Vessin raportti omasta syövästään

Vessin kuvaus omasta syöpätapauksestaan, mistä voimme oppia.

 

  1. SYÖVÄN OIREET

Oireet siihen, että kaikki ei ollut kunnossa, alkoivat jo kesällä 2016 kun pelasin tennistä ja pelikestävyys oli alentunut. Tämän jälkeen alentunut suoritustaso tuli esille syksyllä vuoristovaelluksella Norjassa 9/2016 ja vuorikävelyllä Hong Kongissa 1 / 2017.

Madaltuneen suoritustason takia tehokkaat selvitystoimet olisi pitänyt aloittaa, mutta pistin kaiken ajattelemattomuuttani ja kokemattomuuttani liian vähän harjoittelun piikkiin.

Jopa 4/2017 verikokeen yksi arvo, Hb 114, jäi vilkaisematta ja huomiotta, koska oma Hb:ni on aina ollut kunnossa, kuten se oli vielä v. 2013 testeissä (Hb 153).

Liikuntasuoritukseni Espanjan lomalla 9/2017 olivat jo melko heikkoja, mutta vieläkään anemian mahdollisuus ei käynyt mielessä.

Tämän jälkeen menin rasitus EKG:hen 29.9.17, jossa kaikki laboratoriokokeeni olivat terveyskansiossani kardiologin nenän edessä. Hän ymmärtänyt kertomani univaikeuksien merkitystä, ei huomannut papereista jo keväällä alentunutta Hb:tä, ei tehnyt Hb:n pikatestiä, vaan pani minut polkemaan. 200 w vastustasolla sydän osoitti selviä hapenpuutteen merkkejä. Hän tulkitsi ne sydämen rasvoittumiseksi, määräsi sydänlääkkeet ja varjoainekuvauksen ja mahdollisen pallolaajennuksen. Olin jo heti siinä samassa sitä mieltä, että hän teki väärän diagnoosin.

Samana iltana LL Ville Pöntinen katsoi papereitani ja silmäluomieni sisäpintaa, kuuli univaikeuksistani ja sanoi heti, että olen aneeminen. Seuraavan päivän Hb testi oli 76 (!), millä arvolla rasitus EKG:tä ei olisi saanut edes tehdä.

Sen jälkeen alkoi tehokas rautalisäravinteen syönti, mikä alkoikin parantaa jaksamista ja liikuntatehoa nopeasti.

Muita anemian oireita olivat nopea lepo- ym. pulssi, vähän normaalia helpompi uupuminen, univaikeudet (liittyvät matalaan Hb:iin) ja jalkoihin (pohkeet ja reidet) ilmestynyt kutina, punaiset raapimista kaipaavat ihonäppylät ja lähes jatkuva lantion ja pakara-alueen jopa pientä liikekipua aiheuttava lihasjäykkyys.

Minulla oli lisäksi ollut jo yli puoli vuotta jalkoihin liittyviä, useimmiten yöllisiä kramppeja, jotka alkoivat vähetä raudan syönnin tuloksena, mutta niitä esiintyy vieläkin harvakseltaan tätä kirjoitettaessa, kun hemoglobiini on nyt noin 130 (heti leikkauksen jälkeen 116).

 

  1. DIAGNOOSI

Paksunsuolen kolonoskopia (tähystys letkukameralla) tehtiin 3.1.18, joka paljasti yllättävästi kasvaimen aivan paksun suolen yläpäässä, joka peitti n. kolmanneksen suolen poikkileikkausalasta. Näin tämän sienimäisen kasvaimen monitorista myös itse.

Siitä kolonoskopian yhteydessä (samalla laitteella) otetut koepalat paljastivat sen olevan kehitystasoa gradus 1-2 ( 4 on maksimi), eli ei vielä aggressiivisinta muotoa.

Vatsan ultraäänitutkimus ja varjoaineskannaus eivät osoittanut mitään merkkejä kasvaimen leviämisestä.

Myöskin CEA tutkimus verestä antoi yllättävästi tulokseksi 0.9. Terveen ihmisen viitearvot ovat 0 – 3.6.

Kasvaimen löytyminen ei masentanut eikä säikäyttänyt minua, vain yllätti epätodennäköisyydellään, koska en pitänyt itseäni ollenkaan suolistoriskitapauksena hyvine elintapoineni. Ajattelin heti, että tuo vaan pitää hoitaa pois ja jatkaa elämistä entiseen tahtiin, ehkä vielä hieman skarpaten.

  1. LEIKKAUS

Syöpäleikkaus tehtiin torstaina 1.2.18 klo 15.30 – 17.30 Helsingissä Eiran sairaalassa gastronomian kirurgien Tom Scheinin ja Carpelan – Holmströn toimesta. Anestesialääkärinä toimi LT Erkola.

Leikkausta varten vatsapeitteeseen tehtiin kamerareikä napaan ja sen lisäksi 3 instrumenttireikää ja 7 cm pituinen poikittainen reikä vatsapeitteeseen oikealle puolelle heti maksan alapuolelle. Tästä viillosta suoli otettiin ulos, suolen sisällys lypsettiin päältäpäin molempiin suuntiin, suoli suljettiin klipseillä ja siitä leikattiin n. 40 cm pätkä pois. Sitten suolenpäät (pieni pätkä ohutsuolta ja loput paksusuolta) liitettiin toisiinsa käsin ommellen itsestään sulavalla langalla. Tähän suolenosaan liittyvät pääsuonet ja suurimmat lymfatiehyet poistettiin myös.

Patologi ei löytänyt mistään kasvaimen ulkopuolisesta kudoksesta syöpäsoluja, mikä oli oikein hyvä uutinen.

Leikkaus onnistui hyvän ammattitaidon takia hyvin, vaikka minulla oli paksusuolessa vielä vähän kirurgeille päänvaivaa aiheuttanut ylimääräinen mutka poistettavassa osassa.

Leikkauksen jälkeen heräämössä aloin pöpperössä jostakin syystä vastailla lääkäreiden kysymyksiin aluksi englanniksi.

Yön nukuin 3 tunnin pätkissä hyvin omassa huoneessani. Heräsin 3 kertaa juomaan, pissaamaan ja samalla tein itselleni kivunestoakupunktiota.

Ennen leikkausta olin ottanut homeopaattista kivunestolääkettä.

 

  1. LEIKKAUKSEN JÄLKEINEN LÄÄKITYS

Leikkauksen jälkeisen yön nukkumisessa tai seuraavanakaan päivänä kipu ei ollut ongelma, vaikka kaasukuplat vatsassa aiheuttivatkin ajoittaista, mutta siedettävää jomotusta.

Leikkauksen jälkeen sain antibioottia suoraan suoneen 2 krt/ pv eli lauantai aamuun asti.

Kipulääkitystä tuputettiin useita kertoja päivässä, josta aina kieltäydyin, koska akupunktio / homeopatia kivunhallinta toimi loistavasti.

Perjantai-iltana minulle jopa laitettiin tippa sanomatta mitä se oli. Kun sain tiukkaamalla vastauksen, että se oli kipulääkettä, vaadin sen tarpeettomana poistettavaksi sairaanhoitajan melkoiseksi harmiksi.

Kun minut kotiutettiin 42 t leikkauksen jälkeen, lääkäri minun kanssa harkittuaan ei määrännyt antibioottia kotilääkkeeksi vain ainoastaan laskimotukoksia estävän lääkkeen. Koska en millään tavalla kuulu laskimotukosriskiryhmään, jätin senkin ostamatta ja syömättä.

Leikkauksen jälkeiseksi lääkkeeksi jäi siis vain sairaalassa suoneen annettu antibiootti 40 t ajan.

Päähaava alkoi tulehtua pinnalta 8 pv leikkauksesta. Otin silloin sairaalan haavateipit itse pois ja aloin laittamaan haavaan vain kuusenpihkapitoista haavasalvaa muutaman kerran päivässä ilman mitään sidettä, mikä poisti tulehduksen nopeasti ja nopeutti muutenkin haavan paranemista.

 

  1. TOIPUMINEN JA HOITO

Aloin toipua hyvin heti leikkausta seuraavana päivänä.

Ohje oli olla jalkeilla veritukosten estämiseksi vähintään 6 t/pv. Heti perjantai aamuna kävelin sairaalan rappusia päälle 500 askelta ja ennen puoltapäivää menin jo suihkuun, jossa sain sairaanhoitajan raaputtamaan selkääni kevyesti hiusharjalla hermoston aktivoimiseksi. Porraskävelyä harrastin usean kerran päivässä.

Perjantaina iltapäivällä anestesialääkkeistä lamaantunut suolisto alkoi heräillä ja ensimmäiset röyhtäytykset ja kaasupaukut tulivat iltapäivällä.

Vaikka ruokahalua ei juuri ollut, aloin syödä jo perjantaina mukanani tuomaani terveysruokaa. Näin ei tarvinnut kuluttaa sairaalan tavanomaista jostakin ravintolakoulusta tuotua, ei terapeuttista ruokaa.

Seuraavana aamuna eli lauantaina myös suoli tyhjeni ensimmäisen kerran ennen lääkärin aamukierrosta. Kun Tom Sheinin kuuli tämän, ja näki toipumiseni nopeuden yleiskuntoni hyvän tason, hän laittoi minut kotiin saman tien.

Toipumista nopeuttivat myös lasteni Juhanan (tyttökaverinsa kanssa) ja Elisan vierailu sekä ystäväpariskunta Mäkelöiden vierailu lauantain aamupäivällä.

Kotiutumisen (la klo 13.30) jälkeenkin paraneminen on edennyt hyvin. Menin saunaan ja uimaan 5 pv leikkauksesta, pelasin tennistä 9 pv, lentopalloa 10 pv leikkauksesta ja kokeilin hiihtoa 17 pv leikkauksesta. Lääkärin ohje minulle oli olla 1 kk ilman urheiluliikuntaa, mikä minun kohdallani oli kuitenkin tarpeetonta ylivarovaisuutta ja aloitin siis liikunnan varovasti omaan tahtiin ja oman harkinnan mukaan.
 

  1. RISKITEKIJÄT SYÖVÄN SYNTYYN

Gastrokirurgi Tom Scheinin mukaan paksunsuolen syöpää ilmenee myös ns. hyvin elintapojen ihmisillä syistä, joita ei tunneta. Se on hänen mukaansa myös jopa kaksinkertaistumassa v. 2025 mennessä.

Tänä vuonna siihen kuolee n. 1000 ihmistä eli 3 päivässä, vaikka varhaisessa vaiheessa havaittuna ennuste olisi oikein hyvä.

Scheininin mielestä ilmainen kolonoskopia kaikille 50-kymppisille olisi tärkeä, halpa, vaivaton ja viisas kansanterveyden ennaltaehkäisytoimi.

Minulla on ollut vilkas ja hyvä suolen toiminta terveyshavahtumisestani lähtien runsaskuituisen syömisen seurauksena 15 ikävuoden jälkeen.

Suurimmaksi ja todennäköiseksi syyksi syövän ilmaantumiseen juuri siihen paikkaan alitajuntani kaivoi 1.5 vk leikkauksen jälkeen muiston, jossa muistan kantaneeni voimakkaalla numeroloisteella varustettua sukeltajan kelloa vyössäni (se oli hankalan iso ranteessa) vuosia juuri kasvaimen kohdalla. Muistin myös miten Helsingin Yo:N eräässä tekniikan laboratoriossa assistentti äkkäsi kelloni ja pyysi sitä mitattavaksi. Geiger mittarin vieressä sen voimakas fluorisoiva säteily pani mittarin reagoimaan voimakkaasti. Assistentti sanoi minulle jotakin tähän tapaan: ”tuolla spermalla en menisi lapsia tekemään. Sukusolut ovat todennäköisesti vioittuneita.” Lopetin heti kellon pitämisen vyössä. Myöhemmin ionisoituva fosfori, jolla saatiin aikaan nuo voimakkaasti säteilevät numerot ja viisarit kiellettiinkin kelloissa. Kello siis mitä todennäköisimmin aiheutti DNA vioituksen suolistoni soluissa, mikä johti kasvaimeen. Onneksi ilmeisen hyvä vastustuskykyni piti sen kasvamisen hyvin hitaana ja rajoitti syöpäsolujen leviämistä ympäristön kudoksiin.

USA:ssa oli eräs kellotehdas viime vuosisadan alkupuolella, jossa käytettiin samaa ainetta. Sen työntekijät sairastuivat tai kuolivat säteilymyrkytykseen lähes järjestään. Ks ”Radiation Girls”.

 

  1. MITÄ VOIMME OPPIA VESSIN TAPAUKSESTA
    Julkaisen tämän terveysraporttini, jotta muut voisivat oppia kokemuksistani seuraavat asiat:
  • Syöpä voi tulla myös ns. ”terveeseen” ja terveillä elintavoilla elävään henkilöön.
  • Paksunsuolen syöpä on hiljainen ja pirullinen tappaja. Joka päivä kuolee 3 ihmistä (1000 vuodessa), jotka eivät havainneet sitä ajoissa ja moninkertainen joukko taistelee sen kanssa vuosia elämäänsä hukaten.
  • Mene ehdottomasti kolonoskopiaan 50 v. täytettyäsi. Se on kivuton ja helppo toimenpide.
  • Mene kolonoskopiaan ja varjoaineskannaukseen heti, jos uni alkaa selittämättömästi heikentyä, iho alkaa jaloissa oireilla tai kehon tuntemukset muuttua.
  • Mittauta veren hemoglobiinisi 2 krt/v (sormen päästä veritipasta) ja jos siinä on selittämätöntä laskua, mene heti kolonoskopiaan, koska syynä voi hyvinkin olla suolessa verta vuotava kasvain kuten minulla.
  • Syö paljon kuituja ja antioksidantteja, jotka estävät, rajoittavat ja hidastavat syöpäkasvaimia. Jos suoli tulehtuu liian vähän kuidun, huonon ruuan tai stressin takia, kasvainriskit kasvavat moninkertaisiksi.
  • Levitä tietoa, että ihmiset tulisivat herkemmiksi menemään tutkimuksiin, jos kehon olotila muuttuu, eivätkä härkäpäisesti puskisi eteenpäin.

Uskon ja toivon että pääsin tästä uhkaavasta kokemuksesta kuin koira veräjästä, mutta monta kokemusta rikkaampana. Näillä kokemuksilla uskon voivani myös auttaa ja tukea muita. Koen olevani hyvin onnekas, josta koen kiitollisuutta.

Olen kuitenkin tietoinen, että syöpä on vaarallinen ja salakavala sairaus, jonka yksi oire on kasvaimet. Siksi otan nyt varalta leikkauksen jälkeisen itsehoitokuurin muutaman kuukauden ajan useilla luonnon tehoaineilla, joiden tiedän karkottavan syöpää sairautena.
Tavanomaisia syöpälääkkeitä en käytä, eikä niitä ole minulle tarjottukaan.
Käyn myös seurantatähystyksessä jonkun vuoden perästä ja seuraan kehoni terveysmarkkereita laboratoriokokein.