Vessin kommentti piispa Leppäsen juttuun kuolemisesta HS 210524

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010438836.html

 

Mari Leppäsen tärkeä näkökulma tuo mieleen väistämättä usealle kysymyksen, mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen?

Yhden näkemyksen mukaan ihmisen tietoisuus vain häviää ja mieli kuolee.

Onneksi on jopa näyttöä siitä, että ihmisen henki vain siirtyy kehosta pois sen kuoltua ja kuolema onkin portti uuteen elämään, ilman maallista kehoa, mutta uudessa henkisessä kehossa. Kuoleman jälkeinen elämä itse asiassa on useimmille itsestään selvyys.

Kuoleman rajatilakokemuksia saaneet ihmiset kertovat mielenkiintoisia asioita kohtaamistaan ilmiöistä kuoleman rajan takaa. Eräs tunnetuimmista on aivotutkija Eben Alexander, joka agnostikkona heräsi aivan uuteen tietoisuuteen ja elämän katsomukseen saatuaan lahjaksi vaikuttavan opastetun kiertokäynnin kuoleman jälkeisessä maailmassa. Hän kuvaa kokemuksensa kirjassaan ”Proof of Heaven”. Hänen heräämisensä kuoleman koomasta ja tuhoutuneiden aivojensa ihmeen omainen toipuminen mainittiin jopa Suomen uutisissa n. 15 v sitten.

Maailmalla on jopa suuri järjestö keräämässä ja rekisteröimässä tällaisia kokemuksia. Heidän tiukan seulansa läpäisee vain luotettavimman tuntuiset kokemukset. Rajatilakokemuksista on kirjoitettu useita kirjoja.

Tiedämme sairaaloissa aivo- ja sydänkuolleita, jotka henkiin herättyään ovat voineet kertoa mitä tehohoito- yms. huoneissa on tapahtunut heidän kuolleina ollessaan. Itsekin olen kuullut erään erittäin vaikuttavan kertomuksen kokijalta itseltään.

Maailman tunnetuin tietäjä, Jeesus Nasaretilainen myös kertoi ihmisen jatkavan elämäänsä kuoleman jälkeen. Jeesuksen tekojen, sanojen, toiminnan yms. mukaan häntä voi pitää täysin luotettavana asiantuntijana kuolemankin asioissa. Hänen oman kehonsa kuoleman jälkeiset tapahtumat silloin ja nyt myös osoittavat hänen henkensä olevan elossa, aktiivinen ja yhteyttä ja toivoa luova.

Hänen sanojensa mukaan kaikille ei valitettavasti kuitenkaan käy hyvin. Luulen, että tämä realismi on monilla piilotajuisesti ahdistavana takaraivossa, vaikka siitä nykyään uskalletaan puhua vielä vähemmän kuin kehon kuolemasta.