Metsien hoidon materiaalit tulisi olla kaikin tavoin metsien terveyttä, metsätalouden ekonomiaa ja puun tuotosta edistävää, kuitenkaan tietenkään olematta hiilen sidonnan tai luonnon monimuotoisuuden vastaisia.
Tein uudesta materiaalista valitettavan huolestuttavia havaintoja koskien siinä olleita tietopuutteita tai tiedoissa esiintyviä virheitä. Tässä tärkeimpiä:
- Missään en havainnut suositusta ojitustiheydestä. Vanha n. 40 m sarkaleveyshän on liian suuri ja siksi nykyään käytetään 25-30 m sarkaleveyttä. Ojitus- / ajouramätästyksessä jopa 20 m. Näin sarkojen keskelläkin pohjavesi jää riittävän alhaalle, jos ojastot toimivat ja ovat riittävän syviä.
- Tapionkin pitäisi ehdottomasti siirtyä pois pohjapinta-alasta (PPA) tiheysmäärittelystä ja siirtyä runkolukuun / ha, mikä on selkeä ja yhteismitallinen tiheysmäärittelytapa heti taimikosta lähtien. Jos PPA on pakko roikottaa mukana, sen rinnalla tulisi olla myös runkoluku kpl/ha. PPA:n heikkoutena on se, että riukumetsissä se johtaa lähes vääjäämättä liian suureen runkolukuun, karsiintumiseen ja tykkytuhoalttiiseen honteloitumiseen. Kpl/ha on kenen vaan helppo arvioida ympyräkoealoilta ilman monille hankalaa relaskooppilaskentaa.
- Ojien perkausohjeet eivät suosittele edullista ja järkevää erikoiskapean kauhan käyttöä, jolla ojien luiskat jäisivät ehjiksi ja näin eroosio paljon vähäisemmäksi, kun vain ojien pohjalle kertynyt massa poistetaan.
- Koulutusaineistosta puutui lähes järjestään numeerinen tieto. Siinä olisi oltava vertailuna mm. että luonnontilainen suo sitoo hiilidioksidia 0,2-0,3 kg/ha/v kun taas turvemaalla ojituksella ja tuhkalannoituksella hyvään kasvuun saatu metsä kasvaa 6 – 17 m3/ha/v eli sitoo 5-15 tn /ha/v.
- Materiaali unohti mainita, että vaikka puut haihduttavat vettä kesällä ja näin pitävät pohjavettä alempana, puiden lepoaikana syksystä kevääseen näin ei tapahdu, jolloin metsämaa täyttyy helposti maan pintaan asti vedellä ja silloin luonnollisesti maanalainen elävä biologia kuolee hapen puutteeseen. Tämähän näkyy selvästi märkien alueiden puun kasvussa.
- Materiaalissa olisi ehdottomasti pitänyt mainita, että terveen metsän biokasvusta ja hiilen sidonnasta 70 % painuu maan alle juuriin, pieneläimiin sienirihmastoihin ja mikrobeihin, mutta jotka voivat elää vain koko vuoden pohjavedestä vapaassa maakerroksessa, jota on siis 1000 m3/ha / jokainen 10 cm kerros.
- Märkien soiden huonosti tunnetuista ja merkityksellisistä metaanipäästöistä (metaani on 33 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu) ja hiilen vapautumisesta turpeesta ojituksen seurauksena ei ollut mitään lukuja. Jos lukuja ei ole, silloin ei pitäisi myöskään tehdä pitkälle meneviä suosituksia tai ohjeita, joiden peruste on vain luulo tai toive tai mikä on vielä pahempaa, manipulatiivinen tendenssi.
- Ruskeiden vesien ja ravinnepäästöjen vähentämiseksi suositusluettelosta uupui kokonaan hakesuodatin, eli hakkeella täytetty ojanpätkä, joka läpi vesi johdetaan.
- Koko materiaalin yleistiedoissa pitäisi olla tilastoja, paljonko Suomessa on kaikkiaan ojitettu turvemaita, paljon ojituksella on saatu lisää puuta ja kasvua, paljonko ojia on kunnostettu ja kunnostamatta, paljonko hehtaareita olisi kiireellisen kunnostuksen tarpeessa laiminlyöntien seurauksena ja miten turvemaiden kasvu edelleen taantuu, jos ojituksien perkauksia jätetään jatkossakin hoitamatta nykyiseen tahtiin.
Veli-Jussi Jalkanen
Agronomi, puun tuottaja.
Puun tuotannon asiantuntija
Sarjayrittäjä
Keksijä
Sahalan kartano
