PUUN TUOTANNON TEHOSTAMINEN ON MAHDOLLISTA KANNATTAVAA JA VÄLTTÄMÄTÖNTÄ

Laajaperäisestä perinteisestä metsätaloudesta olisi nyt tärkeää päästä eteenpäin.

Nykyinen metsiemme kasvu perustuu suureksi osaksi ilmaston lämpenemiseen, rodun jalostukseen, typpilaskeuman ja puustopääoman lisääntymiseen, ei niinkään huippuluokan metsänhoitoon, vaikka niin yleisesti luullaan. Tämän faktan asiantuntija päättelee vaivatta Suomen metsissä liikkuessaan.

Monet laajat biojalostushankkeet tarvitsevat valtavasti puuta jo lähivuosina. Suomi tarvitsee talouskasvua ja verotuloja. Maaseutu tarvitsee elinkeinoja ja työpaikkoja. Kaikki nämä olisivat kuin tarjottimella.

Purettavia hakkuurästejä on useita satoja miljoonia kuutioita, mutta ennen pitkää myös puun tuotannon on tehostuttava. Nyt 20 milj. metsähehtaariamme kasvavat, uskallan sanoa, heikohkolla hoidolla n. 100 milj m:3 /v, josta korjaamme luokkaa 70 milj. Muutama miljoonaa kuutiota lahoaa metsiin. Metsät voisivat kasvaa optimihoidolla lähes 200 miljoonaa, joten lisäkorjattavaa olisi huikeat jopa yli 100 milj. m:3.
Monen asian olisi tehostuttava, jotta tämä voisi tapahtua. Urakka kuitenkin kannattaisi valtavan hyvin, sillä lisätuotoksella ja sen jalostuksella tekisimme lisää bruttokansantuotetta luokkaa 3 miljardia jokaista lisäjalostettua 10 milj. m:3 kohti. Metsien lisäkasvun vaatimat hoito-, korjuu- kuljetustyöt toisivat valtavasti elinvoimaa maaseudulle. Merkityksetöntä ei ole myöskään n.  300 milj. € kasvu kantorahatuloissa / 10 milj. m:3 lisäkasvua.  Mahdollisuudet olisi siis kymmenkertaistaa nämäkin luvut.

Kehittämistä vaikeuttavina trendeinä ovat maaseudun ikääntyminen, metsiensuojelu (hoitamattomuus) – halukkuuden lisääntyminen ja omasta metsäomaisuudesta välinpitämättömyyden yleistyminen. Haluttomuudet olisivat  suurimmaksi osaksi estettävissä hyvällä tiedottamisella, yhteismetsien lisäämisellä, aktiivisilla metsänhoitopalveluilla ja valtiovallan ”veroporkkanoilla / –piiskoilla”.

KASVUTEKIJÖIDEN OPTIMOINNISSA PALJON TEHOSTAMISEN VARAA

Nyt olemme kuvaannollisesti sanoen lähes samalla tasolla kun aikoinaan maataloudessa, kun kävimme niityiltä korjaamassa niittyheinää eläinten talviravinnoksi. Itse asiassa täysin virheettömästi hoidetun metsikön näkeminen on nykyään harvinaista. Meillä on yleisesti seuraavia puutteita:

Suuri osa metsistämme on tiheikköjä tai hoitamattomia ryteiköitä, jossa jo ahtaus ja valon ja lämmön puute ja hidastavat kasvua.
Metsän ovat liian vanhoja ja näin kasvukykynsä osin menettäneitä, joita ikärappeuma vielä koko ajan harventaa.
Metsän uudistusprosessi on hidas ja vesaikko, vatukko tai heinä on vallannut uudistusalueen ja taimet kituvat ja osin tuhoutuvat.
Taimikoiden ja riukumetsien perkauksia tehdään aivan liian vähän.
Suometsien hoidot ja harvennukset jäävät usein tekemättä maan kantokyvyn puuttumisen takia.
Miljoonat kilometrit aikanaan kaivettuja ojia on mennyt ja menossa tukkoon.
Hirvien pelossa istutetaan maaperään ja kuviohistoriaan nähden vääriä puulajeja.
Hirvieläimet tuhoavat kasvavia puita merkittäviä määriä.
Kaski- tai maatalouskäytössä olleilla rehevillä alueilla on yleisesti boorin puutetta.
Kasvua voimakkaasti lisäävä hyvä maanmuokkaus puuttuu monelta uudistusalalta. Ylivoimainen ajouramenetelmä on lähes tuntematon.
Rotujalostettuja ja lisäkasvua tuovia taimia ei riitä kaikille halukkaille.
Vanhat metsät kärsivät lähes typen puutteesta ja suot tuhkan puutteesta, mikä tuhlailevasti ajetaan osin kaatopaikoille.
Huono metsähygienia laajentaa lahottajasieni- ja hyönteistuhoja.
Osaamattomuus metsän käsittelyssä ja liika tiheys sekä kovenevat tuulet pahentavat myrskytuhoja jo niin, että monet pelkäävät hakata ollenkaan tuulenkaatojen takia.

Usein metsänomistajat ovat puun tuotantoasioissa täysin tietämättömiä ja kouluttamattomia. Monilla kaupungkimetsänomistajilla on vain hämärä ja vanhentunut kuva siitä, mitä heidän metsissään tapahtuu. Monet jopa maaseudulla saavat tulonsa muualta kuin metsästä, joten tulomotiivikaan ei aktivoi metsäkasvatukseen. Monet ikäihmiset eivät enää jaksa ajatellakaan mielestään raskaita ja hankalia metsänhoitoasioita. Monella aktiivimaatilalla kiire maataloustöiden kanssa estää metsänhoidon. Metsätaloustietous on liian vähäistä myös viljelijäkoulutuksessa.
Näistä kaikista syistä johtuen ”omistajaohjaus” metsähoitoon jää heikoksi. Hyvä puoli em. pitkässä puutelistassa on, että kaikki laiminlyönnit ja vaikeudet voidaan nähdä myös melko helposti korjattavina mahdollisuuksina.

PIENEMMÄT ISTUTUSMÄÄRÄT JA UUDET HARVENNUSMALLIT TUOTTAVAT TUKKIA

Suomessa istutetaan liikaa taimia eli n. 1800 – 2000 kpl/ha. 1200 – 1400 kpl riittää aivan hyvin, jos taimikosta pidetään huolta. Kalliisti kasvatettuja ja hoidettuja istutustaimia hakataan ajourilta paljon jo ensiharvennuksessa. Ajouraojien yleistyminen poistaisi tämänkin hävikin.  Monet perkaajat ja harventajat myös säälivät kaataa istutustaimia. Useimmiten metsikkö saa jo alkuvaiheessa liian suuren tiheyden, jota vanhanaikainen pohjapinta-ala arviointi vielä ylläpitää jatkossa. Näin metsänomistaja kasvattaa metsässään aivan liian kauan täysin kannattamatonta 12 – 20 €/m:3 hintaista paperipuuta, kun järkevällä tiheydellä valtapuut olisivat jo potentiaalisia 40 – 60 €/m:3  tukkipuun kasvajia jo heti ensiharvennuksen jälkeen. Ensiharvennuksetkin siirtyvät, kun odotellaan keskimääräisen runkokoon hidasta suurenemista ylitiheässä ja kasvuaan hidastavassa metsässä. Liian tiheässä varttuneessakin tukkimetsässä solakoiden tukkipuiden pitkä latvaosa menee paperipuuksi, mikä myös on taloudellisesti suuri hävikki.
Kasvun keskittyminen liiaksi halpaan paperipuuhun tietysti sopii massateollisuudelle, koska näin se saa raaka-aineensa halvemmalla. Ehkä siksi harvennusmallien uudistamisellakaan ei ole ollut kiire.  
1200 kpl istutusmäärä ja 700 – 900 kpl runkoluku mahdollisimman aikaisin toteutetun ensiharvennuksen jälkeen (15 -25 v)  tuottaa lujajuurisia tykyistä ja myrskyistä ehjinä selviytyjiä, tuuhealatvaisia nopeasti tukeiksi kasvavia ja siten kannattavia valtapuita.  Ensiharvennus tulee nähdä vain hyvin vähän tuloa tuottavana hakkuuna, jonka laatu ja oikea aikaisuus mahdollistaa pian arvokkaan tukin kasvun, jonka harventamiseen voi päästä hyvällä maalla Etelä-Suomessa jo 7-12 v. ensiharvennuksen jälkeen.

Nykyoloissa siis esim. 1 ha 50 v. kasvatettava kuusikko tuottaa tavanomaisella kasvatuksella 6 m:3/ha/ v ja kokonaissadosta 33 % (valtakunnan keskiarvo)  on tukkia. Näin hehtaarituotoksi nykyhinnoilla tulee n. 9000 € kun taas kasvatus-, kasvu- ja tiheystekijät optimoiden (tukkia 60 %, kasvu 10 m:3/v) hehtaarituotoksi saadaan 20.000 € suurin piirtein samoilla kuluilla. Tilakohtaisilla hehtaari- ja vuosikertoimilla ero on tietysti dramaattinen. Miksi metsänomistajia ei opeteta tuottamaan puuta mahdollisimman taloudellisesti ja kannattavasti optimoimalla kasvutekijät ja kasvattamaan puustonsa reilusti nykyistä harvemmassa.

YMPÄRIVUOTINEN PUUN KORJUU, MYÖS SUOMETSISTÄ, VOIDAAN RATKAISTA
Suomen turvemaiden n. 7 milj. ha:n pehmeä ja huonosti jäätyvä pohja, lämpenevä ilmasto, nykyiset raskaat pyöräkoneet ja tulevaisuuden suuri korjattava puumäärä tehtaitten tarpeisiin ympäri vuoden, on mahdoton yhtälö. Konevalmistajien on välttämättä hypättävä ulos perinnelaatikosta ja kehitettävä telaratkaisuja, jotka toimivat luotettavasti ympärivuoden pienellä pintapaineella. Ei haittaa, jos ratkaisu on kumipyörää hieman kalliimpi. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, koska talven hakkuuruuhka ja hakkuiden siirtyminen kunnon kelien puutteessa tulevat paljon kalliimmaksi.  
Ensiharvennus- ja pienpuun korjuuseen tarvitaan pikimmiten ympärivuotinen puoliautomaattinen tela-alustainen korjuukone, jossa kuski vain merkitsee laserilla ohjaamosta käsin poistettavat harvennus- tai riukupuut jatkuvan ajon aikana. Joku koneen esim. neljästä kevyestä kaatopäästä käy poimimassa rungon, vie sen taakse karsinta /kuorinta terille, joista ravintorikkaat oksat, lehdet ja kaarna lentää ”lannoitteena” ympäristöön. Puhdas ja nopeasti kuivava n. 3 cm latvaläpimittaan katkaistu ranka kulkeutuu koneen katolle, josta se lasketuu automaattisesti ajouran viereen täydessä nipussa lähikuljetusta odottamaan. Puoliautomaattisuus ja monitoimisuus näin romahduttavat pienpuun korjuukulut.

NEUVONNAN TULISI NYKYAIKAISTUA NOPEASTI

Tietoisten metsänomistajien keskuudessa vallitsee melkoinen yksimielisyys siitä, että Metsäkeskukset ja MHY:t ovat tippumasta kelkasta. Eri syistä johtuen MHY:t eivät pysty useinkaan pitämään enää alueellaan optimitason metsänhoidon tasoa, vaan toiminta on liian laajaperäistä kuten myös MHY:n hoitovastuullisissa metsissä. Vanhat metodit ja ajattelutapa, liian tiheät harvennusmallit, valtavan laajoiksi venytetyt organisaatiot, liian passiivinen rooli neuvonnassa ja osaamaton metsänomistajakunta ovat ainakin monien syiden joukossa.
Metsäasiantuntijoilla ja neuvojilla tulisi olla metsänomistajan etu mielessä ensi sijassa. Siinä taas keskeistä ovat kaikkien metsikkökohtaisten kasvutekijöiden optimointi ja kasvupotentiaalin suuntaaminen tukkipuun kasvatukseen mahdollisimman aikaisin, vaikka hieman kokonaispuuntuotoksesta tinkien.  
Nykyaikaisilla tehokkailla etäarviointimenetelmillä ja tiedonvälityksellä avustettuna neuvontaorganisaatioiden tulisi muuttua passiivisista palveluntarjoajista aktiivisiksi lähestymällä jokaisen laiminlyödyn metsäpalstan omistajaa talouslaskelmin, esimerkkikuvin ja valtakirjoin. Näin jokaisen hoitoa vaativan kuvion hoidon kehittämiselle tarjottaisiin viivytyksettä ratkaisu metsäomistajan itsensä, kunnan ja kansantalouden hyväksi. 
Myös lisääntyvän ja uusien tuhojen torjunnan tietoisuus ja keinot tulisi olla ajanmukaiset ja aivan selvät.  

MONINAISKÄYTTÖ JA YMPÄRISTÖNSUOJELU HOIDETTAVISSA

Luemme usein mediassa kannanottoja, että metsätuotanto ja jalostus olisivat haitallista ilmastonsuojelulle. Tämä ei pidä paikkaansa. Juuri valmistunut ympäristövaikutusarvio tarkasteli asiaa liian kapeasti. Monen asiantuntijan mielestä tehostuvan hoidon vaikutukset ilmastolle olisivat ilman muuta edullisia.
Puuta ja siihen sitoutunutta hiiltä menee ”säilöön” yhä enemmän saha-, huonekalu ja rakennusteollisuuden kautta erilaisina kestokulutustuotteina. Puurakentamisen on kovassa kasvussa.  Se on selvästi ympäristöedullisempaa kuin valtavasti energiaa käyttävä kivirakentaminen.
Tehostuvat metsänhoitotoimet ja ojien perkaus lisäävät juuristomassaa ja siten sitoutuneen hiilen määrää.
Vajaatuottoiset ja – puustoiset rehevät notkot, peltojätöt yms. voisivat ylläpitää monikertaisen puumäärän järeinä havutukkirunkoina verrattuna luontaisesti syntyneeseen sekalaiseen lehtimetsäryteikköön.
Puukuituiset komposiitit tulevat korvaamaan kiihtyvästi muovin käyttöä.
Tekniikka alkaa olla valmis vaatteiden valmistamiseksi puukuiduista ja näin puuvillapellotkin saadaan tärkeään ruuan tuotantoon.
Paperi- kartonkirintamallakin kierrätys tehostuu jatkuvasti ja ketjun lopussa todennäköinen energiaksi poltto korvaa myös fossiilisia polttoaineita.
Joidenkin tutkijoiden näkemys, että päätehakkuun jälkeen kuvio on pitkään hiilen päästäjä, on osittain virheellinen. Viivyttelemättömästi tehty muokkaus ja istutus valmistavat taimet kasvamaan nopeasti ja jo muutaman vuoden jälkeen alue sitoo uudestaan tehokkaasti hiiltä. Tätä edistää myös luonnontaimien kasvaminen muokatussa maassa.

Hoidetut ja avarat metsät ovat selvästi miellyttävämpiä virkistysympäristöjä ja parempia sienien ja marjojen kasvupaikkoja kuin tiheät ryteiköt. Myös metsäkanalinnut pitävät väljyydestä.

Vääränlainen metsänsuojelu voi tulla kalliiksi. Kanadassa jättimäiset ja jatkuvat mäntymetsien hyönteistuhot, jotka ovat vaarassa levitä myös Eurooppaan, alkoivat tuulenkaatopuiden korjaamatta jättämisestä luonnonsuojelualueilla. Metsätalous ja siten koko paikallisalueen talous on Kanadassa romuttunut laajoilla alueilla puuston tuhoutumisen takia. Sama on mahdollista tapahtua myös Suomessa jos metsähygienia laiminlyödään luonnonsuojelun nimissä.

Hyvällä tutkimuksella ja yhteistyöllä on aivan varmasti mahdollista löytää keinot, joilla uhanalaisten lajien suojelu voidaan hoitaa tehometsätalouden rinnallakin, kun siihen kehitetään ja sovitaan fiksut ratkaisut.
Koska meillä on johtavaa metsäosaamista ja valmis, vaikkakin hieman repsahtanut tuotantopohja ja kovia kasvu- ja tulonsaantitarpeita maaseudulle ja koko kansantalouteen, miksi emme käärisi hihoja ja tekisi puun tuotannosta ja jalostuksesta taas Suomen teollisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin sydämen.

Veli-Jussi Jalkanen
Agr. , Puuntuottaja
Sahalan kartano, Rautalampi