Ei tarvitse kummoista metsätuotannon osaamista kun voi nähdä että Suurin osa Suomen metsistä on enemmän tai vähemmän huonosti hoidettua, jopa ryteikköä.

Toisaalta metsissä on myös paljon kasvua rajoittavia, mutta helposti poistettavia haittatekijöitä, joilla puuston kasvua voitaisiin lisätä pienillä kuluilla kymmenistä prosenteista jopa kolminkertaiseksi. Näitä ovat mm:

1. Harvennusten oikea-aikaistaminen. Tiheä nuori metsä tuottaa vain kannattamatonta paperipuuta ja varttunut metsä lopettaa kasvunsa kun tiheys on liian suuri. Mitä enemmän harvennat nuorta metsää, sen enemmän se kasvaa.
2. Taimikot pitää perkaaminen ja harventaminen ajoissa. Hoitamattomasta taimikosta ei tule talousmetsää vaan ryteikköä.
3. Hirvivahinkojen vähentäminen. Suuri hirvitiheys estää monin paikoin männyn ja koivun viljelyn kokonaan ja laatupuun tuotannon. Kallista lihaa.
4. Vanhojen ojastojen kunnostaminen. 1960- 1980 luvuilla kaivetut ojat pitäisi kaikki perata ja saada kasvu takaisin.
5. Boorin puutoksen poistaminen (rehevillä mailla piilevänä yleinen). Boorin puutos pienentää kasvua jo paljon ennen (alle 16 ppm tasosta) kuin latvat haarautuvat joka on n. 3-4 ppm tasolla (MTL, Rikala 2005)
6. Yli-ikäisten metsien uudistaminen . Vanhat metsät eivät kasva mutta lahoavat pystyyn, kaatuvat tuulissa ja ovat hyönteistuhoille alttiita.
7. Rehevien kasvupaikkojen vajaatuottoisuus . Väärä puulaji, vanhuus, liika harvuus jne. heikentävät kasvua juuri siellä missä lisäkasvu voisi olla suurinta.
8. Kasvupaikoille oikeiden puulajien kasvatus . Vieläkin viljellään vääriä puita paljon.
9. Puiden jalostus. Lisäkasvua suhteellisen pienin panostuksin .
10. Metsämaan nykyistä parempi muokkaus . Reilut ojitus- tai ajouraojamätästyksen 0.3 – 0.4 m3 mättäät ovat tehokas tukkimiehen täin, heinän ja vesojen torjuja.

Ympäristöylipehmoilijoiden tulee muistaa puun käyttö rakentamiseen ekokatastrofin torjunnassa, sekä se, että hyvin hoidetussa ja valoisassa talousmetsässä viihtyvät puut, eläimet ja kasvit ja että sieltä saadaan myös hyviä keräilysatoja.

Valtiovallan ja metsänhoitoyhdistysten tulisi toteuttaa sarja uusia ”keppi ja porkkana” -toimia, jotka saisivat metsänomistajat aktivoitumaan puustonsa aktiivisempaan hoitoon ja myyntiin. Öljynpohjaisten tuotteiden korvaaminen laajasti puupohjaisilla, sekä hiilen sitominen puurakennuksiin olisi tehokas keino ilmastotalkoissa.

ENERGIAPUUN UUSI TEKNIIKKA

Suomessa on suunniteltu energiapuun korjuun nostamista noin 13 miljoonaan. Tämä auttaa Suomea sen kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteessa, jossa kaikki keinot tulee ottaa tehokäyttöön, jotta toivo tulevan ympäristökatastrofin välttämiseksi saadaan pidettyä elossa.

13 miljoonan kuutiometrin tavoite on haasteellinen perinteisesti toimien mutta helposti saavutettavissa uuden ajattelun ja muutamien kehittämistoimien avulla.   Suomessa kasvaa puuta 100 miljoonaa m³:ä, mutta sitä hakataan vain n. 70 miljoona kuutiota.

Tärkeä uudistus teollisuuteen menevän energiapuun korjuussa olisi saada rangat karsittua ja kuorittua jo hakkuupalstalla. Tällä olisi seuraavat tärkeät hyötyvaikutukset:

1. Kuorittuna raaka-aineesta saataisiin paljon kuivempaa nopeammin. Välivarastointi lyhenisi.
2. Metsänomistaja saisi tuotteelleen paremman hinnan. Kuiva raaka-aine sisältää enemmän energiaa.
3. Kuorittu rankakasa ei levittäisi tuhohyönteisiä lähimetsiin.
4. Polttolaitoksille tulisi vähemmän kustannuksia aiheuttavaa tuhkaa (kuori sisältää tuhkaa/ravinteita runkopuuta enemmän)
5. Pellettituottajat saisivat itselleen parempaa raaka-ainetta. Kuori ei sovi pellettiin.
6. Liikuteltavat massat pienenisivät kuutioissa mitaten. Kuljetus- ja varastointikustannukset pienenisivät.
7. Nopeasti lahoavista kuorista ja oksista tulevat ravinteet antaisivat metsään jäävälle puustolle hyvän ja lannoitusvaikutuksen.
8. Metsästä ei ajautuisi kuoren ja oksien mukana pois arvokkaita ravinteita, jotka ovat usein kasvun minimitekijöitä.

 

Suomalaiset keksijät osaisivat varmasti tuottaa markkinoille puoliautomaattisen pienpuuharvesterin.
Siinä olisi seuraavat ominaisuudet:

1. Kuminen tela-alusta, mikä on hellävarainen metsälle joka säällä.
2. Kuski merkitsisi ohjaamosta lasermerkitsijä -kiväärillä” poistettavat puut jotka kone rekisteröisi ja korjaisi.
3. Kuva- ja paikkatietotunnistimella varustetut kourat kävisivät automattisesti noutamassa puun, joka menisi koneen koko ajan liikkuessa sen takana olevan kuorinta-karsintaterien kautta valmisnippuun. Kouria olisi 2-4 ja siten automaattisessa prosessissa useita runkoja kuljettajan puuttumatta.
4. Sidotut niput jätettäisiin ajouran varteen ja sitten kuormatraktorin viemänä varastoon tie viereen pressun alle kuivumaan. Ylivuoteisena eli ruutikuivana tämä raaka-aine olisi haluttua tavaraa energiapuun ostajalle.

Tässä koneessa sovellettaisiin jo olemassa olevaa tekniikkaa mutta uudelleen integroituna. Tuottavuus olisi hyvä ja yksikkökustannukset alhaisia.

Toisena, mutta korjuukustannukseltaan kalliimpana menetelmänä on perinteinen pienpuuharvesteri, jonka kaatopäähän laitetaan lisäksi kuorintaterät, jotka poistavat ainakin 90 % kuoresta. Tämä onnistuu eukalyptusviljelmillä, miksi ei siis meilläkin?

Puun tuotannon lisääminen kasvun rajoitteita karsimalla, hakkuiden lisääminen lähelle uutta kasvua ja ensiharvennuksissa saatavan puun käyttäminen energiaksi olisivat keinoja, joilla Suomi nousisi uusiutuvan energian käytössä kärkikastiin ja samalla turvaisi myös nykyistä paljon laajemman puunjalostusteollisuuden puuhuollon. Itse asiassa jo 200 miljoonan tuotos antaisi meille teoriassa kaiken tarvitsemamme energian lämmittämiseen ja moottoripolttoaineiksi.

Metsä- ja sen jalostussektorin kehittäminen intensiivisemmäksi loisi kymmeniä-, ehkä satoja tuhansia työpaikkoja ja valtavan liiketoimen. 100 milj. m:3 lisäkasvu 500 € vientihinnalla merkitsisi 50 mrd € myyntiä.