Vessin asiantuntijakommentti Hs 200220
https://www.hs.fi/perhe/art-2000006412605.html

Hesarin jutun neuvoista ei kuluttajalle ole paljon apua.  

Suurin syyllinen rasvamaksaan on valmisruoka- ja makeispitoinen ruokavalio.

Herkullisuuden takia teollisuuden tekemässä ruuassa on maun takia järjestään liikaa koukuttavia makuaineita ja nopeita hiilihydraatteja, jotka aiheuttavat ylensyöntiä ja makuriippuvuutta.

Näissä tuotteissa on aina mukana tulehdusta aiheuttavia halpoja kasviöljyjä (palmu-, auringonkukka-, maissi- ym.) energiasisältöä ja herkullisuutta lisäämässä.

Kun tuotteessa oleva sokeri ym. hiilihydraatti nostaa veren sokerin nopeasti korkealle, mukana oleva rasva imeytyessään lisää energiakuormaa ja siten energian sitoutumista kehoon rasvana insuliinin avulla.

Lähes kaikkeen valmis-, eines- ja roskaruokaan on piilotettu myös erilaisia sokereita, joista fruktoosi ja kemiallisesti samankaltaiset muunnetut tärkkelykset ovat vaarallisimpia, koska vain maksa voi niitä pilkkoa. Kun niitä tulee (tavanomaisen!) runsaasti, maksa alkaa rasvoittua.

Hedelmäsokeria eli fruktoosia ja sen kaltaisia hiilihydraatteja runsaasti syövillä voi olla jo rasvamaksa, vaikka ei olisi edes ylipainoa.

Suurin yksittäinen ”ruokalaji” lihomisessa ovat makeiset ja sokerijuomat. Ylipainoiset lapset syövät makeisia, mutta myös roskaruokaa. 

Luonnollisista ravoista ja rasvaisista ruuista ilman nopeita hiilihydraatteja ei tule ylipainoa eikä rasvamaksaa.

Vaikka rasvamaksan esto on teknisesti yksinkertaista, kyse on meillä koko vääristyneestä ruokatietoisuudesta ja kulttuurista, joka tekee meistä 90 % ylipainoisia 65 ikävuoteen mennessä kaikkine siihen kuuluvine oheissairauksineen.

Maksa- ja lihavuussairaudet aiheuttavat valtavasti mieliala- ja sosiaalisia ongelmia, tulevat liian kalliiksi ja laskevat tuottavuutta. Mm Alzheimeria sanotaan jo kolmanneksi sokeritaudiksi, jonka kehittyminen vaatii vuosikymmeniä.

Sairaanhoidon yksityiset toimijat eivät ole kovin kiinnostuneita suitsimaan ylipaino-ongelmaa, koska se tuottaa jatkuvasti lisää maksavia asiakkaita.

Nykyiseen trendiin ei olisi missään tapauksessa varaa. Jo nyt diabetes ja lihavuussairaudet vievät oheissairauksineen 15 – 20 % sairaanhoidon kuluista ja summa kasvaa nopeasti.

Suunnan kääntäminen edellyttää kansallista ennaltaehkäisyohjelmaa, johon on jo valmiiksi mietittynä kymmeniä yhdessä vaikuttavia ja lähes ilman kuluja toteutettavia keinoja, joilla tilanne kyllä saataisiin tervehdytettyä.