TEHOMETSÄ VOI OLLA SEKÄ HYVÄ HIILISIEPPARI ETTÄ TALOUSMOOTTORI

Julkisuudessa väitetään, että metsien lisäkäyttö tekee metsistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä hiilidioksidin päästäjiä. Huonolla, eli suurimmaksi osaksi vallalla olevalla metsänhoidolla näin voi ollakin.

Jos metsänhoito sen sijaan on o i k e i n   h y v ä ä, metsästä tulee hyvä hiilisieppari ja jopa hiilinielu pitkäksi aikaa ja supertehokas talousmoottori !

Kuutiometriin puuta sitoutuu 700 kg hiiltä. Suomen puuvarat kasvavat n. 107 milj. m3/v, josta hakkaamme n. 75 milj. m3. Metsämme voisivat kasvaa 150 milj. m3, mikä sitoisi n. 100 milj. tonnia hiiltä. Siitä voisimme hakata 140 milj. m3 / v ja jättää harkitusti toistaiseksi 10 milj. m:3 monimuotoisuutta ja puuvarantoa lisäämään.

Hakkuun tuplaaminen merkitsisi metsä- ja puuteollisuuden liikevaihdon lisääntymistä luokkaa 20 -30 mrd., ja sen päälle puun myynnistä, metsänhoidosta ja korjuusta tulevat lisämiljardit ja työpaikat.  Tämä mahdollisuus olisi meillä aivan käden ulottuvilla.

Lisäkasvulla voisimme säilöä jättimäärät hiiltä rakennusmateriaaleihin ja syrjäyttää fossiiliset raaka-aineet pakkauksissa ja liikennepolttoaineissa lähes kokonaan. Näin hiilivarastoksi tulisikin puun loppusijoitus, eikä metsä, jossa se vain tuotetaan.

Ilmastovaikutuksista puhuttaessa pitää muistaa, että hyvin harvennetun ja tehokasvussa olevan metsän puut ovat niin harvassa (350 -600 kpl/ha), että hangelle tulevasta auringon valosta heijastuu kevättalvina suuri osa takaisin taivaalle, päinvastoin kuin hoitamattomissa ryteiköissä, joissa kattava neulas- ja oksapeitto muuttaa lähes kaiken auringon valon lämpöenergiaksi.

Päätehakkuun jälkeen uusi kasvu voidaan saada alkuun jo heti seuraavana kesänä istutustaimilla. Jo alle 5 vuodessa tämä kuvio sitoo useita tonneja hiiltä joka kesä. Etelä – ja Väli – Suomessa oikein hyvällä metsänhoidolla saadaan päätehakkukelpoinen metsä tuoreilla kankailla ja rehevillä turvemailla jo 40- 60 vuodessa puulajista riippuen. Metsänhoitoon voidaan soveltaa laajasti tunnettuja mutta riittämättömästi käytettyjä metsänhoito- ja – parannustoimia, jotka alkavat lisätä kasvua ja hiilen sidontaa heti hoidon parannustoimenpiteen jälkeisenä vuonna. Heti kun tehostunut metsänhoito tila tai kunta tai valtakunnan tasolla alkaa tuottaa enemmän puuta, voidaan lisäkasvuakin alkaa välittömästi korjaamaan, eikä mitään puukatoa tule metsiin.

Puumassaa eli hiilivarastoa voidaan kannattavasti lisätä. Metsissä on paljon vähemmän hiiltä eli puumassaa (runko, juuret, oksat, aluskasvillisuus) kuin voisi olla. Optimoidulla metsänhoidolla vajaapuustoisista tai puuttomista alueista voidaan melko nopeasti tehdä hyväkasvuisia metsiä.
Keinoina olisivat vajaapuustoisuuden poistaminen. Näitä tulee pääravinne- ja boorin puutos, märkyys-, hirvituho-, väärä puulaji- ja paju/leppä ryteikkö – alueille. Lämpösumman noustua monet Lapin puronotkotkin kasvaisivat nyt hoidettuna järeää runkopuuta. Meillä olisi metsitettävissä vielä satoja tuhansia hehtaareita eri syistä puuttomiksi tulleita alueita. Vajaapuustoisuutta voi olla myös ylitiheissä, pienirunkoisissa ja kasvunsa lopettaneissa vanhoissa usein alikasvoksista kehittyneissä metsiköissä.
Jos järeä puusto on riittävän väljää ja sillä on hyvä kasvu ja terveys sekä pitkä tuuhea terve latvus, sen päätehakkuuta voidaan lykätä kannattavasti jopa 10 – 20 v, koska kaikki lisäkasvu tulee arvokkaaksi tukiksi.
Suot pitää ojituksilla, perkauksilla, harvennuksilla ja tuhkalannoituksella panna ehdottomasti kasvamaan. Meidän tilalla aikoinaan kitukasvuinen ja lähes puuton rahkaräme kasvaa nyt n. 10 m:3/ ha/v eli sitoo n. 7 tn hiiltä/v/ha. Luonnontilainen suo sitoo vain 200- 300 kg/ha/v ja puustoa on vähän. Myös ojitetulla ja tuhkalannoitetulla suolla sammalkerros kasvaa.

Puuston kasvua voidaan merkittävästi parantaa. Meillä on suuri määrä tunnettuja mutta lepsusti käytettyjä keinoja kuten sopivan väljyyden keskeytyksetön ylläpitäminen (jota puut yrittävät kilvan täyttää) taimikoista alkaen, hyvä taimikon hoito, metsänhoitotoimenpiteiden tekeminen viivytyksettä eli oikea-aikaisuus, oikeiden puulajien käyttö, turvemaiden tuhkalannoitus, jalostettujen taimien käyttö, hirvieläintuholaisten määrän tuntuva lasku, varttuneiden metsien alikasvosten ennakkoperkaukset, yli-ikäisten ja ränsistyvien metsien uudistaminen, terveyslannoitukset (boori ym.) ravinnevinoutumien poistamiseksi, kunnostusojitukset pohjaveden laskemiseksi sekä uudistamisessa maanmuokkauksen tehostaminen meillä kehitetyllä innovatiivisella ”ajouraojamenetelmällä”.

Jatkuva kasvatus tai sitä lähellä oleva hoitamattomuus aiheuttavat monia hävikkejä ja haittoja. Näissä metsiköissä keskimääräinen kasvu jää heikoksi, hyönteis-, sieni-, metsäpalo-, ajovaurio- ja tuulenkaatotuhoja tulee enemmän, metsän jalostuksen hyödyt jäävät saamatta, puulajisuhteet vääristyvät kuusivaltaisuudeksi, keräilytuotteita on vähän, maaperä heikkenee ja muuttuu vain happamammaksi, korjuusta tulee kalliimpaa ja puulle saatava yksikkö hinta laskee.

Fakta on myös, että valoisa, energinen ja hyvin hoidettu talousmetsä tuottaa hyvin marjoja ja sieniä. Siellä sekä ihmiset että useimmat eläimet ja metsäkanalinnut viihtyvät paremmin kuin hoitamattomissa, kylmissä ja pimeissä ryteiköissä.

Ilmastonmuutoksen kannalta tarvitsemme kiireesti 3 kehittämisprojektia: kaikki vajaapuustoisuus on poistettava, metsien kasvu on maksimoitava (mm. kaikki puun kuoren polttotuhka on palautettava takaisin) puuraaka-aine on mahdollisimman tarkasti säilöttävä pitkäkestoisina lopputuotteina ja korvata fossiilisia polttoaineita puupohjaisilla teollisuuden sivutuotteilla.

Veli-Jussi Jalkanen
Agronomi, Tehopuuntuottaja
Keksijä ja kehittäjä.
Ympäristöaktivisti
Rautalampi Sahalan Kartano