Ihminen tarvitsee n. 24 ravintoainetta voidakseen valmistaa niistä elimistössään n. 3500 erilaista biokemiallista ainetta. Kaikki vajeet ravinteiden määrässä heikentävät niiden syöjien terveyttä samaten kuin haitta- ja vierasaineetkin. Vaikka kotieläimet saavat täysin puhdistamatonta ja kuumentamatonta (entsyymit tallella) ravintoa, silti niille annetaan tutkitusti useita lisäravinteita terveyden ja kasvun takia. Kotieläinten rehun laatukriteerit ovat tiukemmat kuin ihmisravinnossa.

Suurin osa ruuasta tulee teollisesta ympäristöstä tai kemiallisesta maataloudesta, jossa on mukana elimistölle stressiä aiheuttavia haitta aineita. Tarvitsemme antioksidantteja ja kuituja voidaksemme poistaa näitä kuona-, haitta- ja myrkkyaineita.

Jos eläisimme neitseellisessä vulkaanisessa ja trooppisessa tai subtrooppisessa ympäristössä, söisimme paljon merestä ja luonnosta ja eläisimme paljon energiaa kuluttavaa ulkoilmaelämää, saisimme optimimäärän ravintoaineita paljon helpommin. Koska näin ei ole, joudumme keskittymään tutkimusten viisastuttamana korjaaman tavallisessa ruuassa olevia puutteita. Siihen on monia hyviä ja taloudellisia keinoja.

Tiedämme varmasti, että monet elintasosairautemme johtuvat tai pahenevat ruuassamme olevien ravinnepuutteiden ja haitta-aineiden takia. Siksi erikoisesti kasvavien ja opiskelevien koululaisten ruoka, tulisikin olla erityisen korkealaatuista. Myös laitosten vanhukset tarvitsevat terveenä pysyäkseen ensisijaisesti tuoretta, aitoa ravinne- ja kuitutiheää ruokaa. Se on mahdollista olematta silti kallista. Kunnan keittiön ruoka on monille tärkein ateria.
Sen ravinne- ja kuitupitoisuus tulisi taata kaikin keinoin ja samalla välttää suurkeittiöruokiin usein sisältyviä virheitä.

KÄYTÄNNÖN KEINOJA:

 

• Käytetään mahdollisuuksien mukaan ravinne- ja kuitutiheitä, puhtaita, tuoreita, prosessoimattomia, raaka-aineita tunnetuista lähteistä.
• Ravinnetäydennyksenä käytetään luonnon superruokaa, merileväjauhoa, joka poistaa myös yleisen jodin puutteen.
• Arvokkaita ja harvinaisia kollageeneja lisätään sekoittamalla itsetehtyä halpaa luukeittoa valmistettaviin ruokiin pari kertaa viikossa.
• Ruuissa käytetään kotomaisia ja monin tavoin terveellisiä metsäsekasieniä sekä terveellistä sipulia vihanneksena eikä vain mausteena.

Molempien ”menekki” on hyvä, jos ne silputaan pienijakeisiksi, sekoitetaan ruuan joukkoon, lisätään terveellistä rasvaa ja mausteita.

• Ruuissa käytetään usein ristikukkaisia kasveja, kuten terveellisiä kaaleja. Jotka on helppo tehdä maittaviksi ruuan joukossa.
• Hyvää kuitupitoista valkuaistäydennystä saadaan herneistä ja pavuista.
• Ruoassa käytetään säännöllisesti para- eli Brasilian pähkinöitä sellaisenaan tai jauhettuna. Jo yksi pähkinä sisältää seleeniä 70 mcg, josta on Itä-Suomessa jatkuva pula ilman tällaisia erikoisravintoaineita tai lisäravinteiden ottoa.
• Kasvipääruokiin lisätään usein edullista, terveellistä ja maittavaa munaa ravintoarvon ja maun takia.
• Kuitupitoisuutta lisätään liotetuilla ja jauhetuilla siemenillä tai linssillä, jotka ovat ongelmattomia lisättäviä moniin ruokiin.
• Ruuassa (keitot, laatikot, padat) on melko suuri osa viherkasviksia (vaikka hienoksi jauhettuina) entsyymien ja magnesiumin takia.
• Ruoka maustetaan aina herkulliseksi sopivalla niukahkolla suolalla mutta terveysvaikutteisilla mausteilla ja yrteillä.
• Ruokaöljyllä (kylmäpuristettu oliivi-, hamppu- tai pellava) lisätään ruuan maittavuutta ja hyviä Omega 3- pitoisia rasvoja.
• Ruuan laitossa käytetään rautaa ja magnesiumia sisältäviä tummia kasveja (nokkonen ym.) ja veriruokia. Veriletuista saa maittaviakin. Raudan puute on yleistä teinitytöillä.

 

TEKNIIKKAA:

• Ostetaan (luomulaatuisia) kasviksia (sipuli, peruna, porkkana, herne, papu) säkeittäin kuorimattomina suoraan tuottajilta.
• Kasviksia kypsennetään niin vähän, että mm. kukka- ja parsakaalit eivät mene muussiksi.
• Keittiössä käytetään tehokasta ja hyvin hienoksi salaatin raaka-aineet hienontavaa silppuria, jolla salaatit saadaan herkulliseen muotoon.
• Porkkana raastetaan koneella niin, että raasteesta tulee hienojakoista ja mehukasta ja siten useimmille maistuvaa.
• Kasvissalaatit hienonnetaan hienoksi ja niihin lisätään hyvänmakuiseksi maustettua kylmäpuristettua Omega3 pitoista tai oliivi öljyä.
• Perunat pestään hyvin ja käytetään laatikko ja keittoruuissa kuorineen.
• Keskeistä ruuan laadussa: täysiarvoiset raaka-aineet, hidas hiilihydraattien imeytyminen, terveysvaikutteiset mausteet, korkea kuitupitoisuus, kasvispainotteisuus, vain terveellisiä rasvoja (voi, homogenisoimaton maitorasva, kalan rasva ja kylmäpuristetut oliivi + pellavansiemen öljyt, kookosrasva) entsyymipitoisuus (eläviä kasvisoluja).
• Kala ym. uuniruuat kypsennetään alle 120 asteessa (omega 3 ei tuhoudu), vähäsuolaisuus, maustetaan; kotimaiset yrtit (nokkonen, voikukka, mesiangervo, kuusen kerkkä), kurkuma, inkivääri, valkosipuli, rosmariini, oregano.
• Luukeitto saadaan keittämällä luita silloin tällöin 3 t ja pakastamalla luuliemi sopiviin ruuan valmistuskokoihin.
• Jauhelihaa EI ruskisteta erikseen (syöpää aiheuttavat akryyliamidit), vaan sen annetaan kypsyä miedolla lämmöllä yhdessä kasvisten kanssa laatikoissa ja keitoissa.

 

AINA EI

• Omega-6 pitoiset (tulehduttava linolihappo) siemenöljyt kuten rypsi- ja rapsi-, auringonkukka-, soija- ja maapähkinäöljy.
• Valmiiksi tehtyä teollisuusruokaa, mikä on ravinneköyhää, vanhaa, usein hapettunutta, sisältää haitta-aineita mm. teollisuus- öljyjä kuten EU:n ruokavirastonkin varoittelema palmuöljy.
• Halvat juustot, valkoinen sokeri, valkoinen vehnäjauho, vehnäpitoiset jauhot, merisuola (mikkromuovi), runsassuolaisuus, tavallinen kevytmaito (rikottu rasva, tapetut mikrobit, BCM7- proteiinit, maitosokeri), teollisesti valmistetut einekset.
• Valkoinen teollisuuspasta.
• Aromivahvenne eli MSG / natriuglutamaatti, karrageeni (rasvojen haitallinen lisäaine), valkeita leivonnaisia,
• Ulkomaiset todennäköisesti hormoneilla, antibiooteilla ja GM- viljalla tuotetut lihat.
• Ruuan kypsennys niin, että ruokaan muodostuu tummuneita kohtia, jotka sisältävät syöpää aiheuttavia akryyliamideja ja PAH – yhdisteitä.

 

Veli-Jussi Jalkanen
Ennaltaehkäisevän terveyden asiantuntija