Puu- ja siitä tehdyt jalosteet ja kokonaan uudet tuotteet ovat Suomessa epäilemättä tulevaisuuden alaa ja biosektorin keskiössä.

Uusien tehdashankkeiden myötä keskustellaan puun riittävyydestä. Jos metsätuotannon tason annetaan jatkaa rapistumistaan ja kaikki suunnitelmissa olevat tehtaat rakennetaan, niukkuutta voi esiintyä alueittain.

Jos taas nostamme metsätuotannon tason nykyisestä laajaperäisestä lähes ”keräilymetsätaloudesta” lähelle metsämaan tuottokykyä olevaa viljelymetsätaloutta, meidän pitää rakentaa vielä useita jättitehtaita lisää.

Metsätuotanto ja puun jalostus voisi olla se ”sampo”, jolla nostamme Suomen kasvuun. Puu on tulevaisuuden raaka-aine ja teollisuuspotentiaali monessakin mielessä. Jokaista jalostettua 1 milj. lisäpuukuutiota kohti BKT kasvaa luokkaa 200 – 400 milj. €. Mahdollinen 70 milj. m:3 lisätuotto ja jalostus voisi siis merkitä luokkaa 30 mrd. €. BKT:n lisää teollisuudesta, jonka päälle tulee vielä n. 700 milj. € lisää puunmyyntituloja ja massiivinen määrä metsänhoito-, korjuu- ja kaukokuljetustyöpaikkojen talousvaikutuksia.

Tässä vaiheessa moni pudistelee epäuskoisesti. Katsotaanpa laiminlyötyjä mahdollisuuksiamme.

1. Annamme hirvieläinten tuhota kymmeniä tuhansia hehtaareita laatupuita vuodessa. Ne syövät miljoonia tonneja puiden kasvukerkkiä. Lisäksi istutusten puulajivalinnat vääristyvät kuuseksi hirvieläinten pelossa tulevan kasvun kustannuksella. Ne lisäävät metsätuhojen lisäksi merkittävästi myös punkkien määrää, kuusettuminen lajikatoa ja ilmaston lämpiämistä.
2. Suuri osa 150 – 1980 luvun ojitusmaista on ojien umpeen kasvamisen takia menettänyt keskimäärin suuren osan tuottokyvystään. Turvemaiden ojat pitäisi perata viimeistään 30 v. välein. Turvemaita on kolmannes 20 milj. ha metsäalasta. Myös useimmat tuoreet kankaat ovat soistumassa ja kasvattavat yhä paksumpaa sammalkerrosta. Sen alla maan biologia voi yhä huonommin kylmissä ja vähähappisissa olosuhteissa, jotka alkaisivat paranemaan ojituksen avulla. Monet ojittamattomat kangasmaat ovat syksystä kevääseen pohjaveden vallassa, mikä ajaa juuret pintaa ja vahingoittaa pahasti maanalaista mikrobi-, sienirihmasto ja pieneliökasvua. Tämä kaikki heikentää puiden kasvua. Kesäkuivina maan pinnassa olevat juuret kärsivät ja puut stressaantuvat ja heikentyvät, jolloin ne ovat hyönteistuhoille paljon alttiimpia.
3. Hyvä mätästysmuokkaus uudistusalueella mobilisoisi osan ravinteista, jotka ovat nyt passiivisina kylmässä ja hapettomassa kerroksessa eristävän kuntan (lahoamaton orgaaninen kerros pohjamaan yläpuolella) alapuolella. Näin maa uudistuisi ja elävöityisi kasvattamaan elinvoimaisempia sienirihmastoja (ne luovuttavat puille typen, mineraaliravinteet, vettä) ja siten myös hyödyttämään puiden kasvua.
4. Annamme metsien tuhohyönteisten ja kasvitautien tuhota vuosittain satoja tuhansia kuutioita puustoa huonon metsähygienian takia.
5. Valtaosa rehevistä eli tuottavimmista ja aikoinaan maatalouskäytössä olleista alueista kärsii boorin puutoksesta, mikä romahduttaa puun kasvun ja nimenomaan tuottavimmilla lohkoilla. Boorilannoitus on helppoa ja halpaa.
6. Varttuneiden, hyvin hoidettujen ja – kasvavien metsien lannoitusten moninkertaistamisella voisimme tuottaa monta miljoonaa kuutiota lisää koska varttuneet metsät kärsivät kroonisesta typpipulasta.
7. Myös turvemaiden tuhkalannoituksella ojituksen tai ojien perkauksen lisäksi saisimme karuhkotkin turvemaat kasvamaan kuin tuoreet kankaat. Kaikki puuainesten tuhka pitäisi lain määräyksellä levittää turvemaille.
8. Metsänviljelyt, taimikon hoidot ja ensiharvennukset viivästyvät lähes järjestään vuositolkulla kukin, ja näin kunnolla tuottavan tukkimetsän aikaansaaminen viivästyy jopa kymmeniä vuosia. Syntyneet puustot ovat laiminlyöntien takia lisäksi usein aukkoisia.
9. Suomi on ”täynnä” varttuneita kasvatusmetsiä, joissa ylitiheys on hidastanut puuston kasvun alle puoleen verrattuna hyvin väljennettyyn. Elinvoimainen valtapuusto ottaa nimittäin aina n. 4-10 vuoden ”spurtin” väljennyksen jälkeen, jona aikana kasvu lisääntyy kymmenillä prosenteilla tai jopa kaksinkertaistuu.
10. Metsäpuiden rodunjalostus ja jalostuslinjojen taimituotanto on kitunut pitkään resurssipulassa, mistä on jo aiheutunut suuret potentiaaliset kasvumenetykset niitä huonompien taimien menosta istutuksiin.
11. Metsien uudistaminen laiminlyödään useimmiten tai ”unohtuu” oikean ikäisenä ja sitten seisotamme rappeutuvia, tuhoille alttiita, sairaita tai heikentyneitä, yli-ikäisiä ja kasvunsa lopettaneita metsiköitä.
12. Metsiköittemme puustosta tuhot, hoitamattomuus ja ylitiheys aiheuttavat jo kasvaneiden puiden kuolemia tai ne eivät koskaan edes kasva markkinakelpoisiksi tiheissä ryteiköissä vaan riukuuntuvat, kuolevat ja lahoavat metsään.
13. Varttuneiden metsien aliskasvillisuuden raivaamisella saisimme 2-3 m:3 lisää pääpuuston kasvua, sillä olisi suuri työllistävä vaikutus, lisäksi marja- ja sienisato suurenisi merkittävästi ja metsäkanalintukannatkin hyötyisivät.
14. Meilläkin, (puhumattakaan Keski-Euroopasta), on satoja tuhansia hehtaareita vain pensastumalla ryteköityneitä alueita, jotka pitäisi viljellä kasvamaan kunnon puuta välittömästi. Puuttomat reuna-alueet, peltoheitot, epäonnistuneet metsäviljelyt, virkistysalueet ja puuttomat suot ovat kaikki mahdollisia puun kasvatuksen paikkoja.
15. Nykyisten havupuiden perimä on sopeutunut paljon nykyistä viileämpiin oloihin. Jo nyt tehollinen lämpösumma on kasvanut Suomessa 20 -40 % riippuen alueen pohjoisuudesta. Jo nyt meidän pitäisi heti ruveta viljelemään eteläisempiä kantoja ja jaloja sahauskelpoisia lehtipuita.
16. Meidän pitäisi luoda mekanismeja, joilla metsien omistuksen sukupolven vaihtumista vauhditettaisiin ja näin saataisiin nuorempien ja energisempien omistajien hoitoenergiat käyttöön metsien kasvua lisäämään.

Lista laiminlyönneistä, ammattitaidottomuudesta ja välinpitämättömyyksistä aiheutuvista kasvunmenetyksistä on siis masentavan pitkä. Laiminlyönnit lisäksi vahvistavat toisiaan.

Edellä esitetystä on päätellä, että yli puolet metsien tuottopotentiaalista jää todella käyttämättä. Voisimme siis ”helposti” tuplata tuotoksen ja jalostettuna saada huikaisevat 20-30 mrd. lisää BKT:tä.

Lämpösumman jatkuva kohoaminen, kasvukauden pidentyminen ja sateiden lisääntyminen yhdessä typpilaskeuman kanssa kiihdyttävät metsiemme kasvua. 2016 oli tästä hyvä esimerkki. Metsien kasvu oli kymmeniä prosentteja pitkäaikaisarvoja suurempaa.

Olemme lievästi sanoen saamattomia, jos emme osaa hyödyntää tätä ilmaista ilmastonmuutoksen antamaa ilmaista ”lahjaa”.

Jotta pääsemme tehokkaaseen puun tuotantoon ja jalostamiseen, monta asiaa tietysti pitää ensin kehittää.

1. Ensimmäisenä metsäpolitiikasta vastaavien organisaatioiden pitää uudistua johtajia myöten.
2. Erilaiset tehokkaat verotukselliset ja muut metsätuotannon ja puun jalostuksen tuki- ja kannustus ”kepit” ja ”porkkanat” pitää ottaa käyttöön.
3. Metsäomistajiakin pitää aktiivisesti lähestyä ja kouluttaa. Luulisi mahdollisen keskimääräisen arvokasvun eli 400 € bruttotulon / ha (12.000 € /30 ha/ v) kiinnostavan myös keskikokoisen metsätilan omistajaa.
4. Lisäksi hyvällä metsänhoidolla saadaan metsikön tuotoksen tukkiosuus nousemaan nykyisestä onnettomasta kaikkien hakkuiden keskimääräisestä n. 33 %:sta kaksinkertaiseksi ja tilakohtaisen metsätuotanto tulemaan kannattavaksi. Nyt ylitiheinä kasvavat pieniläpimittaiset metsiköt tuottavat omistajalleen tappiota ja ainut hyötyjä on teollisuus, joka voi ostaa energia- ja paperipuu raaka-aineensa jälkeenjääneeseen paperipuun alihintaan.
5. Kaupunkilaisten metsänomistus ja metsänomistajien yli 60 v. keski – ikä tuottavat tietysti omat vaikeutensa. Ne ovat varmasti myös voitettavissa, jos sukupolven vaihdos, koulutus-, tiedotus- ja kannustustoimet ovat vain hyvin suunniteltuja ja toteutettuja, ja jos ne kohdistetaan kaikille metsänomistajille, eikä vain aktiivisimmille kuten nykyään tapahtuu.

MHY:n, metsäkeskusten ja yhtiöiden metsänhoitopalvelujen tulisi esitellä kuvin ja laskelmin kaikille metsänomistajille tehokkaamman metsänhoidon talous-, luonto ja maisemavaikutukset. Näin vakuuttavuus kasvaisi pelkkiin puheisiin verrattuna.

Metsänomistajiin on vaurastumisen, iän, väsähtämisen ja vihertymisen myötä hiipinyt usein asenne, että metsät pitäisi jättää vain silleen, ikään kuin ”luonnonsuojelu-” tai vara alueeksi.

Lahopuiden jättämisellä, erikoisalueiden ja sopivan metsäosuuden suojelulla lajien ja monimuotoisuuden vaatimukset voidaan hyvin turvata. Toisaalta hoitamatta ja ryteiköiksi muuttuvat entiset talousmetsät eivät ole monellekaan eläinlajille tai virkistyskäyttöön raikasta talousmetsää (johon on jätetty myös lahopuuta) mieluisampi vaihtoehto.

Metsänhoidon repsahtaminen ja mahdollisuuksien hyödyntämättä jättäminen olisi kansantaloudellisesti liian kallista ja turhauttavaa nyt, kun koko Suomi etsii kuumeisesti kansantalouden pelastusta ja hiilen sidonnan tehostusta, joka kirjaimellisesti todella kasvaa aivan ympärillämme.

Veli-Jussi Jalkanen
Metsätalousyrittäjä
Puun tuottamisen asiantuntija