ROKOTTEIDEN PIIKKIPROTEIININ VAIKUTUKSESTA IMMUUNIVASTEESEEN

Tässä lyhyt suomennettu tiivistelmä yllä mainitusta Viruses– lehden artikkelista SARS–CoV–2-piikki heikentää DNA-vaurioiden korjaamista ja estää V(D)J-rekombinaatiota in vitro. Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, dosentti Tamara Tuuminen on laatinut artikkelista suomennoksen.

Jokaisen ihmissolun kaksisäikeinen geneettinen DNA- koodi voi vaurioitua esim. ionisoivan säteilyn tai ympäristömyrkkyjen seurauksena, solun kohdatessa oksidatiivista stressiä sekä muista lukuisista syistä. Ennen jakautumista geneettinen matriisi pitää korjata niin, että tytärsolut saavat samanlaisen ja virheettömän koodin. Korjaus tapahtuu tumassa sisäänrakennettujen korjaustyökalujen avulla. Kyseiset BRCA1- ja 53BP1-proteiinit ovat välttämättömiä korjauksessa, muuten endonukleaasi- ja polymeraasientsyymit eivät pysty tekemään parsimistyötä. Tutkijat ovat siis pystyneet osoittamaan solulinjoilla, että kokonainen piikkiproteiini tunkeutuu tumaan ja häiritsee kyseisten proteiinien toimintaa. Tämän seurauksena katkaistu DNA jää korjaantumatta.  On ymmärrettävää, että rikkinäistä DNA:ta sisältävät solut eivät ole toiminnallisia. Ne joko kuolevat pois tai ryhtyvät jakautumaan hallitsemattomasti. Tämä prosessi voi johtaa ylimääräisen soluroskan muodostumiseen, jolloin kerääntyvät ns. neoantigeenit. Tämä voi johtaa autoimmuunitautien nousuun. Vastaavasti kontrolloimaton solujen jakautuminen voi johtaa syöpiin.

Tässä yhteydessä on tärkeätä korostaa, että vain täyspitkillä piikkiproteiineilla on tällainen ominaisuus, mutta sen osilla S1 ja S2, jotka vapautuvat luonnollisessa infektiossa tällaiset ominaisuudet ovat hyvin heikkoja. Korostaisin vielä, että ns. rokotteiden koodittama piikkiproteiini on stabiloitu estääkseen sen hajoamista S1 ja S2 yksiköiksi.  Toisen sanoen rokotuksen seurauksena elimistö valmistaa täysipitkiä piikki proteiineja, jotka voivat kiertää elimistöllä kauan. Yhteenvetona voidaan siis tehdä sellainen johtopäätös, että ns. rokotteiden piikkiproteiini, jota syntetisoidaan soluissa on solun toiminnan kannalta hyvin haitallinen.

Toinen mielenkiintoinen ja tärkeä aspekti on se, että täyspitkä piikkiproteiini häiritsee V(D)J rekombinaatiota, jota tarvitaan hankitussa immuniteetissa. Hankittu immuniteetti on sellainen elimistön puolustus infektioita vastaan, jolla on immunologinen muisti ja joka koostuu B- ja T- lymfosyyteista.  B-lymfosyytit, mikäli aktivoituvat, muuttuvat plasmasoluiksi ja tuottavat sitten erilaisia vasta-aineita eli immunoglobuliineja. Nämä ovat antigeenispesifisiä. T-lymfosyytit auttavat B-lymfosyytteja ja jakautuvat myös infektion seurauksena. Niiden pinnalla on reseptoreita, jotka ovat immunoglobuliinien kaltaisia ja myös antigeenispesifisiä.

Piikkiproteiini voi aikaansaada immuunipuolustuksen ennenaikaisen vanhenemisen

Jotta elimistö pystyy käymään sotaa käyttäen aseina immunoglobuliineja ja T-lymfosyytteja monenlaisia tunkeilijoita vastaan, sen pitää valmistaa jokaiselle tunkeilijalle omanlaisia aseita, t.s. immunoglobuliinit ja reseptorit pitää olla jokaiselle tunkeilijalle sopivat. Tämä sopivuus tapahtuu rekombinaatioprosessin kautta.  Rekombinaatio tapahtuu niin, että tiettyjä emäs sekvenssejä valitaan geenialueelta D, tiettyjä alueelta J ja alueelta V. Kun satunnaisesti pakasta D, J ja V valitaan joitakin kortteja, vaihtoehtoja ovat hyvin paljon. Tämä paljous takaa sen, että käytännössä jokaiselle (antigeeni)avaimelle elimistö pystyy valmistamaan omanlaisen lukkonsa. Infektioiden kannalta tämä tarkoittaa, että elimistö pystyy valmistamaan immunoglobuliinien ja reseptoreiden antigeeniin sitoutumiskohdat hyvin spesifisesti. Jos tämä mekanismi häiriintyy, elimistö ei pysty vastaamaan jokaiseen tunkeilijaan omalla aseellaan. Tällöin tunkeilijoiden armeija voittaa ja taudista kehittyy hyvin vaikea, jopa kuolemaan johtava. Mainittakoon, että vanhetessaan tämä rekombinaatioprosessi heikkenee. Tämä on eräs syy, miksi vanhukset usein menehtyvät tavallisiin infektioihin. Immuunijärjestelmän vanhenemisesta käytetään englannin kielistä sanaa ’immuno senescence’.
Piikkiproteiini voi siis aikaansaada immuunipuolustuksen ennenaikaisen vanhenemisen.

Meitä kritisoivat voivat väittää, että kyseisen tutkimuksen löydöksiä ei ole osoitettu eläimillä tai ihmisillä, ja ettei SARS-CoV-2 myöskään infektoi lymfosyyttejä.  Molemmat väitteet ovat oikeita. Mutta tänä päivänä monet toksikologiset tutkimukset tehdään juuri solulinjoilla ja koe-eläinten käyttöä pyritään vähentämään. Solulinjoissa piikkiproteiini voi siirtyä solujen välillä eksosomien kautta. Näitä pieniä pisaroita solut voivat työntää solumembraanin lävitse ympäristöön.

Nämä perustutkimustulokset ovat hyvin hälyttäviä ja lisäävät todisteita sille, ettei ns. ”rokotteiden” koodittama täysipitkä piikkiproteiini ole elimistölle neutraali vaan myrkyllinen ja sillä on useita vaikutusmekanismeja. Vaikutus immunologiseen järjestelmään ansaitsee perusteellisen selvittelyn palauttamattomien seurauksien estämiseksi.