Tiistaina oli SS:n lehdessä artikkeli muistisairauden hoidosta ja ehkäisystä.
Haluaisin täydentää artikkelissa olleita aika niukkoja tietoja.
Jostakin syystä lääkärit ja muistiliitto eivät neuvo ihmisille laajaa ja siten tehokasta valikoimaa erilaisia ennaltaehkäiseviä keinoja. Tulee vähän mieleen, että joko muistin ammattilaiset eivät lue kaikkea niitä tutkimuksia, joita muualla maailmassa tehdään, tai sitten joku taho haluaakin että miellä on näitä potilaita yhä runsaammin. Tietysti heidänkin lääkitsemisensä ja kallis hoitamisensa on yksityisille palveluntarjoajille liiketoimi, vaikka valtiovarainministeri ”repiikin hiuksiaan”.
Meillä on nyt noin neljännesmiljoona diagnosoitua muistisairasta, monen asiantuntijan mielestä saman verran diagnosoimattomia ja nyt vanhenevissa ikäluokissa ehkä saman verran niin riskipitoisilla elämäntavoilla eläviä, että ”muistisairauspuhkeamis – putkessa” olevia on lähivuosina tulossa vielä 200.000 – 300.000 tuhatta. Tämä tarkoittaa pahimmillaan että n. 15 – 20 v. perästä meillä on toista miljoonaa muistisairasta ja heidän hoitajaansa. Tätähän kansantalous ei kestä. Siksi ehkäisevään toimeen pitäisi ryhtyä nyt.
Valitettavasti vain SOTE:ssa juuri minkään ennaltaehkäisyyn ei näytä olevan mitään kunnon resursseja, vaikka ennaltaehkäisy maksaisi vain ”murusia” sairaanhoitoon verrattuna.
Englanti on ainoa maa Euroopassa, jossa muistisairauden ovat laskussa ja foolihapon saantisuositus on 800 mcg. Hallitus varmistaa saannin pakkosyöttämällä briteille sen määrän jauhoissa. Suomessa saantisuositus on riittämätön 300 mcg ja suomalaiset saavat keskimäärin n. 250 mcg.
Toinen meillä vajaa aivoravinne on B12 vitamiini jota tulisi saada 1 mg eli 1000 mcg ja vielä imeskelytablettina, koska se ei imeydy suolistosta juurikaan. Kolmantena tarvitaan B6 vitamiinia luokkaa 20 mg. Tätä kovaa kolmikkoa ei useinkaan suositella kenellekään, eivätkä keski-ikäiset tiedä, joiden tulisi aloittaa näiden syönti jo ennen 50-ikävuotta.
Aivoterveydelle on tärkeää myös, että D-vitamiinin määrä olisi oli yli 100 nmol veressä (edellyttää 100 mcg lisäravinteena ottoa melkein ympäri vuoden) ja että kehossa olisi riittävästi omega 3 rasvoja, joita saa pillerien lisäksi kalan rasvasta ja joita keho muuntaa vaihtelevasti pähkinöiden, siementen jne. ns. n3 eli alfalinoliinihappoa sisältävistä kasviksista. Aivot hyötyvät paljon myös fosfolipideistä, joita on joissakin kasviksissa ja joita saa niin ikään lisäravinteena.
Näiden lisäksi oikeasti hyvä ravitsemus, jossa on runsaasti kuitua (yli 50 g = oikeasti vilkas suolen toiminta ja tyhjennys 2 krt/pv), magnesiumia, sinkkiä kuparia ja E-vitamiinia on aivojen terveydelle tärkeää. Jos ravitsemus ei ole optimaalista vaan sisältää reilusti sokeria, leipää jne., on syytä ottaa näitäkin lisäravinteena.
Aivoterveydessä kohtuullisen stressin taso, hyvä uni, päivittäinen liikunta vielä mielellään metsässä, vilkas sosiaalinen elämä ja virkistävät harrastukset tuottavat aivoterveyttä, mutta eivät yksin riitä ilman aivotärkeitä ravinteita ja tervettä suolistoa, jossa ei ole yhtään tulehduksellisuutta.
Valitettavasti monen keski-ikäisen ja eläköityneen elintapa eli paljon TV:n tai tietokoneruudun katselua, istumista ja ravintona runsaasti viljatuotteita, eineksiä ja sokeripitoisia herkkuja yhdessä ylipainon kanssa, altistavat voimakkaasti muistisairauksille.
Alzheimer ei yleensä tule kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jo ennen muistisairauksia elin- ja ruokatavat ovat olleet jo vuosia heikohkot, painoa on ehkä kertynyt ja suolistoon on pesiytynyt tiedostamatonta tulehduksellisuutta. Muisti on jo alkanut huonontumaan, mieliala matalampi ja mieli on yhä jämähtäneempi suhteessa uusiin asioihin ja elämän pikkuharmeihin. Parkinsonin tauti voi kuitenkin yllättää yllättävällä puhkeamisellaan jo 50 – 60 vuotisena.
Alzheimerista käytetään myös nimitystä ”kolmas sokeritauti”, koska on huomattu, että ylipaino ja sen myötä kohonnut veren sokerin taso ja insuliiniresistenssi onkin voimakas riskitekijä ikääntyvälle.
Valitettavasti monen suurten ikäluokkien jäsenen aivoissa on myös liikaa aivoterveysriskitekijänä alumiinia, jota on kertynyt 1950- ja -60- luvuilla käytetyistä alumiinikeittoastioista ja mehumaijoista tai senkin jälkeen deodoranteista. Alumiinin saa vähitellen alenemaan ottamalla seleeniä 200 mcg/pv purkista, mikä määrä myös sisältyy esim. 5 kpl Brasilian- eli Parapähkinöitä. Sama juttu on myös elohopean kohdalla, jota monet ovat keränneet kehoonsa hienokseltaan liuenneista amalgaamipaikoista, mutta joka myös poistuu seleenin avulla.
Prof. Sinikka Piipon kirjoissa esitellään monia yrttejä ja terveysmausteita, joilla on selvästi aivoterveydellisiä vaikutuksia. Ne kannattaa lukea, sillä vaikka pitkälle edennyt muistisairas ei tiedostakaan omaa tilaansa, omaiset ja yhteiskunta joutuvat tosi koville ja kustannukset muistisairaan hoidossa ovat kovat.
Koska monille ikääntyvälle terveys on usein elämän ykkösasia, on vain järkevää koettaa ottaa vastuuta eli pitää itsensä mahdollisimman terveenä, perehtyä siihen ja soveltaa sitä elämäänsä mahdollisimman hyvin eli ”harrastuksen omaisesti”.
Jos yhteiskunnan tiedottaminen ja terveyden hoito olisi hyvin hoidettu, ihmiset olisivat hyvin perillä parhaista elintavoista kouluiästä lähtien, ja valtiovallan topakat ohjaustoimet kannustaisivat ihmisiä terveelliseen elintapaan, mikä nyt ei valitettavasti tapahdu ja siksi 20 mrd valtion 54 mrd:n budjetista menee sairauden hoitoon.
Pienenä ongelmana on, että paljon virheellistäkin tietoa tulee jopa ”asiantuntijoiden” taholta (yleensä jotenkin kaupallisesti sitoutuneita), mutta lukiessa arvostelukyky näissäkin asioissa lisääntyy.
