56 milj. v sitten ehkä vulkaanisen toiminnan tuloksena kaikki jää suli ja meret nousivat 83 m.

Ihmiskunta saattaa toimillaan kyetä tähän muutamassa sadassa vuodessa. Lämpötilan nousu laukaisee jossakin vaiheessa (on jo voinut tapahtua) itse itseään ruokkivan ketjureaktion, jossa ilmastoa lämmittää hiilidioksidipäästöjen lisäksi metaanin kiihtyvä vapautuminen pohjoisen pallonpuoliskon soista ja pohjoisten merien pohjilla olevasta metaanihydroksidista.

Metaani lämmittää ilmakehää n. 33 kertaa tehokkaammin kuin hiilidioksidi. Metaanin normaali elinkaari on vain 12 v. ennen kuin hydroksyyliradikaalit hajottavat sen. Nyt näitä radikaalejakin on vähemmän. Syytä ei tiedetä. Lentoliikennettä epäillään.

Metaanin määrä on moninkertainen esiteolliseen aikaan verraten ja sen vapautuminen ilmakehään on koko ajan kiihtymässä. Myös öljy- ja kaasutuotannon luultua suuremmilla päästöillä on oma osuutensa.

 

Ilmakehässä on liikaa hiiltä. Lämpötilojen nousun rajoittaminen 1.5 asteeseen rajoittaisi lämpenemisestä aiheutuvat tuhot ehkä jotenkin siedettäviksi. Jo 2 asteen nouse olisi jo aivan liikaa ihmiskunnan nykyiselle kestokyvylle.

 

Jotkut poliitikot ja maat ovat sitoutuneet 1.5 asteen rajoitukseen, mikä nykypolitiikalla ja investointitrendillä on haihattelua. Maailmanlaajuisesti nyt investoidaan kestävään tekniikkaan luokkaa 350 mrd €. Jos haluamme päästä lähivuosikymmeninä 1.5 asteen tavoitteeseen, investointien pitäisi olla luokaa 3500 mrd €. Kiina on julistautunut hiilineutraaliksi 2060 ja EU ja USA 2050. nykytahdilla 2 asteen nousu ylitetään, että heilahtaa, jos päästöjä tehokkaasti rajoittavia toimia ei saada nopeasti käyntiin.

 

Lämmön nousu on tekemässä elämän maapallolla oikeasti kurjaksi. 1 mrd lasta kärsii jo, laajoja alueita on aavikoitumassa, meren nousu on haittaamassa jo matalia rannikkoalueita, Himalajalta alkunsa saavat joet kadottavat pian suuren osan virtaamastaan, jolloin niiden vaikutusalueella vesisodat ovat todennäköisiä jne.

 

Jo Kioton sopimuksen noudattaminen vaatii uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja energian tuotannossa ja kulutuksessa.
Lopullinen tavoite Kioton ja Pariisin sopimusten täyttämisen jälkeen on lisäkeinojen ja sopimusten ripeä käyttöönotto ja niillä ilmaston pilaamisen välttäminen, jos se enää on edes mahdollista.

Vaikeus ja ilmaston kohtalonkysymys on saada myös Euroopan ulkopuoliset maat tietoiseksi ja sitten kiinnostumaan, innostumaan ja lopullisesti muuttamaan radikaalisti käytäntöjään ja teollisuuttaan. Koko Eurooppa vain 11 % osuus kaikista hiilipäästöistä ja Pohjola 0.4 %. Siis toimet täällä eivät paljon ratkaise. Suurimmissa saastuttajamaissa Kiinassa ja Intiassa ilmastotietoisuus ja -ajattelu on nyt vielä olematonta, maiden johdon halusta.

 

Vielä ei näytä siltä, että muutoshaluttomien ja itsekkäiden teollisuusmaiden politiikka (jotka janoavat kansansuosiota ja siis myötäilevät enemmistön mielipidettä) olisi ollenkaan valmis merkittäviin ilmastotekoihin. Pitkäkestoisten ilmaston muutosprosessien laskut ja riskit pannaan lähes keskustelutta seuraavien sukupolvien kannettaviksi. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti lähivuosina, jos vastuulliset tahot (ml media) ja ihmiset alkavat ajaa asiaa voimakkaasti.

 

Suomen päästöt ovat ”pisara meressä” (1 % Euroopan ja 0.1 % maailman päästöistä), mutta voisimme halutessamme olla uuden tekniikan kehittäjiä, myyjiä ja asentajia, esimerkkinä, kannustajina ja painostajinakin maailmalla sekä olla aktiivisena muodostamassa lämpenemisen pysäyttäviä yhteistyösuhteita ja verkostoja.

 

Suomi voisi olla myös esimerkkinä vähentämässä eläinperäisten ruokien kulutusta, joiden tuottaminen sivuketjuineen on suurin päästöjen tuottaja. Pääasiassa kasvispohjaisen (levät, pähkinät, pavut, hedelmät, viljat, marjat, vihannekset, sienet, siemenet) ja siten ilmastoystävällisen ruokakulttuurin kehittämien on pahasti vielä kesken länsimaissa.

Merkittävintä voisi olla Suomen ja koko Pohjolan aloitteesta tehdä EU:hun politiikka, joka laittaa suojatullit ja tuontikiellot ”ilmasto – gangsteri” tuotteille tai maille. EU on niin iso markkina, että tällaisella olisi merkitystä.  Tietenkin uutta tekniikkaa on massiivisesti kehitettävä, mutta jo nykyisenkin tekniikan ja tiedon soveltamisella saataisiin merkittäviä tuloksia.

 

METSIEN JA PUIDEN VALTAVAT POTENTIAALI LIIAN HIILEN POISTAMISEKSI ILMAKEHÄSTÄ

 

Maailman 52 gigatonnin hiilidioksidin kaikki vuosipäästöt voitaisiin teoreettisesti laskien sitoa istuttamalla uutta metsää 15 milj. km2, kun metsän oletetaan kasvavan keskimäärin 10 m3/ha/v (= 9 tn hiilidioksidia). Tämä luku ylittyy reilusti lämpimillä ja lauhkeilla alueilla ja kuivilla, vuoristoisilla ja kylmillä alueilla alittuu. Trooppiset nuoret metsät kasvavat ainakin 2 – 3 x nopeammin.

Maailmassa on metsiä 45 milj. km2 (ennen teollista aikaa 59 milj. km2 ja kivikaudella ehkä 65 milj.) suuri osa niistä on vakiintunut eli lopettanut kasvunsa tai kasvaa heikosti eri syiden takia, joita ovat korkea ikä, valtapuiden puuttuminen, ylitiheys, meneillään oleva joku metsätuho, saasteet, väärä puulaji, vajaapuustoisuus, liika märkyys, hivenravinnepuutteet, eroosion heikentämä kasvualusta ym. Hyvällä hoidolla (harvennus, lannoitus, uudistus, ojitus, lajostus)  olemassa olevien metsien kasvua voidaan lisätä tehokkaasti ja halvalla.

Löydämme maapallolta 15 – 20 milj. km2 puiden istutukseen kelpaavia alueita, joita vapautuu nopeasti lisää, jos ihmiskunta vähentää eläinperäisen ruuan syöntiä. Rehujen tuotantoon menee 80 % kaikesta peltoalasta. Lisäksi urbaaneille alueille sopisi miljardeja puita eri paikkoihin kuten teiden varsille, asutusten liepeille ja muuten puuttomille alueille. Maailmassa on miljoonia neliökilometrejä laiduntamalla tai kulottamalla autioitettuja alueita, mm. sademetsien pohjia, kukkuloita ja vuorien rinteitä, suuri osa myös Euroopassa. Kehitysmaissa asutuskeskusten läheisyydessä kaikki suurirunkoiset metsät on jo aikaa sitten hakattu rakennus- tai polttopuuksi tai pois laitumia varjostamasta. Jäljellä on vain epämääräistä pensaikkoa ja pieniä puita.

 

Nummien, preerioiden, savannien, ruohoaavikoiden, vanhojen peltojen, puuttomien hakkuuaukeiden ja vuoristolaitumien lisäksi voisimme metsittää suuren osan maailman soista kuivattamalla pintakerros (n. 30 cm, vain) puiden juurille sopivaksi ja sitten kylvämällä niihin puun, jätepolton tai turpeen tuhkaa.

Loppu metsien hiilensidonta voidaan saada aikaan kehittämällä olemassa olevien metsien elinvoimaisuutta ja kasvua. Tämä olisi mahdollista saada aikaan siirtämällä hiilinieluihin (rakennuksiin) puuta metsistä harvennuksin ja uudistuksin.
Puumassan uudistaminen harvennusten tai päätehakkuiden ja istutusten ja muiden metsähoitokeinojen avulla saadaan heikkokasvuiset tai kasvunsa lopettaneet metsäalueet sitomaan paljon enemmän hiiltä.

Keino metsätalouden muuttaminen tehokkaaksi hiilen sieppariksi olisi ymmärtämättömistä puheista huolimatta teknisesti ”helppoa”. Tämä tietysti vaatisi taakseen poliittisia päätöksiä, kansalaisaktiivisuutta ja -toimeliaisuutta.
Tietysti tulisi varmistaa, että metsistä korjattu hiili saadaan säilöttyä varsinaisiin hiilinieluihin eli käytännöllisimmillään rakennuksiin puumateriaaleina tai muihin puupohjaisiin kestokulutushyödykkeisiin.
Kalusteilla ja puusta valmistetuilla muilla uuden tekniikan kestokulutushyödykkeillä voisi myös olla osuutensa.
Yhteiskunnat huolehtisivat, että paperi- ja kartonkituotteet lopulta päätyisivät poltettavaksi energiaksi tai lämmöksi fossiilisia polttoaineita korvaamaan.

Suomen metsien kasvun voisimme nostaa nykyisestä 110 milj. kuutiosta (mikä tapahtuu jo vaatimattomalla keskimääräisellä 1.1 mm sädekasvulla eli kasvulustolla) ainakin150 milj. kuutioon jo pelkästään metsänhoidon rästityöt poistamalla ja metsittämällä uudelleen puuttomat alueet kuten turvesuot ja hylätyt pellot. Puut saadaan ”kiritettyä” parempaan kasvukilpaan toistuvilla harvennuksilla.

 

Tosiasiassa ja vastoin yleistä luuloa Suomen metsistä vain vähemmistö on hyvin hoidettuja ja kasvaa niin hyvin kuin sillä maaperällä olisi mahdollista. Voisimme käyttää metsiä paljon nykyistä tehokkaampina hiilisieppareina ja lisätä kasvu jopa kaksinkertaiseksi seuraavilla toimilla:

a) Meillä Suomessakin, kuten muissakin maissa, on valtavasti (useita miljoonia hehtaareita) puuttomia ja vajaapuustoisia alueita, joilla puuston määrää voitaisiin kasvattaa paremmalla metsänhoidolla tai kokonaan uusmetsityksellä kuten merenrantaheinikot, pohjoisen puronotkot, vähäpuustoiset tai avosuot, hirvieläintuhoalueet, entiset turvesuot, jättöpellot, metsäviljelyn ulkopuolelle jääneet taajamien reuna-alueet, liikenneväylien varsille puuttomiksi pensastumaan jääneet kaistat jne.
Muualla maailmassa on suuria puuttomia tai vähäpuustoisia alueita kuten savannit, ruohoaavikot, kaskeamisen tai polttopuuhakkuiden (Aasia, Afrikka) jälkeen hylätyt alueet, eroosion tuhoamat alueet, vuoristojen rinteet, preeriat, nummet, asutusalueiden läheiset alueet  jne.

1. b) Suuressa osassa metsiä puuston kasvu on heikkoa erilaisten kasvua rajoittavien tekijöiden takia.

Näissä suuri tekijä maailmalla on liian vanhat metsät, joissa lahoaminen on jo samaa luokkaa kuin kasvaminen. Myös yleinen kasvun rajoittuminen tulee liiasta tiheydestä. Puut riutuvat liian vähän valon ja juuristotilan takia. Merkittäviä voivat olla myös boori- ym. mikroravinnepuutosalueet, märkyydestä ja korkeasta pohjavedestä kärsivät, hoitamattomat runsasravinteiset ryteikkönotkot ja kasvupaikalle väärät puulajit.

 

Yhtenä pienenä esimerkkinä Suomessa on ratapenkkojen vieressä olevat ratahallinnon omistamat ryteköityneet ja hoitamattomat 10 m leveät kaistat, jotka aiheuttavat useita liikennehäiriöitä ajolangoille joka vuosi. Niiden yhteispinta-ala on 5000 ha eli niiltä hoidettuna saataisiin 50.000 m3 puuta vuosittain ja ne sitoisivat 128.000 tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa 700 kpl Hong Kongin lentoja. Näiden kaistojen hoitaminen nykyisen maahan kaatamisen sijaan parantaisi myös miljoonien junamatkustajien ikkunanäkyviä ja tuottaisi täten hyvää mieltä.

 

Ympäristökeskustelun tason mataluutta kuvaa vaatimus jättää kosteikot ja suot käsittelemättä hiilen sitomisen vuoksi.
Luonnontilainen suo sitoo hiilidioksidia vain 200 – 300 kg / ha / v kun taas sama alue ojitettuna, puujalostuslaitosten kuorenpoltosta jääneellä jätetuhkalla lannoitettuna ja metsitettynä sitoo 4 – 8 t. Suon kehittäminen puiden kasvualustaksi ei Suomen oloissa pysäytä sammaleen kasvua. Kaikki metsää seuraavat tietävät, että se jatkuu, tosin luonnontilaista hieman hitaampana.

 

Jo yksi hehtaari hoidettua eli myös säännöllisesti harventamalla aktivoitua metsää kasvaa 5-20 m:3 puuta vuodessa eli sitoo 4-18 tn hiiltä t / ha / v. Vertailun vuoksi Helsinki – Hong Kong lennon tuottama hiilidioksidi lentomatkustajan lisäpainosta (matkustaja + laukut 100 kg) johtuvana on alle 300 kg.  Yksi puuomakotitalo sisältää puuta n. 50 tn, eli 93 tn hiilidioksidia.

Ilmekehään lämpenemiseen vaikuttavaa valtapuiden pienempi keskinäinen tiheys mikä lisää talviaikaista auringonvalon takaisinheijastusta lumesta puiden väleistä, mikä on unohtunut keskustelussa. Harvuus selviää visualisesti, kun vertaillaan hyvin hoidettua (mikä näyttää ylhäältä katseltuna harvalta) ja hoidon puutteessa ryteköitynyttä metsää, missä maanpintaa ei näy eikä siis takaisin heijastustakaan tapahdu.

 

Myös hyvin harvennettu metsä loogisesti lisää pilvien muodostusta (ja siten auringon valon takaisinheijastusta), sillä rehevästi kasvavat puut haihduttavat jättimäärät vettä kasvukausinaan. Myös hyvin harvennetun metsän alla olevasta ja auringon lämpöä saavasta maasta haihtuu ilmaan paljon kosteutta maan sisäisen hiilimäärän lisääntymisen lisäksi.

 

METSÄNHOIDON TÄRKEITÄ TULEVAISUUDEN APULAITTEITA

Metsitykseen tarvitaan nykyistäkin nopeampia ja joustavampia istutuskoneita, joilla valtavasta metsitysurakasta selvitään.
Metsätalouteen pitäisi pikimmiten kehittää myös ”älykäs” (ehkä tekoälysovellus) kumitelainen ympärivuotisesti toimiva pienpuuharvesteri, jossa kuski vain määrää koneen suunnan ja laserosoittimella merkitsisi poistettavat puut. Sen jälkeen koneen molemmilla puolilla olevat 2-4 kpl giljotiinileikkurilla varustettua kaatokouraa poimivat puut (harvennuspuusta energiarankaan) ja tuo ne koneen takaosassa olevaan kuorinta laitteeseen, joka myös karsisi oksat. N. 90 % rungon ravinteista jäisi näin metsään maata lannoittamaan. Kuorittujen runkojen kasa karttuu koneen katolla, kunnes täyteen tultuaan se niputetaan automaattisesti puukuituvanteilla ja lasketaan ajouran viereen lähikuljetustraktoria odottamaan.
Tällaisella koneella tehostetaan kustannustehokkaasti metsänhoidon tilaa ja saadaan raaka-aineen korjuu hyvin kustannustehokkaaksi. Avarampi metsä tuottaa enemmän poimintatuotteita, on viihtyisämpi, kasvattaa enemmän puuta, kun maaerän lämpö on korkeampi eli edullisempi puiden kasvulle tärkeälle maan pieneliöstölle.

 

 

PELTOMAAN HIILENSIDONTA.

2. Suomessa peltoa on 2.3 milj. ha. jonka ruokamullassa on humusta n. 5 % eli hiiltä n. 20 t/ha. Syväjuuristen typensitoja- ym. kasvien ja muokkaustapojen muutosten avulla voisimme melko helposti sitoa peltomaahan kiertoviljelyllä ja luomutuotannolla peltoa hyvin hoitaen lisää hiiltä esim. 20 t/ha eli n. 23 – 46 milj. tn koko Suomeen joka on siis yli puolet Suomen vuotuisista 48 milj. päästöistä. Tämä kasvattaisi myös peltojen kasvukuntoa, mikä typpilannoituksen (mikrobit kärsivät) ja tiivistymistä aiheuttavien koneiden takia on heikkenemässä.
   Maailmalaajuisesti hiilen sidonnassa peltomaihin olisi vastaavasti suurempi potentiaali kuin Suomessa.

 

1. Suomessa ja maailmalla olisi lisäkeinoina siirtyminen yksivuotisista monivuotisiin syväjuurisiin ja typpeä sitoviin kasveihin, muokkaamisen vähentäminen, painopisteen siirtäminen lihan tuotannosta enemmän kasvisten (marjat, hedelmät, vihannekset, siemenet, pavut, terveysvaikutteiset viljat) suuntaan lisäisi pellossa olevan hiilen määrää, peltomaiden kasvukuntoa ja myös kansanterveyttä.

 

1. Nykyään puuvilla vie 6 % viljelymaasta mutta käyttää 26 % maatalousmyrkyistä (rikka-, hyönteis- ja homemyrkyistä). Tämäkin peltoviljelyn osa saadaan ruuan tuotantoon pikamuodin raaka-aineen sijaan, kun alamme tehdä vaatteet halvemmasta, vähemmän myrkytetystä ja ekologisemmasta puukuidusta ja panna puuvillapellot kasvamaan puuta.

 

LIIKENTEEN KEHITTÄMISEN SUURET SÄÄSTÖMAHDOLLISUUDET

 

1. Rautateiden tihentäminen ja rakentaminen nopeiksi ja 2-raiteisiksi henkilöliikenteen lisäämiseksi ja autoliikenteen vähentämiseksi olisi tehokeino, jota tukisi verotus ja tariffipolitiikan säätäminen.

Pikajunien väliin tarvitaan yhden vaunun ja vain kuljettajan (tai automaattisia) hoitamia, kevyitä ”kiskobusseja” tekemään henkilöiden keräilyä isommille asemille.

Vanhat kunnossa olevat ratapenkat kiskotettaisiin uudestaan kiskobussikäyttöön osana raideliikenteen kehittämistä.
Kaukotavaraliikenteen siirtäminen raiteille yöllä kulkeville automaattijunille vähentäisi dramaattisesti raskasta autoliikennettä, tieliikennepäästöjä, teiden huolto- ja uusien teiden rakentamistarvetta. Tätä tehostaisi vielä se, että automaattisesti toimivat tavarajunat jättäisivät kappaletavaraa uudestaan avatuille pienille tavara – asemille, joilta vastaanottajat tai lähikuljetuspalvelut ne noutaisivat.

 

1. Kaupunkien liikennepäästöt ja –ruuhkat saataisiin aisoihin jakamalla henkilöautokaistat kahtia lähitulevaisuudessa kehitettäville kevyille ja hieman kapeammille sähkö – robottiautoille. Ne kulkevat aikailematta ja turvallisesti älyohjattujen liikenneympyröiden tai risteysten läpi juuri ilman saastuttavia ja hidastavia pysähdyksiä. Ajoneuvojen välit ovat paljon nykyistä pienemmät mutta nopeudet suuremmat, koska autojen koneohjaus on tarkempaa ja virheettömämpää. Autot myös kulkisivat ilman nastarenkaita kivestä tai kovista ja hitaasti kuluvista mineraaleista valmistettuja kapeahkoja ”raidekaistoja” pitkin, jolloin kestämätön teiden päällystäminen öljysoralla (öljypohjaista bitumia ja kivimursketta) loppuisi. Öljyn jalostamisen loppumisen myötä bitumin saanti loppuu joka tapauksessa.

 

1. Autoliikenne kannattaa pikimmiten automatisoida, mikä onkin aivan ovella. Henkilöautorakennukseen pitää luoda nyt siirtymäaikana uudet painorajoitukset, koska raskaita ”kolarinkestäviä” autoja ei enää tarvita, vaan virtaviivaisia ja kevyesti, turvallisesti, autonomisesti, pienillä turvaväleillä ja taloudellisesti kulkevia autoja, joissa voi tehdä samalla kaikenlaista.
   Välivaiheena autoja tullaan sähköistämään, kunhan uusiutuvaa sähköenergia tuotetaan kestävästi. Ilmeisesti sähköautojen aikakausi jää kuitenkin lyhyeksi, sillä tehokkaisiin akkuihin ei riitä mineraaleja ja painavat akut heikentävät auton polttoainetaloudellisuutta. Ensihätään lisäpuhtia päästötalkoisiin saataisiin nostamalla reilusti raskaiden, tuhlailevien, paljon tilaa vievien ja suurikulutuksisten henkilöautojen käyttömaksuja.

   Todennäköisesti tulevaisuuden polttoaine onkin vety (varastointi- ja kuljetusmuotona ammoniakki), koska akkumineraalien saatavuus ja kierrättäminen voi osoittautua kalliiksi ja hankalaksi. Sähkön hävikki polttonesteen tapaan on noin 75 % ennen kuin se on siirretty sähkön energialähteestä eli ”raaka-aineesta” sähköauton vetäviin pyöriin. Nykyinen sähkön tuotanto ja käyttö vastaa n. 7 milj. tn hiilidioksidipäästöjä, joka on n. 14 % Suomen kokonaispäästöistä. Kestävää nykysähkö siis ei ole.

   Uusia maanteitä tai levennyksiä tarvitse enää tehdä, koska autonomisen autoliikenteen liikennetiheyksien nouseminen ja rautateiden tehostaminen tavara- ja henkilöliikenteessä poistavat ne tarpeet.

Suuri parannus energian kulutuksessa ja tieliikenteen saastuttamisessa muodostuu myös siitä, kun autoliikenne siirtyy nastattomiin renkaisiin. Tämän muutoksen mahdollistaa autonominen autojen liikkuminen, joka osaa mitata kulloisenkin rengaskitkan ja ottaa liikenteen vaatimat ennakoinnit ihmistä paljon paremmin huomioon.

Lisäksi tulevaisuudessa on nähtävissä, henkilökohtaiset tekoälyohjattavat dronet, kunhan energian tuotanto saadaan uusiutuvilla ja hajautetuilla menetelmillä riittävän halvaksi ja jo näköpiirissä olevat uudet akku- tai vetytekniikan innovaatiot käyttöön.

 

1. Liikematkustamisen välttäminen vihdoinkin toteutettavilla etäneuvottelutekniikoilla vähentäisi liikkumista paljon, säästäisi kustannuksia, aikaa ja vähentäisi stressiä. Kyse on vaan edullisten tekniikoiden hankkimisesta, niiden käytön sujuvasta opettelemisesta ja omien ja organisaatioiden sisäisten piintyneiden työtapojen uudistamisesta. Tietoverkothan meillä jo on ja paikannusjärjestelmät myös.

 

1. Suomessa on kehitteillä uuden ajan ”polkupyörä” ja tulee liikenteeseen lähivuosina. Se kulkee 50 % nykyistä nopeammin, on tarvittaessa sähköavusteinen, ergonomisesti (myös lantioterveys ja genitaaliturvallisuus) aivan toista luokkaa verrattuna vanhaan. Ajaja on suojassa sateelta, paahteelta ja katuilman saasteilta mutta pyörässä on myös hyvä viihde-, ajo, suunnistus- ja kehontilaseurannat.
   Kun tämä keksintö tulee markkinoille, lyhyen ja keskimatkojen työmatkaliikenne mullistuu. Yhteiskunta voi edistää tätä vallankumousta rakentamalla lisää kevyen liikenteen väyliä tai rajaamalla niille lisää kaistoja.

 

1. Yhteiskunnan kannattaa seurata ja tukea vero- ja säädösratkaisuin kehittyviä erilaisia nettipohjaisia autojen yhteiskäyttö- ja kimppakyytiratkaisuja, Näillä saadaan autoja pois liikenteestä, työmatkakustannuksia alemmas ja lisää liikenteen sujuvuutta ja vähemmän tienhoitotarpeita. Näillä ratkaisuilla voidaan myös tukea maaseudun asutusta, kun paikkakuntien väliset sujuvat edulliset kimppakyydit ovat useimpien ulottuvilla. Yhdistyneenä nopeampiin ja turvallisiin robottiautoihin nämä muutokset tulevat olemaan merkittävä taloudellisesti monen tekijän summana.

 

1. Suomessa ja maapallolla tulisi nopeasti edistää vedyn käyttöä polttoaineena autoissa, laivoissa jne. Voisimme vuokrata alueita Saharasta tai muilta korkean säteilyn alueilta ja tuottaa siellä vetyä (tai mieluummin vedyn ”esiastetta” ammoniakkia helpommin varastoituvana ja kuljetettavana).
   Laivat ja ehkä autotkin voisivat muuntaa ammoniakin vedyksi ja käyttää sen elektronit suoraan sähkömoottoreissa. Tämän taloudellisen ja päästöttömän tekniikan yleistyminen yhdistyneenä suomalaisen ohjaavan sähköpotkurin (Azipod) tekniikkaan, tullee olemaan valtavirta maailman meriliikenteessä, mutta sen kiirehtiminen nyt ilmaston takia olisi tärkeää.

 

1. Lentomatkustamiselle pitäisi ehdottomasti säätää ainakin samat verot kuin muullekin liikenteelle. Itse asiassa verot tulisi olla 2-kertaiset, koska lentokoneet laskevat saasteensa ilmakehän yläosiin, jossa niiden vaikutukset ovat 2-kertaiset maaliikenteeseen verraten. On hävettävää, että poliitikot antavat ilmailuteollisuuden ohjailla näin tärkeää vero- ja ilmastoratkaisua. Pikaisesti lentomatkustaminen pitää kuitenkin siirtää kestäville polttoaineille, olkoonkin, että lipun hinta nousee. Lentokoneisuus on jo kehitetty energiaystävällisemmät muoto-ominaisuudet.

ENERGIAN TUOTANTO

1. Ilmasta hiiltä sitova tekniikka, jolla voidaan tehdä kierrätettävää hiilipohjaista polttoainetta, on jo olemassa. Sen kehittäminen, halventaminen ja laaja käyttöönotto on kiireellisimpiä toimia. Sen käyttöönotto pitää tehdä kannattavaksi verottamalla tarpeeksi raskaasti fossiilisia polttoaineita ja edistää päästökauppaa.

 

1. Ydinkäyttöisiä pieniä sarjatuotanto/paketti sähkö-lämpölaitokset pitäisi rakentaa suurimpien kaupunkien alle kallioperään n. 100 m syvyyteen ja ydinvahingot kestävien turvaporttien taakse. Tällöin myös lauhdutusenergia voitaisiin käyttöön kaupungin lämmittämisen tai kasvihuoneiden tarpeisiin.
2. Aurinko + tuulivoimalaitoksia tulee rakentaa sinne missä olosuhteet ovat sopivat. Ylivoimaisesti paras paikka tuulivoimalle olisivat vuoristot merten rannikoilla. Norjan länsivuorilta ja Lapin tuntureilta koko Pohjola saisi helposti puuttuvan sähkön pienillä päästöillä. Pohjoismaat voisivat rakentaa ja rahoittaa voimalat yhdessä. Kansainvälisesti kilpailtu maailmanmarkkinahinta tuuli- / aurinkosähkölle on suuressa osassa maailmaa jo painunut jo alle 18 USD / MWh, jota vastaan perinteinen ydinvoima ei enää läheskään pysty kilpailemaan 30 – 50 USD / MWT hinnallaan.
3. Metsätuotannon sivuvirrat voidaan saada biokaasupohjaiseksi energiaksi Äänekosken uuden laitoksen tapaan paperi – selluloosatehdaspaikkakunnilla.
4. Maaseudulla, missä on käytettävissä ravintorikasta hukkamaata korkeajännitelinjojen alla sekä ylijäämäpeltoja voitaisiin tehdä biomassasta lämpö/sähköenergiaa paikallisilla biokaasulaitoksilla myös liikenne-, yritys- ja kotitalouskäyttöön. Tällä toiminnalla olisi myös kunnan ja haja-asutusalueen talousaktiivisuutta tukeva vaikutus. Ja tekisi energiatuotantoverkosta hajautettuna turvallisemman. Itse asiassa maatalouden, teollisuuden ja yhdyskuntien biojätteet riittäisivät koko maantieliikenteen biopolttoaineeksi.
5. Suomi voisi vuokrata, vaikka yhdessä muiden maiden kanssa esim. Saharasta halpaa aavikkoa ja tehdä siellä jo kehitetyllä tekniikalla aurinkoenergialla ilmasta ja vedestä (sitä ei tarvita paljon) ammoniakkia, jota on helppo ja halpa varastoida ja kuljettaa ja joka on taas helppo muuntaa vedyksi ja siitä sähkövoimaksi.
6. Aaltovoimatekniikan kehittämisessä ja voimaloiden omistamisessa valtamerten rannoilla, olisi valtava kehittymätön potentiaali. Suomalaiset sitä kehittävät yritykset voisivat saada siitä loistavan ja nopeasti kehittyvän liiketoimen.
7. Islannin tapaan (myös Espoossa) geotermistä lämmitys- ja kukaties sähköenergiaa voitaneen lisätä, kunhan poraustekniikka kehittyy.
8. Maakaasun sekä liuske öljyn tuotannossa vapautuvaan metaanin karkaamisen voisi helposti kutistaa murto-osaansa paremmilla laitteilla ja huolellisuudella.

 

 

IHMISTEN KULUTUSTAPOJEN MUUTOS

 

Elin- ja kulutustapojen muutoksella saataisiin päästöissä jättisäästöt:

 

1. Laajamittainen etätyö koti/korttelitoimistoissa, korpiteiden valaistuksen lopettaminen, sekä rakennustekniikan ja tiivistämisen parantaminen tehokkaasti energiaa säästäväksi.
2. Huvikseen tapahtuvan saastuttavan lentomatkustamisen (lentopolttoaineelle veroja), krääsän kuluttamisen, lihansyönnin ja ruokahukan vähentäminen (erilaiset alv kannat roskaruualle ja lihalle kuin kasviksille), sisälämpötilojen säätäminen enintään. 21 asteiseksi kylmällä ja min. 25 asteiseksi kuumalla (laitteissa olisi lakisääteiset minimi ja maksimiasetukset) jo merkitsisivät yhdessä.

 

1. Miljoonat ruuanvalmistuksen avotulinuotiot Afrikassa ja Aasiassa tulisi korvata YK:n tuella 2 – 4 x tehokkaammilla ja puhtaammin polttavilla, pyörillä liikuteltavilla, perhekohtaisilla, lujilla ja alapaloisilla kevytkamiinoilla muita ratkaisuja odotellessa. Tällä olisi merkitystä myös Etelä-Aasian laajaan smog – pilveen.

 

1. Kotien älykkäiden ja automaattisten lämmönohjaus- ja säätöjärjestelmien laittaminen tulisi tehdä pakollisiksi kaikkiin uusiin asuntoihin ja tuetuiksi investoinneiksi vanhoihin.

 

1. Maailmasta tulisi tehdä mahdollisemman nopeasti muoviton, tai ainakin vähämuovinen topakoilla ja rohkeilla rajoituksilla. Me ja ympäristömme olemme hukkumassa muoviin. Siitä irtoavat molekyylit ovat ilmeisesti myös vaarallisina hormonihäiritsijöinä aiheuttamassa lisääntymisterveyteen maailmanlaajuisen vakavan ja jo käyttäytymistilastoissa nähtävissä olevan häiriön. Muovia tehdään vielä öljystä, mutta puukuitumuovikin on tulossa.

 

1. Kiireellisenä tekoälysovellutuksena maailmaan tarvitaan tehokkaat jäteasemat, jonne kaikki roskat viedään täysin lajittelemattomana (ihmisiä ei saada lajittelemaan kunnolla missään tapauksessa) ja jossa tunnistuslaitteistoilla varustetut ”älykkäät” koneet lajittelevat jätteet moneen kasaan ja monen linjan kierrätykseen.

 

1. Lihan runsas syönti, turha lentomatkustaminen, ei -välttämätön ajaminen ja kertakäyttövaateiden kulutuksen vähentäminen ovat keinoja, jotka yksityinen kansalainen voi valita. Poliitikkojen aikaansaamilla vero-, lupa- ja tariffipoliittisilla keinoilla sekä tutkimuspanostuksilla tähän kehittämiseen sataisiin lisää tehoa.

 

RAKENTAMINEN

 

1. Pehmeä, älykäs ja kestävä elintapa tuo mukanaan myös uuden rakennuskulttuurin ja ajattelun. Raskaasta mega-rakentamisesta voidaan pääosin luopua ja siirtyä kevyempään, älykkäämpään ja kestävämpään rakentamiseen, joka silti palvelee hyvin tulevaisuuden asumisen ja toimimisen tarpeita uuden ajattelun asumisterveyden, energiatalouden ja ympäristön kestävyyden tarpeet huomioiden.
2. Puurakentamisesta tehdään valtatrendi ja varsinainen hiilinielu. Suuri osa puista tuotetaan järeiksi rungoiksi, joista saadaan rakennusmateriaalia, vanerin, lautojen ja kehittyneesti puurakennuselementtien muodossa. Myös eristeet ovat puukuituisia ”eristevilloja”. Rakennusmateriaalien sivuvirrat menevät suurimmaksi osaksi selluloosan, kartongin tai paperin valmistukseen kuten nykyäänkin.
3. Kevyitä, hiljaisia ja saasteettomia kaupunkeja rakennetaan 2 – 6 km korkealle kauniisiin vuoristoihin, missä ei vielä tarvita lisähappea hengittämiseen, mutta jossa vuoristoilma lisää elinajan odotetta. Siellä tarvittava energia saadaan helposti tuulesta ja loppumattomasta auringon valosta, jonka turvin yhteisöt voivat myös kasvattaa oman ruokansa (kaikki jätteet kierrätetään) ja huolehtia kevyen lähiliikkumisen vuorten seinämille rakennetuissa ja ripustetuissa valoisissa ”tuubeissa”, joissa majoitutaan ja tehdään töitä.
   Nämä ”tuubit” rakennetaan muutama metri irti vuorten seinämistä lumi-, vesi-, ja maavyöryjen varalta. Niitä tehdään kerroksittain aina muutaman kymmenen metrin välein, jolloin ne eivät varjosta toisiaan. Lähimatkat kävellään tuubeissa tai ajetaan vaikka sähköistetyillä potkulaudoilla tai -pyörillä. Keskipitkät matkat tehdään kevyillä ”hyper-loop” – tyyppisillä sähköjunilla ja kaukomatkat alueiden lentokentiltä. Näistä vuoristokaupungeista saadaan puhdasta ja valoisaa rakennusaluetta, ja ne eivät supista myöskään viljelysmaata, kuten alavien maiden kaupunkien laajentaminen tekee. Ks erillismuistio: ”Vuoristokaupungit.”
4. Maailman rakennuskannasta suurin osa sijaitsee alueilla, joilla on ainakin kesäisin ilmastoinnin eli jäähdyttämisen tarvetta. Silti rakennustekniikka eli eristys on alkeellista ja heikkoa, mistä johtuu jättimäiset päästöt. Hyvillä pakollisilla eristysstandardeilla ja talojen jälkieristämisellä saataisiin aikaan suuria energiansäästöjä. Myös Pohjoisten alueiden talojen lisäeristys olisi kiireellistä. Paljon on asuntoja mantereisilla alueilla, joilla pitää sekä lämmittää, että jäähdyttää.

 

MUUT TOIMET

 

 

1. Joko päästöoikeusien voimakas hinnan nousu, joka ulottuu jokaiseen maahan, tai varsinainen hiilivero tulee olla toimenpiteissä patistettaessa fossiilinen energian tuotanto pois markkinoilta mahdollisimman pian.
2. Kehittyvissä laajoissa maissa (Amazon, Indonesia, Venäjä) villi ja laiton kulotus tulisi saada tehokkaasti kuriin, vaikka kansainvälisellä patistuksella ja tuella ja velvoittaa maat ylläpitämään riittäviä metsäpalojen sammutuskalustoja, myös maiden yhteisvoimin.
3. Teollisuudessa energia muodostaa yritystasolla yleensä vain muutaman prosentin liikevaihdosta. Sen leikkaamiseen uuden tekniikan ja paremman suunnittelun avulla ei yritysjohtoa kiinnosta ilman lakisääteistä ”keppiä” tai ”porkkanaa”… tai arvostettua ympäristöbrändiä.
   Jos esimerkiksi kaikki teollisuuden voimakoneet vaihdettaisiin muuntomomenttimoottoreiksi (jotka kuluttavat vain juuri tarvittavan verran sähköä) säästettäisiin kymmeniä prosentteja teollisuuden kulutuksesta.
4. Kansainvälisesti poliitikkojen pitää saada aikaan mieliala, jossa nopeasti lähestyvä ilmastokriisi vaatii nopeita ja reippaita ratkaisuja ja patistaa ne hidasälyiset tai moraalittomat maat ja poliitikot, jotka haluavat lykätä kehittyvät katastrofit tulevien sukupolvien niskaan.
   Kansainvälisen yhteistyön alalta löytyy painostus- ja suostuttelukeinoja mm.- rahoituksen puolelta, joilla vastaan hangoittelevat saadaan ruotuun, jos enemmistö vain ajaa järkevää asiaa.

Jo tämän vuosisadan aikana 80 vuodessa merien pinta voi nousta toista metriä, mikä merkitsee esim. Suomessa laajojen rannikkoalueiden jäämistä veden alle, maailmanlaajuisista jättivaikutuksista puhumattakaan.

1. Poliitikoilla tulee olla rohkeutta ja näkemystä seurata tiedettä ja keksintöjä ja pikaisesti alkaa tukea ympäristöllisesti edullisten käytäntöjen käyttöönottoa veropolitiikan ja edistämis- tai rajoituslakien keinoin. Ihmiskunnalla on ympäristön kannalta kiire. Toivottavasti demokratian pelisääntöjen mukaan tarvittava enemmistö löytyy nopeasti, eikä kaikkia vastaan panijoita (joita aina riittää) tarvitse pitkään kuunnella.
2. Toimimattominta ja paheksuttavinta olisi, jos poliitikot toiminnan tasolla ulkoistavat ilmastonmuutoksen torjunnan kansalaisille, jotka eivät voi päättää suurista linjoista, joilla vain ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. Torjunta on poliitikkojen ja muiden vaikutusvaltaisten johtajien heidän yhdessä muodostamansa kansainvälisen päättävän yhteistyön asia.

 

 

Suurin muutos meidän on kuitenkin tehtävä asenteissamme. Masentavin esimerkki on maailman ”henkinen johtaja” USA, jossa asuu 4 % maailman väestöstä mutta joka kuluttaa 22 % energiasta. Siellä koko elämäntapa perustuu energian tuhlaamiseen ja vanhanaikaisiin asenteisiin. Uusrakennuskohteista hävettävimpiä maita on Dubai ja UAE, jossa modernista rakentamisesta huolimatta, hiilijalanjälki / asukas on maailman suurin.

 

Maailman johtajuutta tavoitteleva Kiina johtajaan Xi Jinping Maon katastrofaalisen arvomaailman sisäistäneenä on myös masentava esimerkki onnettomasta ja piittaamattomasta ympäristö- ka kehittämisajattelusta.
Siellä vanhanaikaisia saastuttavia hiilivoimaloita otetaan koko ajan käyttöön samaan aikaan kun. talot rakennetaan vallitsevien heikkojen määräysten nojalla niin huonosti eristäväksi, että lämmitys- tai jäähdytysenergiaa kuluu valtavasti.

Kiinan ym. maiden turhaketuotannon kannattama halvan ja huonolaatuisen kertakäyttökulutustavaran tuotanto- ja kulutusmalli on täysin kestämätöntä raaka-aineiden riittävyyden, jätepolitiikan, päästöjen ja energian käytön kannalta. Siitä tulisi heti mielipiteen ja käytännön tasolla sanoutua irti.

Energiaa säästävästä tekniikasta voisi tulla uusi laaja tuotannon ala, joka ICT-tekniikkaakin tehokkaammin voisi toimia kansantalouksien tehokkaana ”sampona” ja samalla vähentää syyllisyyttä tulevien sukupolvien elinolosuhteiden pilaamisesta sekä luoda ympäristöturvallisuutta ja innostusta ihmiskunnan kyvylle ratkaista luomiaan ongelmia.

Jo valaistuksessa, kotitalouskoneissa ja sähkömoottoreiden muuntomomenttitekniikassa 15 v aikana tapahtunut kehitys ilmaisee, että energiatehokkaita sovellutuksia kyllä keksitään, jos vain halutaan.

 

Yhteiskunnan vastuullisten toimijoiden (hallitus, järjestöt, tutkijat, kehittäjät, rahoittajat ja muut toimijat) tulisi aktiivisesti pitää koko ajan sitkeästi ääntä ja painetta kestävään energiatalouteen, asumiseen, kulutukseen, liikenteeseen ja liiketoimintaan siirtymisen puolesta sekä painostaa esivaltaa kaikenlaisiin tähän suuntaan aktivoiviin ja ohjaaviin toimiin kotimassa ja kansanvälisesti.

Myös SITRA:n tulisi Suomessa entistä paljon tehokkaammin ja äänekkäämmin pitää kestävää vaihtoehtoa esillä ja kouluttaa kansalaisia, yrityksiä ja muita toimijoita kestäviin ratkaisuihin. Keinoista ei ole puutetta.
Vastuunkannosta, johtajuudesta ja kunnollisista ohjaustoimista kylläkin.

 

Monet ajattelevat, että talouskasvu on kestämättömän elintavan tuottaja. Kehittymättömässä maailmassa näin onkin. On kuitenkin useita teollisuuden aloja, joiden hiilijalanjälki on hyvin pieni, 0 tai jopa negatiivinen. Näitä ovat mm. biotuotannon lukemattomat muodot, ITC sektorin kehitys, koulutus, ”älykkään ja resursseja säästävän elin-, liikenne- ja tuotantotekniikan suunnittelu ja rakentaminen, kestävä asuinrakentaminen ja sillä vanhan rakennuskannan korvaaminen, terveyspalvelut, uuden ja ”älykkään” sähkötekniikan suunnittelu ja rakentaminen, uuden vähäpäästöisen energiatuotannon suunnittelu ja rakentaminen, uuden jäte- ja kierrätystekniikan suunnittelu, tuotanto ja käyttö, sairaanhoito, liikunta- ja ennaltaehkäisevien terveyspalvelujen tuotanto ym.

 

Ei ole oikein eikä hyväksyttävää, moraalista eikä oikein, että me elämme kuin ”siat pellossa”, aiheutamme tietoisilla valinnoillamme ilmaston muutoksia, joiden pääkärsijöinä ovat jo nyt lämpimien ilmastovyöhykkeiden köyhät ja tulevaisuudessa myös omat lapsemme.

 

 

Veli-Jussi Jalkanen

Sarjatuottaja, Keksijä
Yhteiskunnallinen keskustelija

Hiilinegatiivisen yritysryppään omistaja