Vessin kommentti HS 22123

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009339368.html

 

Oppiminen saadaan aikaan koulun, lapsen, kodin ja ympäröivän yhteiskunnan yhteisestä panoksesta.

Nyt syylliseksi on nimetty vain koulut.

On vaikea uskoa, että opetus olisi huonompaa kuin 20 v sitten, vaikka ryhmät saattavatkin olla vähän isompia jossakin. Toisaalta kouluavustajia on moninkertainen määrä.  Tämähän ei ole tervettä ja kestävää kehitystä.

Voidaan ajatella, että ryhmäkoko ei vaikuta paljon, jos oppilaat keskittyvät, eivätkä häiritse toisia tai opetusta.

Tosiasiassa suurin heikennys onkin nimenomaan luokkarauhassa. Meillä on yhä enemmän oireilevia lapsia, joilla on tarkkaavaisuushäiriöitä ja levottomuutta kaikkien vahingoksi.

Heillä elintavat (nukkumis-, ravinto-, liikunta-, peli-, netti-…) ovat niin pielessä, että aivot ovat väistämättä epätasapainossa ja keskittyminen siten kadoksissa.

Lasten häiriökäyttäytyminen liittyy suurempaan mielenterveyden, huonovointisuuden ja asennekadon ongelmatiikkaan, jossa juurisyinä yhä huonommat elintavat ja asenteet haittaavat koko yhteiskunnan vointia.

Tämän ongelman kuntoon laittaminen vaatisi laajaa huonovointisuuden ennaltaehkäisyohjelmaa kansallisella ja paikallisella tasolla, josta ei vielä ole merkkiäkään.