Hirvieläinpolitiikka (HEP) Suomessa vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti miljooniin kansalaisiin, teollisuuteen ja talouteen, moninaiskäyttöön, ilmastoon ja eliöiden lajistoon. Asiallista ja faktapohjaista keskustelua on aivan liian vähän.

Luonnottoman ja siis aivan liian suuresta hirvieläinten määrästä ei ole haluttu tehdä kunnollisia selvityksiä, vaikka sillä on merkittävä vaikutus moneen asiaan ympäristössämme, maataloudessa, puutarhoissa, talojen tonteilla, teollisuudessa, puun tuotannossa, asumisessa ja luonnossa liikkumisessa.  Vahingon kärsijät eli maanomistajat ja luonnossa liikkujat eivät saa asioista päättävissä riistaneuvostoissa ääntään kuuluville eivätkä päätösvaltaa.

Seuraavassa valotan tärkeimpiä näkökulmia hirvieläinten haitoissa:

 

Suuren hirvieläintiheyden haitat:

1. Hirvieläimet syövät vuodessa n. 5 milj. tonnia silmuja ja kasvukerkkiä, mikä heikentää puiden kasvua merkittävästi. Suuri osa siitä kohdistuu istutustaimiin tai muuten tuottaviksi valtapuiksi kehittyviin yksilöihin.
2. Suuri hirvitiheys edistää ilmastonmuutosta, kun metsät uudistetaan pelkälle kuuselle hirvieläinten pelossa, jotka harventavat muuta aluskasvillisuutta paitsi kuusia. Kuusen tiheä ja tumma oksisto ja neulaset keräävät auringon valon ja muuttavat sitä tehokkaasti lämmöksi kevättalvella, niin että se ei heijastu takaisin avaruuteen hangen pinnasta.
3. Yleistyvä jatkuva kasvatus (tai hoitamattomuus) myös lisää varjopuina menestyviä kuusia eli siten kuusivaltaisuutta samalla kun hirvieläimet syövät pois kilpailevia lehtipuiden ja männyn taimia. Näin kuusettuminen nopeutuu ja pahentaa ilmastonmuutosta.
4. Luonnonpuistoissa ja muillakin suojelluilla ja hoitamattomilla alueilla kuusettuminen yksipuolistaa luontoa, mikä kadottaa monimuotoisuuttaan ja lajirikkauttaan.
5. Hirvieläimet syövät joka vuosi miljoonia jalostettuja ja istutettuja metsäpuun taimia ja kauriit myös kuusen taimia. Näin metsäpuiden jalostus ja hyvä uudistaminen estyy. Lisäksi hyviä kasvatuskelpoisia luontaisia männyn ja koivun taimia tärveltyy laaduttomiksi.
6. Kun hakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen hirvet tuhoavat istutustaimikon, alueen valtaa 1-2 vuodessa heinikko, paju, leppä ja haapa, jolloin uuden laatumetsikön aikaansaaminen on toivotonta. Jo yhden tällaisen hehtaarin osalla, kyseessä on odotusarvoltaan kymmenien tuhansien €:n tulonmenetys. Suomessa tällaisia hehtaareita on jo miljoonia.

7. Kuusivaltaisuus eristää lahoamattomat karikkeet maassa ja laskee kuntan alapuolisen maakerroksen lämpötilaa, lisää metsäpohjan happamuutta ja hapettomuutta siten heikentää juurten kasvua ja metsän puuntuottokykyä sekä terveyttä. Tuoreilla kankailla tarvittaisiin kuusen jälkeen metsän tulevan terveyden ja maan elävyyden takia yksi sukupolvi lehtipuita eli yleensä koivikko, mikä ei hirvien kanssa onnistu. Ilman lehtipuuelvytyskiertoa, metsien tuottokyky onkin jo suurella osalla metsämaata laskenut ja kuusen maannousemasienen tuhot yleistyneet. Lämpösumman nousu, yleinen liika kasvatustiheys, metsien vanheneminen ja kesäkorjuut sulalla maalla vielä lisäävät hyönteis-, laho- ja tuulituhoja.
8. Hirvieläinteen vaikutus teollisuuden raaka-ainehuoltoon näkyy jo. Hirvet vioittavat sahapuiksi kasvatettuja mänty- ja koivurunkoja yleisesti ja vaneriteollisuus onkin kärsinyt vaneri- ja laatutukkien pulasta jo pitkään.
9. Metsissä liikkujat kärsivät hirvikärpäsistä, jotka vähentävät merkittävästi kansanterveydellisesti tärkeää metsässä liikkumisen miellettävyyttä ja määrää elokuusta lokakuulle.
10. Suurina eläiminä hirvieläimet ovat pahimpia punkkien levittäjiä. Punkkien levittämiin sairauksiin sairastuu jo tuhansia joka vuosi ja sairaanhoitolaskut ovat kovassa kasvussa. Monen kesä ja joillakin koko elämä tuhoutuu punkkien levittämien tautien takia.
11. Hirvieläimet aiheuttavat tosiasiallisesti kymmenien miljoonien maatalousvahingot syömisen, muun sotkemisen ja makuuksien takia. Ne myös rikkovat sorkillaan muovit marjapenkeissä samalla versot syöden.
12. Kauriit ja peurat tuhoavat laajoilla alueilla tuhansia kotipuutarhoja vuosittain ja estävät niiden kehittämisen lisäten valtavasti harmia ja turhautumista, kun elinympäristöä ei voi kaunistaa koristekasveilla. Jotkut puutarhan pitävät ovat päätyneet rakentamaan rumia ja kalliita aitoja suojatakseen puutarhojaan.
13. Suomessa ajetaan vuosittain n. 13000 (5000 v. 2013) hirvieläinkolaria. Keskimäärin joku kuolee ja kymmeniä vammautuu. Muutamat traumatisoituvat pysyvästi fyysisesti tai psyykkisesti Ajoneuvovahingot ovat kymmenissä miljoonissa.
14. Metsästyksessä 100.000 hirvenmetsästäjää ajaa autoilla n. 50 milj. km ja tuottaa hiilidioksidia autoissaan n. 15 milj. tonnia.
15. Metsästäminen sanan varsinaisessa merkityksessä on mennyt pilalle. Monilla alueilla varsinaisesta metsästyksestä ei voi enää puhua, vaan pikemminkin kyse on työnluonteisesta teurastuksesta lähes elukoiden ”kasaan ampumisineen” ja työläine kymmenien ruhojen kuljetuksineen ja käsittelyineen vinsseillä ja lihanleikkuukoneilla ja niiden varastoiminen kalliisiin ja säädökset täyttäviin kylmähuoneisiin jne.
16. Näiden kaikkien harmien ja kustannusten lisäksi tulee kiukku, turhautuminen ja luottamuksen huononeminen poliittisiin johtajiin ja virkamiehiin, kun hirviongelmaa ei haluta laittaa kuntoon.
17. Kun arvioidaan kaikkien haittavaikutusten yhteissumma rahassa, päästään helposti yli miljardiin euroon / v.

 

Millä arvoilla hirvipolitiikkaa hoidetaan?

Mikä on se viisaus ja ne tärkeät arvot, jonka mukaan hirvielinmäärät ja niistä aiheutuvat vahingot ja haitat pitää olla nykyisellä korkealla tasolla?  En ole ikinä kuullut mitään järkevää arvoselitystä.
Tuleeko vaatimus ”sikariportaalta”, joka haluaa päästä ampumaan vaivattomasta autonvieruspassista, vai suojellaanko tässä ”luontoa”?

 

Hirvipolitiikan päättäjät ja hirvieläinmäärät

Pääongelma on, että MMM:n virkamiesten ja metsästäjäjärjestöjen sovitaan ”poikien kesken” hyvin pienessä porukassa, epädemokraattisesti ja ulkoparlamentaarisesti, paljonko eläimiä kaadetaan ja millä tasolla tiheys pidetään. Metsänomistajilla, maanviljelijöillä, ulkoilijoilla ja muilla vahingon kärsijöillä tai edes poliitikoilla ei ole mitään sanomista.

Nyt on arvioitu lähinnä arvailtujen maahavaintojen perusteella talvihirvien määräksi 86.500. Todellisuudessa niitä on yli 100.000, ja vasomisen jälkeen siis noin 200.000. Muutama vuosi sitten julkistetun tutkimusten mukaan tarkka lentolaskenta (jota ei käytetä) antaa tulokseksi n. 30 % maalaskentaa korkeamman hirvikannan. Valkohäntäpeuroja on tutkijoiden mukaan 135.000 ja kauriita varovaisesti arvioiden ehkä 300.000.

Hirvimääriksi on periaatteessa ohjeistettu 2-4 talvihirveä / 1000 ha. Siitä lipsutaan räikeästi joka vuosi.
Nyt tosiasiallinen 110.000 talvihirvien määrä + peurat jaettuna 20 milj. hehtaarille merkitsee 12 eläintä / 1000 ha + kauriit päälle.

Huhtikuusta lokakuulle kaikkien hirvieläinten määrä on lisäksi kaksinkertainen eli karmaiseva yli 60 eläintä / 1000 ha eli yksi / jokainen 15 ha !

Suuren hirvieläintiheyden hyödyt

Näitä ei ole montaa verrattuna haittoihin:

Suuren hirvitiheyden edut ovat pitkään kestävä metsästysharrastuksen ilo (?) ja naudanlihaa terveellisemmän lihan karttuminen metsästäjien pakasteeseen.
Voi olla niitäkin, joiden mielestä (luonnottoman) suuret hirvi-, peura- ja kaurislaumat ovat luonnon rikkaus.

Jos antaisimme suurpetokantojemme runsastua, suuret hirvieläinmäärät riittäisivät niille hyvästi ravinnoksi.

 

Kestävä ja järkevä hirvieläinpolitiikka

Jos laskisimme talvihirvimäärän 1-1.5 talvehtivaan yksilöön/1000 ha (n. 30.000 talvihirveä), hirvivahingot laskisivat pieneen murto-osaan ja hirviä voitaisiin edelleen metsästää. Tällä tiheydellä niiden reviirit olisivat suuremmat ja siten vaeltamis- ja tilanhakutarve vähäisempi, mikä pienentäisi mm. liikennevahinkoja. Peurat ja kauriit tietysti karsittaisiin samassa suhteessa.

Karsinnan jälkeen kaatomäärät olisivat pienempiä ja metsästyksessä tarvittaisiin jo taitoa ja kärsivällisyyttä, niin kuin oikean metsästyksen luonteeseen kuuluukin.

Kansakunnan etu ei ainakaan näytä olleen aikaisempien hallitusten MM ministerille ja ministeriön virkamiehille tai riistapäälliköille kiinnostavaa tai sitten ymmärrys / toimeenpano – osaaminen ei riitä kokonaiskuvan ja – edun hoitamiseen.

Nykyistä reilusti pienempi hirvieläintiheys voisi johtaa useiden asenteissaan jämähtäneiden alueellisten riistapäälliköitten ja metsästyksen johtajien niskoitteluun protestina muutokselle.

Maaseudulla metsästäjät ovat nopeasti harvenemassa ja vanhenemassa. Pian päteviä metsästäjiä on tämän ongelman hoitamiseen liian vähän. Siksi päätöksen tekijöiden tulee sallia metsästyksessä myös tekniset apulaitteet kuten dronet ja pimeätähtäimet.

Yksi keino ongelman hoitamiseksi on antaa maanomistajalle, heidän vierailleen ja asiakkailleen vapaa metsästysoikeus kaikkiin hirvieläimiin maillaan, kuten kauriin kohdalla jo onkin. Ehkä tämän lisäksi tarvitaan joskus vielä tapporaakin.

Epäonnistunut hirvieläinpolitiikka on esimerkki huonosta hallinnosta sekä maaseudun yrittämisen realismeista ja luonnon tasapainosta vieraantuneiden virkamiesten päähänpinttymistä.

Maaseudun etäjärjestöjen, elinkeinojärjestöjen ja kuntien tulisi patistella eduskuntaa tuntemaan ja ottamaan vastuunsa tässä kansallisesti tärkeässä asiassa ja ehdottomasti ottaa valta itselleen hirvipolitiikasta päättämisestä. Kaikkine vaikutuksineen sillä on valtava vaikutus moneen maaseudun elinvoimaan, luontosektoriin, kansanterveyteen, teollisuuteen, liikenneturvallisuuteen, luontoharrastukseen, luontoarvoihin, ilmaston suojeluun sekä vahingon- ja haittojen kärsijäkansalaisiin.

 

Veli-Jussi Jalkanen

Agronomi, puun tuottaja,

Hirviseuran PJ,

Ympäristönsuojeluaktivisti

Sahalan kartano, Rautalampi