Vessin kommentti masennusartikkelin ja mäkikuimasta lääkkeenä
http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005116084.html
Tietenkin on biokemiallisia luontaisia aineita jotka vähentävät masentuneisuutta.
Mäkikuisma, D-vit, Omega3, fosfolipidit, probiootit, prebiootit ym.
Masennuksen ehkäisy ja hoito on retuperällä. Sen osoittaa jo sairastuneiden valtava määrä ja hoitojen huonot tulokset. Välitilaisia eli alakulossa eläviä on vielä paljon enemmän.
Elintavassamme ja ympäristössämme on voimakkaita mielenterveyttä heikentäviä tekijöitä. Useimmat on kyetty tunnistamaan mutta lääkärit eivät edes mainitse niitä masennuksen hoidossa, puhumattakaan että suunnittelisivat potilaan kanssa hänelle mielenterveydellisesti paremmat elintavatt. Useimmat masennusta aiheuttavat asiat johtuvat omista valinnoista.
Mielenterveyttä heikentää huono uni, päihteet, liikunnan puute, vähäiset ihmissuhteet, huono suolistoterveys, SOME- ja peliriippuvuus, aivoille tärkeiden ravinteiden puute, kehoon kasaantuvat vierasaineet, huono viihde, stressi ja liian korkea veren sokeri.
Näiden lisäksi masennusta aiheuttavat itsestä johtumattomat koetut traumat, jotkut sairaudet ja erittäin vaikea elämäntilanne, joiden hoidossa psykoterapia on paikallaan.
Voimme siis vaikuttaa useimpiin masennusta aiheuttaviin asioihin itse. Tähän lääketiede ei kuitenkaan puutu eikä kannusta elintapavaihdokseen. Kukaan opeta tunnistamaan masennusta aiheuttavia tekijöitä.
Lääkärit koulutetaan hoitamaan ja lääkitsemään lääkkeillä oireita, ei neuvomaan alkusyytekijöiden poistoa. Taustalla vaikuttaa lääketeollisuus, joka keinoja kaihtamatta haluaa lisätä masennuslääkkeitten myyntiä ja lobbaa asian puolesta eri kanavia. Masentunut on helppo kestoasiakas.
Juuri nuorten sairastuneiden suuri määrä osoittaa että kyseessä on elintapasairaus. Elintapavirheitä vähentämällä ja muilla lääkkeettömillä hoidoilla saadaan nopeasti hyviä ja pysyviä tuloksia halvalla ja vältetään useimmiten tehoton lääkehoito jonka suurena riskinä on lääkeriippuvuus, sivuoireet, kroonistuminen ja jopa pysyvä invalidisoituminen.