muun kustannuksella. Tähän kyllästyneet tai sitä vieroksuvat ihmiset kaikkoavat tai eivät halua lähestyä kirkkoa ja samalla hyvä sanoma jää omaksumatta.

Kirkon tulisi olla suosittu lämminhenkinen yhteisö laadukkaan yhteisöllisyyden kautta, jossa toteutuisivat iloisuus, tasa-arvoisuus, avoimuus, spontaanius, innovatiivisuus ja vuorovaikutteisuus ja rakkaudellisuus.

”Teidät tunnetaan siitä seuraajikseni, että teillä on yhteys keskenänne”. Nyt yhteys on vain hyvin pienellä joukolla iäkkäitä sisäpiiriläisiä.

Tapauskollinen, vanhanaikainen, epädemokraattinen, byrokraattinen ja rituaalisidonnainen kirkko ei houkuttele milleniaaleja. Kirkon johtajat kieltäytyvät näkemästä tätä ja jatkavat hiipuvaa linjaa härkäpäisesti. Jeesuksen sanoin: ”Kun sokeaa taluttaa sokeaa, molemmat kaatuvat kuoppaan.”

Populistisesti tämäkin haastattelu alentuu iänikuiseen keskusteluun ihmisen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Kirkon pitäisi ”pestä kasvonsa” uudistamalla kirkkokielensä yleiskieleksi, vaihtamalla mustat kaavut pois, ottamalla käyttöön iloinen hengellinen musiikki keskiaikaisten ankeiden virsien sijaan, ottamalla seurakunnan jäsenet oikeasti mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen, luopumalla tapahtumissaan vahojen rituaalien esittämispakosta (Jumalanpalveluskäytännöt ym. kirkkokäsikirjan muotosäännökset).

Jos seurakunta olisi kaikkia sosiaaliryhmiä puoleensa vetävä ja suvaitseva sekä oikeasti iloisen rakkaudellinen paikka, monet tulisivat toimintaan ja kiinnostuisivat etsimään sitä totuutta ja Jeesuksen radikaalia, rakkaudellista, uudistavaa ja vapauttavaa sanomaa, mitä kirkon pitäisi perustehtävänään levittää.