Otsikon mukaisen toiminnan kautta voidaan hengellisessä ja sosiaalisessa kasvatus- ja kontaktityössä saada aikaan perinteisiä tapoja parempia tuloksia. Avoimen, vuorovaikutteisen, kannustavan, hyväksyvän, tasa-arvoisen, rohkean, iloisen ja tosielämän kautta löytyy uudenlaista elämän jännitettä ja motivaatiota. Tämän selityksenä ja pohjana on, että tällainen rakkaudellinen, huoleton, rohkea tosielämä on Jeesus Nasaretilaisen ohjeiden ja esimerkin mukainen. Näin tosielämä toimii elämän rikastajana ja aikaansaa kiinnostusta, arvostusta sekä raivaa tietä hengelliselle etsimiselle ja kasvulle.

Yksilöityinä tärkeimmät teemat ja painotukset hengellisen tiedon levittämisessä, nuorisotyössä ja ihmisten kohtaamisten organisoinneissa löytyvät seuraavasta listasta:

 

• aktiivinen elämän asenne, ratkaisujen hakeminen ja kehityshakuisuus
• aktiivinen ja eläytyvä kuuntelu oivaltavan uuden sosiaalipsykologian mukaan
• avoimuus, rehellisyys ja totuudellisuus, kaikki olennainen sanoiksi ja tarkasteluun
• demokratian pelisääntöjen opettelu ja soveltaminen kaikkeen tekemiseen
• elämyksellisyys ja toiminallisuus koulutuksissa tiedon ja teorian tukena ja täydentäjänä
• fyysinen ja henkinen läheisyys
• hyväksyvä ja hoitava kosketus, kosketushoito, jopa vierihoito
• hengellisen ja fyysisen maailman yhteen liittymisen huomaaminen ja sen ilmaiseminen
• hienotunteisuus, empaattisuus, erilaisuuden hyväksyntä, armeliaisuus ja lojaalius
• itsemääräämisen-, koskemattomuuden, vapauden ja tasa-arvoisuuden kunnioitus
• innovatiivisuus, kehittäminen, uuden ideointi ja kokeilu
• kannustavuus ja aktiivinen tukeminen, auttaminen sekä palveleminen
• luovuuden, persoonallisuuden, intuition ym. henkilökohtaisten lahjojen rohkaisu
• leikki, huumori ja seikkailu aina kun vain mahdollista J
• nöyrä, viisas ja kuunteleva johtajuus
• omavastuullinen asenne (ei yli- eikä alivastuullinen)
• positiivinen ja kriittinen omasta tietoisuudesta (= keho, toiminta, ajatukset, tunteet, tavoitteet, arvot, itsetunto) lähtevä rakentava palaute ja kannanotto
• rakentavan ongelmien ratkaisuprosessin aktiivinen käyttö
• kunkin oman seksuaali-identiteetin kunnioitus ja sen kasvun rohkaisu
• seksuaalitietoisuus ja kasvatus (täydentämään tässä kodin ja yhteiskunnan eri syistä johtuvia opetuspuutteita)
• terveen itsetunnon (identiteetti, itsetuntemus, omanarvontunto, itseluottamus) kasvun tukeminen
• vuorovaikutteisuus, ryhmätyö ja oppiva prosessi perinteisen johtajakeskeisyyden sijaan
• yhteisvastuullisuus ja yhteisöllisyys
• kaveruus, ystävyys ja yhteistoiminta sukupuoleen, rotuun, ikään, asemaan katsomatta

 

Kristillisessä ”vanhan maailman” perinteeseen sisältyy useita yhteyden ja yhteisöllisyyden esteitä kuten hierarkisuus, patriarkaalisuus, johtajakeskeisyys, sukupuoliryhmät (miehet – naiset), läheisyyden pelko, epätasa-arvo (mm naisten, vajaakuntoisten, nuorten, ”erilaisten” ja vähemmistöjen syrjiminen) hankalien tosiasioiden ääneen sanomisen kielto, hengellinen auktoriteetti jne.

Em. luettelon mukainen elämäntapa ja todeksi eläminen vaatii yksilöltä ja ryhmätoiminnassa ohjaajalta ja ryhmältä kypsyyttä ja monien tabujen, traditioiden ja perinnäissääntöjen rikkomista sekä valmiutta oman, muiden ihmisten sekä kulttuuristen ”varjojen” rehelliseen kohtaamiseen. Jos johtaja/ohjaaja/opettaja oikeasti etsii tuoreita lähtökohtia työhönsä, ihmisten välisen yhteyden rakentaminen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aikaansaaminen on hyvä ja kristillisten perusarvojen mukainen menetelmä, jonka arvoperusta ja lähtökohta tulee myös ilmaista.

Tällainen suuntautuneisuus ja sen todeksi eläminen on vaikuttavaa arjen kristillisyyttä ja ”yleistä pappeutta” ja on siten erittäin tehokasta kristinuskon levittämistä ja ”markkinointia”.

Veli-Jussi Jalkanen