Vessin kommentti HS 261220
Kirjoittaja kajoaa hyvin yleiseen ja suureen ongelmaan.
Järkyttävästi tämä käytännöllinen, mutta yhteiskuntamme huonovointisuutta kuvaava yleinen aihe on niin arka, että siitä ei voi kirjoittaa omalla nimellään.
Pikkulapsiperheissä oleva uusavuttomuus sisältää huonot elin- ja terveystavat, hyvin mallien puutteen, tietämättömyyttä ja jämäkkyyden puutetta. Nämä ovat hyvin vaikeita asioita korjattavaksi enää siinä perheessä.
Uusavuttomien vanhempien lapset ja erityisesti lastenlapset ovat tietysti vielä kertaluokkaa uusavuttomampia ja valitettavasti tähän suuntaan yhteiskuntamme on nopeasti menossa, mistä on jo nyt näkyvissä olevia yleisiä ja vakavia terveys-, mielenterveys ja talousvaikutuksia
Uusavuttoman perheen lasten elämästä tulee todennäköisesti kurjaa, kun elämänhallintataitoja ei ole ja huonovointisuus vain pahenee iän mukana ja sukupolvesta toiseen.
Korjauskeinona ja ennaltaehkäisynä tarvitsisimme paljon nykyistä fyysisesti ja henkisesti terveemmän elinympäristön, topakamman neuvolalaitoksen ja perhe- sosiaali- ja vuorovaikutuskasvatusta aivan eri määriä kuin nyt saadaan.
Valitettavasti yhteiskunnan päättäjät eivät ole ollenkaan kartalla, miten tässä tilanteessa pitäisi toimia.
Järkyttävintä on, että superuusavuttomissa perheissä jopa jokin lemmikki voi määräillä perheen arkea huonosti kasvatetun lapsen tavoin.
