VERKKOMAKSUJEN TASO JA OIKEUDENMUKAISUUS TULILINJALLA- MYÖS SAVON VOIMASSA

Sähkörintamalla kuohuu, ja aiheesta.

Ylen tutkiva journalismi teki taas hienoa työtä paljastaessaan verkkoyhtiöiden järjettömän ja epäeettisen rahastuksen valtion munaukseksi paljastuneen rahoitussäännön turvin.

Yleisöltä on kerätty ylimääristä n. 800 miljoonaa, ja julkisuudessa on valehdeltu, että sitä tarvitaan säävarman verkon tekoon. Tosiasiassa tuosta summasta, vain murto-osa (vaihtelee yhtiöittäin) on laitettu säävarmaan verkkoon. Loppu on mennyt lihottamaan yhtiöiden taseita.

Valtion on käsittämättömästi taannut säännöissään riskittömästi monopolisäännöillä toimiville verkkoyhtiöille laskennallisen 15 % tuoton, joka on kuitenkin seurannan ja kohtuullistamisen puutuessa paisunut yli 30 %:iin samaan aikaan kun kuka vaan piensäästäjä olisi onnellinen saadessaan edes 1 % korkoa talletuksilleen.

Lisäraivoa yleisössä herättää se, että jotkut ulkomaisessa pääomaomistuksessa olevat kasvottomat verkkoyhtiöt ovat sijoittaneet verkkoihin olemattoman vähän ja samaan aikaan vetäneet verkkomaksukorotukset tappiin. 

Suomessa on nyt vuosia ihmetelty ja kiroiltu verkkomaksujen kalleutta ja nyt syykin selvisi.

Ei ihme, että vastaavalla ministerillä ja johtajilla oli vaikea löytää uskottavia selityksiä YLE:n maanantain 12.10 haastatteluissa. Puhe näytti takeltelevan pahasti. Voi vain kuvitella miten vähävaraisten puolella oleva pääministerimme on hiiltynyt asian paljastuttua.

Yleinen oikeustaju vaatii, että tunarit pannaan vastuuseen ja että toimialan läpinäkyvyys ja verkkomaksujen kohtuullistaminen saadaan aikaan nopeasti.

Näissä oloissa ei ole ihme, että toimiva ja lähes ilmaiseksi toteutettava innovaatio linjojen reunametsien hoidosta tuulia ja lumia kestäviksi ei ole oikein ottanut tulta. On tietenkin haluttu keskittyä rahan keräämiseen ylihintaisilla verkkomaksuilla kaapelirakentamisen varjolla.  

Voimme tässä yhteydessä ihmetellä myös Savon Voiman verkkomaksuja, joiden v. 2019 94 milj. liikevaihdosta n. 36 milj. eli 38 % oli voittoa, senkin jälkeen, kun verkkoja oli rakennettu 58 miljoonalla. Toisin sanoen verkkomaksut olisivat 38 % alhaisemmat, jos ylihintaa ei olisi otettu.

Mihin 20 kunnan omistama yhteisen palveluyrityksen luonteinen Savon Voima tarvitsee 36 miljoonan voiton, vaikka se voisi joka vuosi sopeuttaa verkkomaksunsa kattaakseen kulunsa ilman voiton keräämistä?

Emme hyväksyisi sitäkään, että äkkiä Jätekukko nostaisi maksujaan rajusti ja alkaisi kerätä voittoja kotitalouksien kustannuksella. 

Osaselitys on, että omistajakunnat ovat saaneet Savon Voiman osingoista itselleen ihan ikioman asukkailtaan perittävän ”sähköveron”. Toinen selitys näyttää olevan SV:n hyvin kyseenalainen ja perusteeton tarve laajentua ja ostella pois pienempiä energiayhtiöitä Suomesta. 

Epämoraaliseksi toiminnan tekee se, että voiton maksajina ovat suurimmaksi osaksi SV:n alueen pieni- tai keskituloiset sähkönostajat, joilla ei monopolimarkkinassa ole edes valinnan varaa.

Veli-Jussi Jalkanen
Rautalampi