Vessin asiantuntijakommentti Hs 260521
1980-luvun alussa säikähdin labratuloksistani todellisuuteen, että minulla lapsuuden mehumaijamehujen jälkeen alumiini oli kehossa hyvin korkealla, mikä ennusti myöhempää muistisairautta.
Sain laskettua alumiinin seleenillä jopa keskimääräistä alemmaksi eli turvalliselle tasolle 15 vuodessa syömällä 200 mcg/pv. Aluksi söin lisäravinteiden puutteessa sioille tarkoitettua seleenirehua. Olen myös perehtynyt seleenitietoon perusteellisesti.
Suomen maaperässä on seleeniä täysin riittämättömästi vanhaa merenpohjaa lukuun ottamatta. Maatiloilla tunnettiin seleenin puutteesta johtuva lihasrappeuma, joka on poistunut karjalle lisäravinteissa annetun ja lannoitteisiin lisätyn seleenin takia. Ilman sitä sairastumisia ja haittoja tulee.
Jos karjaeläimet tarvitsevat lisäravinteita, mitenkä yli puolet kaloreistaan puhdistetuista ja prosessoiduista elintarvikkeista saava tavis saisi muka optimaalisesti ilman lisäravinteita tai parapähkinöitä.
Seleeni on myös sydänterveydelle tärkeä ravinne. Mielenkiintoisesti suomalaisten sydänterveys lähti nopeasti paranemaan muuallakin kuin Pohjois-Karjalassa samaan aikaan, kun lannoitteisiin ja karjanrehuihin alettiin lisätä seleeniä lähes 50 v sitten. Länsirannikolla samoilla kolesteroliarvoilla on vain murto-osa Kainuun sydänkohtauksista.
Itse uskon mieluiten tunnettuja ja riippumattomia kv tutkimuksia ja seleeniasiantuntijoita ja jatkan hyväksi osoittautunutta 200 mcg/pv saantiani.
Ravitsemukseen perehtyneen LL Pyry Suonsivun mukaan (muiden muassa!) juuri seleeni kannattaa ottaa lisäravinteena tasaisen ja varman saannin takia.
