Vessin asiantuntijakommentti Hs 160920
Näen aleksitymian toisin kuin kirjoittaja.
Minusta sitä ilmenee osin
persoonallisuuden laadun, mutta suurimmaksi osaksi sosiaalisten- ja
vuorovaikutustaitojen (itsetuntemus ja ilmaisu) kehittymättömyyden takia.
On takapajuista, että vielä sodan
traumojen heijasteiden ja huonon itsetunnon ”hiljentämässä” Suomessa,
jossa ei ole juuri ollenkaan itsetuntemus- ja vuorovaikutuskoulutusta. Näissä
asioissa silkka kehittymättömyys nimetään lähes pysyväksi ominaisuudeksi.
Vuorovaikutuskouluttajana en ole
tavannut ihmisiä, jotka eivät turvallisessa seurassa ja sopivien
progressiivisten ja monipuolisten ”Elämyksellis- Toiminnallisten” harjoitusten
ja niiden purkamisen avulla pääsisi eroon tuppisuisuudestaan ja huonosta oman
tietoisuuden kenttänsä (tunteet, arvot, tavoitteet, ajatukset, teot, itsetunto,
keho) tiedostamisesta ja oppisi niistä käsin ilmaisua rakentavalla tavalla.
Vuorovaikutustaitojen
kehittämiseen ei tarvitaan ryhmä ja taitava sekä koulutuksen saanut
vuorovaikutuskouluttaja, jolla on valmiudet opettaa ryhmäläisiä jopa sadoilla
kannustavilla, mielenkiintoisilla, motivoivilla ja jopa hilpeillä ryhmätyö- ym.
tehtävillä ja menetelmillä kasvamaan näissä taidoissa.
Kaikilla opettajilla tulisi
ehdottomasti olla vuorovaikutuskouluttajan taidot ja vuorovaikutusopetus
pitäisi kuulua keskeisenä peruskoulun ja muidenkin oppilaitosten
opetussuunnitelmaan ainakin vapaaehtoisena. Tämä vähentäisi kiusaamista,
häiriköintiä tehokkaasti ja parantaisi lasten itsetuntoa.
Yrityksissä ryhmätyötaitojen viisas
soveltaminen rakentaisi ilmapiiriä tietoisesti paremmaksi (ja tuottavammaksi)
muutamien persoonien piilotajuisen vaikuttamisen ja sattumanvaraisuuden sijaan.
Palkkatilastoissa näkyy, että
vuorovaikutustaitojen hallinta vaikuttaa merkittävästi ammatissa edistymiseen
ja palkkaan.
On lisäksi hyvin harmillista ja
suurta resurssien haaskausta, että ymmärtämättömyys yhteiskunnassamme
vuorovaikutustaitoja kohtaan lisää eriarvoisuutta ja henkilökohtaisia ongelmia
yleisesti.

