22.10.202116:00
Tulevaisuudentutkija Reeta Partti halusi selvittää, miten tunnistaa aidon pioneerin. Kävi ilmi, että eräs suomalaisen yhteiskunnan ominaispiirre estää uudistumista. ”Eurooppalaisella asennekartalla emme melkein edes mahdu mittareille.”
Jos haluat löytää edelläkävijän, mieti, kenelle olet viime aikoina nauranut.
”Kaikelle disruptiiviselle nauretaan ensin”, sanoo Valo Future -konsulttitoimiston tulevaisuusasiantuntija Reeta Partti.
Pioneerihengen ymmärrykselle on nyt kysyntää, kun fossiilitalous on tulossa tiensä päähän ja hyvinvoinnin kasvattaminen perustuu entistä vahvemmin luovuudelle ja uusille ideoille. Mutta miten aidosti uusia oivalluksia saisi lisää?
Partti ryhtyi tutkimaan suomalaisten edelläkävijöiden ajattelua, koska halusi selvittää, mistä kaikesta edelläkävijyys koostuu ja mitä se vaatii.
”Kun tutkimuksen tulokset markkinan nykytilasta oli käyty läpi, lähes aina asiakas kysyi: mitä tapahtuu seuraavaksi”, Partti sanoo.
Löytääkseen uusia työkaluja ongelman ratkomiseen Partti lähti opiskelemaan tulevaisuudentutkimusta Turun yliopistoon ja päätyi tutkimaan ihmisiä, joiden omintakeinen ajattelu on sittemmin osoittautunut edelläkävijyydeksi.
”Tajusin, että minä tutkin tulevaisuutta, mutta he jo elävät sitä.”
Tulevaisuudentutkimuksessa puhutaan heikoista signaaleista. Ne ovat orastavia merkkejä muutoksista, jotka saattavat tulevaisuudessa olla valtavirtaa – tai sitten eivät.
Kohtaamiaan edelläkävijöitä Partti kutsuu käveleviksi heikoiksi signaaleiksi. Jokainen tämän päivän toisinajattelija ei ole tulevaisuuden suunnannäyttäjä, mutta jotkut heistä ovat. Vasta aika näyttää, mitkä virtaukset vahvistuvat.
Partti etsi haastateltavia tutkimukseensa kysymällä verkostoiltaan kahta kysymystä. Kenen näkemyksille ja teoille olet nauranut? Kenen ajatukset ovat koskettaneet? Lopputuloksena oli lista pioneereja eri aloilta. Haastateltaviksi päätyivät muiden muassa kestävän vaatehuollon ja kierrätysmuodin puolestapuhuja Outi Pyy, puurakentamisen innovaattori Lasse Ojanen sekä monipuolisena keksijänä tunnettu Janne Käpylehto.
Yhdestätoista haastateltavasta vanhin oli 79-vuotias ja nuorin 30, he asuivat kuka maalla ja kuka kaupungissa ja heidän intohimonsa aiheet vaihtelivat metsänhoidosta urbaaniin kulttuuriin, ruokataloudesta luonnonlääkintään. Silti Partti löysi haastateltavista viisi keskeistä ominaisuutta, jotka olivat kaikille yhteisiä.
- Resilienssi, kyky sietää vastatuulta ja toipua pettymyksistä katkeroitumatta. Koska uudet asiat oudoksuttavat massoja, pioneeri voi huomata olevansa yksin ja huvituksen kohde. Se on laumaeläimelle turvaton paikka.
Eräs Partin haastattelemista henkilöistä kertoi ihmisten nauraneen, kun hän oli 1980-luvulla tuonut luomuvihanneksia myyntiin Hakaniemen torille.
”On raskasta olla vuosikymmeniä aikaansa edellä.”
Tutkimuksessa mukana olleet pioneerit kestivät sen, koska polte tehdä omaa juttua peittosi tarpeen tulla hyväksytyksi ja kuulua joukkoon.
- Herkkyys, jota Partti kutsuu spirituaalisuudeksi.
”He käyttävät kaikkia aistejaan ja intuitiota laajassa mielessä. He tekevät asioita uteliaina ja valppaina ja kuuntelevat, mikä tuntuu hyvältä ja kutsuu puoleensa”, hän kuvaa. Eniten Parttia kuitenkin yllätti kolmas yhteinen tekijä:
- Tietynasteinen suunnittelemattomuus. Haastateltavista monella oli aikatauluttamista vaativia velvollisuuksia, kuten työ toimitusjohtajana tai yliopiston tutkijana. Silti he eivät olleet kalenterin vankeja.
”Janne Käpylehto jopa sanoi, ettei käytä kalenteria. Minussa se herätti ajatuksen, miten niin voi selviytyä. Mutta jos seuraa vain jotain ennalta määriteltyä jäykähköä suunnitelmaa, uusille asioille ei jää tilaa. Kun halutaan jotain radikaalia, se vaatii totaalista heittäytymistä ja vanhojen suunnitelmien hylkäämistä”, Partti sanoo.
Suunnittelemattomuus ei kuitenkaan tarkoita päämäärätöntä lillumista, vaan edelläkävijät ovat taitavia tunnistamaan oikean ajoituksen ja toimimaan sopivalla hetkellä. Tutkimukseen haastatellut henkilöt saattoivat uurastaa kellon ympäri intohimonsa parissa, mutta silti he eivät vaikuttaneet uupuneilta tai stressaantuneilta.
Siinä auttoi neljäs yhteinen nimittäjä:
4. Leikillisyys. Esimerkiksi rakennusalan yrittäjä Lasse Ojanen kertoi Partille vaihtaneensa kerran tuliterän Audinsa kaivinkoneeseen. ”Sillä möyriessä hänellä kuulemma oli yhtä hauskaa kuin lapsena Lintsillä, ja ihmiset vieläpä maksoivat hänelle siitä.” Viides ja kenties ratkaiseva ominaisuus pioneeriajattelussa on:
- Anarkistisuus. Kun luodaan uutta, on jossain määrin pakko rikkoa vanhoja sääntöjä.
”Jos tehdään jotain, mitä ei ole vielä olemassa, mikä se sääntö edes olisi”, Partti pohtii.
Tässä asiassa suomalaisella yhteiskunnalla on syytä katsoa peiliin. Aiemmassa työssään markkinatutkijana Partti käytti usein kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on selvitetty eri maiden asukkaiden arvo- ja asennemaailmaa.
”Asennekartalla, jossa ylhäällä on uudistumiskyky ja luovuus ja alhaalla turvallisuushakuisuus, Suomi on niin alhaalla, ettei meinaa mahtua kartalle”, hän sanoo.
Ihminen on laumaeläin ja lauma tarvitsee portinvartijansa, mutta jos yhteiskunta ei halua jähmettyä, on siedettävä myös hieman anarkiaa ja erilaisuutta. Partin mielestä yhteiskunnan hyvinvointia kuvaavien mittareiden joukkoon pitäisi kehittää pioneeri- tai luovuusindeksi. Siinä missä bruttokansantuote mittaa tämänhetkistä taloudellista toimeliaisuutta ja onnellisuusindeksi koettuja hyvinvoinnin mahdollisuuksia, pioneeri-indeksi voisi kuvata luovuuden ja erilaisuuden edellytyksiä yhteiskunnassa.
”Tulevaisuuden hyvinvointi nojaa enenevässä määrin luovuuteen, joten mittaristot pitäisi säätää sen mukaan”, Partti sanoo.
Karkeasti yleistettynä: mitä enemmän sääntöjä ja valvontaa, sitä vähemmän tilaa täysin uusille ideoille. Säännöt voivat olla joko valtiovallan säätämiä tai yhteisön sosiaalisiin normeihin perustuvia.
”Pioneeri on häirikkö, joka pyrkii unohtamaan kaikki lainalaisuudet. Me kaikki hyödymme siitä, että nämä uudistumiskykyiset erikoistyypit toteuttavat kutsumustaan muiden kummastelusta huolimatta. Olisi kaikkien etu, jos nauraisimme erilaisuudelle vähemmän.”
