MT:ssä oli su 40922 juttu luontokadosta: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/39219ece-d1eb-4f43-b524-e92616afb630 .
Jutussa annettiin, taas kerran, virheellinen kuva maaseutuyrittäjien omassa mediassa, että metsätalous on keskeinen lajikadon aiheuttaja, ympäristöääriliikkeen mieliksi.
Jutussa tyypilliseen tapaan jo hiilinielu- ja hiilivarasto käsitteet ovat sekaisin. Suomen hiilivarasto metsissä on n. 2.5 mrd m3. Kasvua pienempi korjuu kasvattaa sitä joka vuosi (miinus metsien lahoaminen ja ojituksen rapautuessa tapahtuva maanalaisen hiilen väheneminen).
Hiilinielu eli metsien kasvu on ollut myös laskusuunnassa heikkenevän metsänhoidon seurauksena ja on laskenut 110 milj. m3:sta viimeksi mitattuun 104 milj. m3:iin. Jo kaikkien hoito- ja uudistusrästien huolellisella poistamisella hirvieläinten kuriin panemisen kanssa, kasvu lisääntyisi kymmeniä prosentteja nykyisillä lämpösummilla. Kasvu on kuitenkin luokkaa 30 milj. m3 suurempi kuin hakkuut, joiden poistumasta osa varastoituu kestokulutushyödykkeiksi ja osa (pelletti, hake, kuori, pilkkeet) korvaa fossiilista energiaa poltettuna.
Viimeisten vuosien aikana on julkaistu useita selvityksiä, joissa todetaan meille tyypillisen kuviokasvatuksen monimuotoisuuden tukevan lajirunsautta. Hiilen romahtaminen maaperässä avohakkuun seurauksena on todettu myytiksi. Avohakkuualueiden valoisuutta ja lämpimyyttä vaatii suuri määrä lajeja. Ojittamattomuus ja sitä seuraava korkea pohjaveden korkeus ainakin syksystä kevääseen nostaa puiden juuret pintaan, altistaa ne kuivumiselle ja tappaa hiilensidontaa tekevät happea käyttävät organismit (sienirihmat, mikrobit, pieneliöt) maan alla ja lisäksi lisää metaanipäästöjä suolta. Kellari-ilmastoiset tiheät suojelumetsät ovat itse asiassa melko lajiköyhiä. Kaikista em. aiheista on esitetty selviä näyttöjä.
Luonnonsuojelujärjestöjen painostama laajaperäinen metsänhoito tai hoitamattomuus millä syyllä vaan vähentää puuston tuotosta ja siten hiilen sitoutumista puuainekseen.
Jo nyt metsänomistajat ovat hämmennyksissään mitä metsänhoidon kanssa pitäisi tehdä. Tämä tuli taas selväksi keskusteluissani asiantuntijoiden kanssa juuri päättyneessä METKO näyttelyssä. Tällaiset kirjoitukset ja virheellinen tieto lisäävät hämmennystä ja huonontavat metsänhoitoa ja puun tuotantoa. Tämä prosessi on jo meneillään, kun tämän vuoden KEMERA rahoista jää peräti 20 milj. € käyttämättä ja epäilemättä hoitamattomuuden suunta on vielä huononemaan päin. Tästä trendistä pitäisi olla erittäin huolissaan.
Ympäristöjärjestöt, MTK eikä kansanterveystoimijat tiedota lajikadon pahimmasta syystä, hormonihäirinnästä, mikä ei aiheudu yhtään metsätaloudesta, koska siellä myrkkyjä ja vaarallisia kemikaaleja ei käytetä ollenkaan.
Alan veteraanitutkija ja alan uran uurtaja prof. Sanna Sawn julkaisi hiljan lajikadon suurimmasta syystä, hormonihäirinnästä kylmäävän kirjan: ”Count Down”, joka jokaisen vastuullisen tämän alan toimijan pitäisi ehdottomasti lukea. Suomessa prof. Jorma Toppari Turun YO:sta on myös asiantuntija ja tukee tri Sawn johtopäätöksiä.
Metsänomistajat tarvitsevat nyt oikeaa tietoa luulotiedon sijaan ja rohkaisua, koska puu on keskeinen tekijä energiataloudessa, raaka-aineena ja hiilen sitojana tulevaisuudessa. Jo 15 milj. km2 uutta metsää maailmassa sitoisi ihmiskunnan 50 Gt:n päästöt ja tarjoaisi valtavat alueet lajien turvaksi. Suomen ja maatalous- metsäjärjestöjen pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä, ei sahata omaa oksaansa.
Veli-Jussi Jalkanen
