Laajaperäisestä perinteisestä metsätaloudesta olisi nyt tärkeää päästä eteenpäin.
Nykyinen metsiemme kasvu perustuu suureksi osaksi ilmaston lämpenemiseen, rodun jalostukseen, typpilaskeuman ja puustopääoman lisääntymiseen, ei niinkään huippuluokan metsänhoitoon, vaikka niin yleisesti luullaan. Tämän faktan asiantuntija päättelee vaivatta Suomen metsissä liikkuessaan.
Monet laajat biojalostushankkeet tarvitsevat valtavasti puuta jo lähivuosina. Suomi tarvitsee talouskasvua ja verotuloja. Maaseutu tarvitsee elinkeinoja ja työpaikkoja. Kaikki nämä olisivat kuin tarjottimella.
Purettavia hakkuurästejä on useita satoja miljoonia kuutioita, mutta ennen
pitkää myös puun tuotannon on tehostuttava. Nyt 20 milj. metsähehtaariamme kasvavat,
uskallan sanoa, heikohkolla hoidolla n. 100 milj m:3 /v, josta korjaamme
luokkaa 70 milj. Muutama miljoonaa kuutiota lahoaa metsiin. Metsät voisivat
kasvaa optimihoidolla lähes 200 miljoonaa, joten lisäkorjattavaa olisi huikeat jopa
yli 100 milj. m:3.
Monen asian olisi tehostuttava, jotta tämä voisi tapahtua. Urakka kuitenkin
kannattaisi valtavan hyvin, sillä lisätuotoksella ja sen jalostuksella
tekisimme lisää bruttokansantuotetta luokkaa 3 miljardia jokaista lisäjalostettua
10 milj. m:3 kohti. Metsien lisäkasvun vaatimat hoito-, korjuu- kuljetustyöt
toisivat valtavasti elinvoimaa maaseudulle. Merkityksetöntä ei ole myöskään n. 300 milj. € kasvu kantorahatuloissa / 10 milj.
m:3 lisäkasvua. Mahdollisuudet olisi
siis kymmenkertaistaa nämäkin luvut.
Kehittämistä vaikeuttavina trendeinä ovat maaseudun ikääntyminen, metsiensuojelu (hoitamattomuus) – halukkuuden lisääntyminen ja omasta metsäomaisuudesta välinpitämättömyyden yleistyminen. Haluttomuudet olisivat suurimmaksi osaksi estettävissä hyvällä tiedottamisella, yhteismetsien lisäämisellä, aktiivisilla metsänhoitopalveluilla ja valtiovallan ”veroporkkanoilla / –piiskoilla”.
KASVUTEKIJÖIDEN OPTIMOINNISSA PALJON TEHOSTAMISEN VARAA
Nyt olemme kuvaannollisesti sanoen lähes samalla tasolla kun aikoinaan maataloudessa, kun kävimme niityiltä korjaamassa niittyheinää eläinten talviravinnoksi. Itse asiassa täysin virheettömästi hoidetun metsikön näkeminen on nykyään harvinaista. Meillä on yleisesti seuraavia puutteita:
Suuri osa metsistämme on tiheikköjä tai hoitamattomia ryteiköitä, jossa jo ahtaus
ja valon ja lämmön puute ja hidastavat kasvua.
Metsän ovat liian vanhoja ja näin kasvukykynsä osin menettäneitä, joita
ikärappeuma vielä koko ajan harventaa.
Metsän uudistusprosessi on hidas ja vesaikko, vatukko tai heinä on vallannut
uudistusalueen ja taimet kituvat ja osin tuhoutuvat.
Taimikoiden ja riukumetsien perkauksia tehdään aivan liian vähän.
Suometsien hoidot ja harvennukset jäävät usein tekemättä maan kantokyvyn
puuttumisen takia.
Miljoonat kilometrit aikanaan kaivettuja ojia on mennyt ja menossa tukkoon.
Hirvien pelossa istutetaan maaperään ja kuviohistoriaan nähden vääriä
puulajeja.
Hirvieläimet tuhoavat kasvavia puita merkittäviä määriä.
Kaski- tai maatalouskäytössä olleilla rehevillä alueilla on yleisesti boorin
puutetta.
Kasvua voimakkaasti lisäävä hyvä maanmuokkaus puuttuu monelta uudistusalalta.
Ylivoimainen ajouramenetelmä on lähes tuntematon.
Rotujalostettuja ja lisäkasvua tuovia taimia ei riitä kaikille halukkaille.
Vanhat metsät kärsivät lähes typen puutteesta ja suot tuhkan puutteesta, mikä
tuhlailevasti ajetaan osin kaatopaikoille.
Huono metsähygienia laajentaa lahottajasieni- ja hyönteistuhoja.
Osaamattomuus metsän käsittelyssä ja liika tiheys sekä kovenevat tuulet pahentavat
myrskytuhoja jo niin, että monet pelkäävät hakata ollenkaan tuulenkaatojen
takia.
Usein metsänomistajat ovat puun tuotantoasioissa täysin tietämättömiä ja kouluttamattomia.
Monilla kaupungkimetsänomistajilla on vain hämärä ja vanhentunut kuva siitä, mitä
heidän metsissään tapahtuu. Monet jopa maaseudulla saavat tulonsa muualta kuin
metsästä, joten tulomotiivikaan ei aktivoi metsäkasvatukseen. Monet ikäihmiset
eivät enää jaksa ajatellakaan mielestään raskaita ja hankalia
metsänhoitoasioita. Monella aktiivimaatilalla kiire maataloustöiden kanssa
estää metsänhoidon. Metsätaloustietous on liian vähäistä myös viljelijäkoulutuksessa.
Näistä kaikista syistä johtuen ”omistajaohjaus” metsähoitoon jää heikoksi. Hyvä
puoli em. pitkässä puutelistassa on, että kaikki laiminlyönnit ja vaikeudet voidaan
nähdä myös melko helposti korjattavina mahdollisuuksina.
PIENEMMÄT ISTUTUSMÄÄRÄT JA UUDET HARVENNUSMALLIT TUOTTAVAT TUKKIA
Suomessa istutetaan liikaa taimia eli n. 1800 – 2000 kpl/ha. 1200 – 1400 kpl
riittää aivan hyvin, jos taimikosta pidetään huolta. Kalliisti kasvatettuja ja
hoidettuja istutustaimia hakataan ajourilta paljon jo ensiharvennuksessa.
Ajouraojien yleistyminen poistaisi tämänkin hävikin. Monet perkaajat ja harventajat myös säälivät
kaataa istutustaimia. Useimmiten metsikkö saa jo alkuvaiheessa liian suuren
tiheyden, jota vanhanaikainen pohjapinta-ala arviointi vielä ylläpitää jatkossa.
Näin metsänomistaja kasvattaa metsässään aivan liian kauan täysin
kannattamatonta 12 – 20 €/m:3 hintaista paperipuuta, kun järkevällä tiheydellä
valtapuut olisivat jo potentiaalisia 40 – 60 €/m:3 tukkipuun kasvajia jo heti ensiharvennuksen
jälkeen. Ensiharvennuksetkin siirtyvät, kun odotellaan keskimääräisen runkokoon
hidasta suurenemista ylitiheässä ja kasvuaan hidastavassa metsässä. Liian
tiheässä varttuneessakin tukkimetsässä solakoiden tukkipuiden pitkä latvaosa
menee paperipuuksi, mikä myös on taloudellisesti suuri hävikki.
Kasvun keskittyminen liiaksi halpaan paperipuuhun tietysti sopii
massateollisuudelle, koska näin se saa raaka-aineensa halvemmalla. Ehkä siksi
harvennusmallien uudistamisellakaan ei ole ollut kiire.
1200 kpl istutusmäärä ja 700 – 900 kpl runkoluku mahdollisimman aikaisin
toteutetun ensiharvennuksen jälkeen (15 -25 v) tuottaa lujajuurisia tykyistä ja myrskyistä
ehjinä selviytyjiä, tuuhealatvaisia nopeasti tukeiksi kasvavia ja siten
kannattavia valtapuita. Ensiharvennus tulee
nähdä vain hyvin vähän tuloa tuottavana hakkuuna, jonka laatu ja oikea
aikaisuus mahdollistaa pian arvokkaan tukin kasvun, jonka harventamiseen voi
päästä hyvällä maalla Etelä-Suomessa jo 7-12 v. ensiharvennuksen jälkeen.
Nykyoloissa siis esim. 1 ha 50 v. kasvatettava kuusikko tuottaa tavanomaisella kasvatuksella 6 m:3/ha/ v ja kokonaissadosta 33 % (valtakunnan keskiarvo) on tukkia. Näin hehtaarituotoksi nykyhinnoilla tulee n. 9000 € kun taas kasvatus-, kasvu- ja tiheystekijät optimoiden (tukkia 60 %, kasvu 10 m:3/v) hehtaarituotoksi saadaan 20.000 € suurin piirtein samoilla kuluilla. Tilakohtaisilla hehtaari- ja vuosikertoimilla ero on tietysti dramaattinen. Miksi metsänomistajia ei opeteta tuottamaan puuta mahdollisimman taloudellisesti ja kannattavasti optimoimalla kasvutekijät ja kasvattamaan puustonsa reilusti nykyistä harvemmassa.
YMPÄRIVUOTINEN PUUN KORJUU, MYÖS SUOMETSISTÄ, VOIDAAN RATKAISTA
Suomen turvemaiden n. 7 milj. ha:n pehmeä ja huonosti jäätyvä pohja, lämpenevä
ilmasto, nykyiset raskaat pyöräkoneet ja tulevaisuuden suuri korjattava
puumäärä tehtaitten tarpeisiin ympäri vuoden, on mahdoton yhtälö.
Konevalmistajien on välttämättä hypättävä ulos perinnelaatikosta ja kehitettävä
telaratkaisuja, jotka toimivat luotettavasti ympärivuoden pienellä
pintapaineella. Ei haittaa, jos ratkaisu on kumipyörää hieman kalliimpi.
Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, koska talven hakkuuruuhka ja hakkuiden
siirtyminen kunnon kelien puutteessa tulevat paljon kalliimmaksi.
Ensiharvennus- ja pienpuun korjuuseen tarvitaan pikimmiten ympärivuotinen
puoliautomaattinen tela-alustainen korjuukone, jossa kuski vain merkitsee
laserilla ohjaamosta käsin poistettavat harvennus- tai riukupuut jatkuvan ajon
aikana. Joku koneen esim. neljästä kevyestä kaatopäästä käy poimimassa rungon,
vie sen taakse karsinta /kuorinta terille, joista ravintorikkaat oksat, lehdet
ja kaarna lentää ”lannoitteena” ympäristöön. Puhdas ja nopeasti kuivava n. 3 cm
latvaläpimittaan katkaistu ranka kulkeutuu koneen katolle, josta se lasketuu automaattisesti
ajouran viereen täydessä nipussa lähikuljetusta odottamaan. Puoliautomaattisuus
ja monitoimisuus näin romahduttavat pienpuun korjuukulut.
NEUVONNAN TULISI NYKYAIKAISTUA NOPEASTI
Tietoisten metsänomistajien keskuudessa vallitsee melkoinen yksimielisyys
siitä, että Metsäkeskukset ja MHY:t ovat tippumasta kelkasta. Eri syistä
johtuen MHY:t eivät pysty useinkaan pitämään enää alueellaan optimitason metsänhoidon
tasoa, vaan toiminta on liian laajaperäistä kuten myös MHY:n
hoitovastuullisissa metsissä. Vanhat metodit ja ajattelutapa, liian tiheät
harvennusmallit, valtavan laajoiksi venytetyt organisaatiot, liian passiivinen
rooli neuvonnassa ja osaamaton metsänomistajakunta ovat ainakin monien syiden
joukossa.
Metsäasiantuntijoilla ja neuvojilla tulisi olla metsänomistajan etu mielessä
ensi sijassa. Siinä taas keskeistä ovat kaikkien metsikkökohtaisten
kasvutekijöiden optimointi ja kasvupotentiaalin suuntaaminen tukkipuun
kasvatukseen mahdollisimman aikaisin, vaikka hieman kokonaispuuntuotoksesta
tinkien.
Nykyaikaisilla tehokkailla etäarviointimenetelmillä ja tiedonvälityksellä avustettuna
neuvontaorganisaatioiden tulisi muuttua passiivisista palveluntarjoajista
aktiivisiksi lähestymällä jokaisen laiminlyödyn metsäpalstan omistajaa
talouslaskelmin, esimerkkikuvin ja valtakirjoin. Näin jokaisen hoitoa vaativan
kuvion hoidon kehittämiselle tarjottaisiin viivytyksettä ratkaisu metsäomistajan
itsensä, kunnan ja kansantalouden hyväksi.
Myös lisääntyvän ja uusien tuhojen torjunnan tietoisuus ja keinot tulisi olla
ajanmukaiset ja aivan selvät.
MONINAISKÄYTTÖ JA YMPÄRISTÖNSUOJELU HOIDETTAVISSA
Luemme usein mediassa kannanottoja, että metsätuotanto ja jalostus olisivat
haitallista ilmastonsuojelulle. Tämä ei pidä paikkaansa. Juuri valmistunut
ympäristövaikutusarvio tarkasteli asiaa liian kapeasti. Monen asiantuntijan
mielestä tehostuvan hoidon vaikutukset ilmastolle olisivat ilman muuta
edullisia.
Puuta ja siihen sitoutunutta hiiltä menee ”säilöön” yhä enemmän saha-,
huonekalu ja rakennusteollisuuden kautta erilaisina kestokulutustuotteina.
Puurakentamisen on kovassa kasvussa. Se
on selvästi ympäristöedullisempaa kuin valtavasti energiaa käyttävä kivirakentaminen.
Tehostuvat metsänhoitotoimet ja ojien perkaus lisäävät juuristomassaa ja siten
sitoutuneen hiilen määrää.
Vajaatuottoiset ja – puustoiset rehevät notkot, peltojätöt yms. voisivat
ylläpitää monikertaisen puumäärän järeinä havutukkirunkoina verrattuna
luontaisesti syntyneeseen sekalaiseen lehtimetsäryteikköön.
Puukuituiset komposiitit tulevat korvaamaan kiihtyvästi muovin käyttöä.
Tekniikka alkaa olla valmis vaatteiden valmistamiseksi puukuiduista ja näin
puuvillapellotkin saadaan tärkeään ruuan tuotantoon.
Paperi- kartonkirintamallakin kierrätys tehostuu jatkuvasti ja ketjun lopussa
todennäköinen energiaksi poltto korvaa myös fossiilisia polttoaineita.
Joidenkin tutkijoiden näkemys, että päätehakkuun jälkeen kuvio on pitkään
hiilen päästäjä, on osittain virheellinen. Viivyttelemättömästi tehty muokkaus
ja istutus valmistavat taimet kasvamaan nopeasti ja jo muutaman vuoden jälkeen
alue sitoo uudestaan tehokkaasti hiiltä. Tätä edistää myös luonnontaimien
kasvaminen muokatussa maassa.
Hoidetut ja avarat metsät ovat selvästi miellyttävämpiä
virkistysympäristöjä ja parempia sienien ja marjojen kasvupaikkoja kuin tiheät
ryteiköt. Myös metsäkanalinnut pitävät väljyydestä.
Vääränlainen metsänsuojelu voi tulla kalliiksi. Kanadassa jättimäiset ja
jatkuvat mäntymetsien hyönteistuhot, jotka ovat vaarassa levitä myös
Eurooppaan, alkoivat tuulenkaatopuiden korjaamatta jättämisestä
luonnonsuojelualueilla. Metsätalous ja siten koko paikallisalueen talous on Kanadassa
romuttunut laajoilla alueilla puuston tuhoutumisen takia. Sama on mahdollista
tapahtua myös Suomessa jos metsähygienia laiminlyödään luonnonsuojelun nimissä.
Hyvällä tutkimuksella ja yhteistyöllä on aivan varmasti mahdollista löytää
keinot, joilla uhanalaisten lajien suojelu voidaan hoitaa tehometsätalouden
rinnallakin, kun siihen kehitetään ja sovitaan fiksut ratkaisut.
Koska meillä on johtavaa metsäosaamista ja valmis, vaikkakin hieman repsahtanut
tuotantopohja ja kovia kasvu- ja tulonsaantitarpeita maaseudulle ja koko
kansantalouteen, miksi emme käärisi hihoja ja tekisi puun tuotannosta ja
jalostuksesta taas Suomen teollisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin sydämen.
Veli-Jussi Jalkanen
Agr. , Puuntuottaja
Sahalan kartano, Rautalampi
