MITEN PELASTAMME YHTEISKUNTAKEHITYKSEN

Vessin kommentti Korkmanin yhteiskunta-analyysiin Hs 121119

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006304265.html

Korkmanilta hyvää koko kuvaa kirkastavaa analytiikkaa, mutta hän jätti pari talouteen vaikuttavaa asiaa tarkastelematta.
         Meillä ei päättäjien taholla ole riittävästi ymmärrystä eikä päätöksenteko ja siten yhteiskunnan uudistaminen toimi läheskään riittävän hyvin. Siitä seuraa, että emme pysty paikkaamaan nykyiseen yhteiskuntaa repeäviä ”aukkoja” joita on mm:
        a) Fyysinen, henkinen, hengellinen ja sosiaalinen kansanterveys on rapistumassa. Huonokuntoisten ja huonosti voivien eli heikosti tuottavien määrä on nousussa. Kansakunta ei näe eikä pysty ennaltaehkäisyyn, jossa olisi helposti käytettävissä suuri keinovalikoima.
       b) Meiltä puuttuu tärkeää sääntelyä, jolla voisimme suojata kansalaisia suuryhtiöiden haitallisia ja koukuttavia kulutus- ja elintapoja vastaan. Suuryhtiöt mellastavat liian vapaasti.
Kansanedustajat ja virkamiehet eivät ole tarpeeksi älykkäitä näkemään isoa kuvaa ja asiantuntijoista ja tutkijoista liian monet ovat jo voimakkaan lobbauksen kohteena ja siten kädet sidottuina kyvyttömiä kehittämään. Selvin esimerkki löytyy kansanterveydestä.
       c) Herkän ja helposti häiriintyvän yritystoiminnan esteeksi kasautuu koko ajan lisää esteitä: paheneva kotimainen byrokratia ja työvoimapula. Jos nämä pahenevat kuten on suunta, lisäpanostus Korkmanin mainitsemaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ei pelasta vajoamiselta.
      d) Koulutusjärjestelmä uudistuu liian hitaasti. Koulusuunnittelijoiden ja kentän välillä näyttää olevan liian suuri tietämättömyyden tai ymmärtämättömyyden alue. Koululaitoksen pitäisi lisäksi kasvattaa kokonaisfiksuja, tietoisia, terveitä ja laaja-alaisia kansalaisia tulevaisuuden maailmaan kaikilta osin, mitä se ei nyt tee. Tarvittaisiin paljon lisää ”Kuolleiden runoilijoiden seuran” elokuvassa olevan opettajan henkeä.

Tarvitsemme ehdottomasti kyvykkäämpiä ja päättäväisempiä poliittisia päättäjiä.