Veli-Jussi Jalkanen

Olemme tulleet rikosuutisten, dokumenttien, historiantutkimusten avulla tietoisiksi niistä monista eri kristillisten kirkkojen suosittamista, myötävaikuttamista, hyväksymistä tai edelleen ylläpitämistä väärinkäytöksistä ja jopa rikoksista, joihin ne ovat vain viimeisten 500 vuoden aikana syyllistyneet, ja edelleen syyllistyvät moniin niistä.

Voimme hyvällä syyllä kysyä, miksi historian kauheuksia tai nykyajankin kipeitä ristiriitoja vastakkainasetteluja pitää vielä penkoa?

Minusta kristillisten kirkkojen institutionaalisten väärinkäytöksen tiedostaminen ”yhtenä kimppuna” on mahdollista ja tärkeää. Historia on tutkittu. Eri nykyisten kristillisten järjestöjenkin arvot (myös epäkristilliset sellaiset) ja motiivit on selvitetty ja kaikki tieto on helposti saatavilla netissä.

Kristillisillä organisaatioilla ja niiden johtajilla on luonnollisesti suuri kiusaus langeta omien ja omien organisaatioidensa virheiden arvioinnissa tekopyhyyteen, hurskasteluun, kaunisteluun, selittelyyn, vähättelyyn, vääristelyyn eli valehtelemisen tai kuoliaaksi vaikenemiseen eli ”maton alle lakaisuun”.

Jeesus suhtautui tiukan kriittisesti em. asenteisiin ja toimintaan ja niin kristillisten yhteisöjen ja heidän yksittäisten jäsentensäkin tulisi tehdä mestarin esimerkin mukaan jatkuvasti. Jos terve ja aktiivinen seuranta ja itsekritiikki hiipuu, totuutta ja rakkautta arvoinaan pitävät kristilliset järjestöt ja kirkot ovat pahoissa moraaliongelmissa.

 

Kristillisten kirkkojen, vain tähän listattujen menneiden ja voimassa olevien väärinkäytösten eli syntien lista on sokeeraavan massiivinen:

1. ALKUPERÄISKANSOJEN TUHOAMINEN

Uudella ajalla kirkko on ollut mukana tuhoamassa useita alkuperäiskansoja ja heidän kulttuureitaan kuten intiaaneja espanjalaisten, portugalilaisten ja eurooppalaisten mukana Amerikassa. Olemme lukeneet aivan viime aikoina järkyttäviä uutisia Kanadasta ja USA:sta valtion ja kirkkojen ylläpitämien koulujen ja lastenkotien tuhansien lasten joukkohaudoista. Myös Australiassa on eurooppalaisilla valloittajilla ja heidän kirkollaan musta historia suhteessa Australian alkuperäisväestöön, muutamia mainitaksemme.

 

2. HARKITTU EPÄREHELLISYYS

Monien kirkkokuntien ja herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen viestinnässä on ilmennyt vääristelyä ja valehtelua epämukavista asioista puhuttaessa. Eniten tätä on ehkä esiintynyt, kun katolinen kirkko on vuosisatoja (tai tuhansia) peitellyt piirissään harjoitettuja seksuaalirikoksia.

 

3. HÄPEÄRANGAISTUKSET

Esimerkkinä vallinneista asenteista kirkon piirissä on jalkapuu. Vielä 1800 luvulla oli Suomenkin kirkkojen porstuassa tämä laite, johon rikkeen tehnyt lukittiin häpeämään ”hurskaiden” kirkkovieraiden katseiden alle. Käytäntöhän oli kristikunnassa yleinen ja se tietysti omaksuttiin Suomeenkin. Julkista häpäisemistä käytettiin yleisesti eri erheiden tehneille näihin päiviin asti. Jotkut herätysjärjestöt käyttävät peiteltyä häpeärangaistusta edelleen Suomessakin.

 

4. KORRUPTIO

Vielä nykyäänkin saamme lukea eri puolilta maailmaa kirkon piirissä putkahtelevista korruption ilmenemismuodoista, joissa Vatikaani on ehkä edelleen ykkönen. Voi vain kuvitella miten laajaa, hiljaisesti hyväksyttyä ja tavanomaista korruptio on ollut aikoinaan autoritäärisissä ja huonosti valvotuissa kirkollisissa organisaatioissa, jotka aikoinaan vielä käyttivät paljon maallistakin valtaa juonitteluineen ja myös liikuttelivat suuria rahasummia, milloin minkin projektin rakentamiseen.

 

5. NAIMATTOMIEN RASKAAKSI TULLEIDEN NAISTEN NÖYRYYTTÄMINEN JA TRAUMATISOINTI

Kanavilla esitettiin juuri 1970-luvulta australialaista sarjaa, jossa 1960-luvun seksuaalisessa vallankumouksen jälkeen seksitoimintaansa aktivoineet mutta kunnollisesta seksivalistuksesta paitsi jääneet raskaaksi tulleet usein alaikäiset naiset tehtiin pakkovallalla toisen luokan kansalaisiksi, heiltä riistettiin ”kristillisissä” synnytyslaitoksissa vastasyntynyt vauva mitään kysymättä ja lähetettiin peitenimellä ja traumatisoituneita yhteiskuntaan. Myös pohjoismaissa yksinäisten äitien kohtelu vielä 70 v sitten ollut samanhenkistä. Tällaista sydämetöntä ja rakkaudetonta toimintaa on ollut monessa maassa kohdistuneena nuoriin naimattomiin naisiin, kun he ovat tulleet raskaaksi avioliiton ulkopuolella.

 

6. NAISTEN ALISTAMINEN JA TASA-ARVON KIELTÄMINEN

Konservatiivisissa kristillisissä yhteisöissä ja kirkoissa tämä jatkuu vieläkin, vaikka aikaisempina vuosisatoina se on ollut vielä paljon räikeämpää. Kirkot ja kristityt ovat monessa maassa olleet epäämässä naisen oikeuksia kuten oikeutta omaan ruumiiseensa, omaisuuteensa ja äänestysoikeutta. Jeesus kohteli tapaamiaan naisia yhdenvertaisesti miesten kanssa, mihin vain harvat hänen oppilaistaankaan kykenivät. Silloin vallalla ollut epä-tasa-arvoinen hellenistinen kulttuuri asenteineen turhensi jo Jeesuksen jälkeisen sukupolven asenteita tasa-arvokysymyksissä, mikä näkyy jo mm. Paavalin myöhemmissä kirjeissä, joita hän ei itse enää edes kirjoittanut, mutta jotka nimettiin hänen kirjeikseen.

 

7. NOITAVAINOT

Tämä hirveä ajanjakso 1500 luvulta 1700 luvulle vaati 60.000 – 100.000 ihmishenkeä ja sisälsi valtavasti kidutusta, tuskaa ja surua ja traumatisoi kokonaisia yhteisöjä. Tämä oli ehkä häpeällisin aikakausi kristillisten kirkkojen historiassa. Mielenkiintoisesti myös orjakaupan laajeneminen sattuu samoille vuosisadoille.

8. ORJAKAUPPA ja ORJUUTTAMINEN

Afrikassa vangittiin n. 12 miljoonaa orjaa, joista kuoli hirveissä orjalaivoissa n. 2 miljoonaa niiden satojen tuhansien lisäksi, jotka tapettiin kotikyliinsä, kun he taistelivat orjakauppiaita vastaan. Länsi-Afrikan orjalinnoituksissa orjien joukkotyrmien yläpuolella olevissa kirkoissa vietettiin jumalanpalveluksia ”hyvällä” omalla tunnolla ja epäilemättä rukoiltiin suotuisaa merimatkaa ja siunausta tuottoisaan orjakauppaan. Yleisesti kristilliset kirkot Euroopassa ja Amerikassa hyväksyivät orjuuttamisen ja orjakaupan ”Raamatun järjestyksen mukaisena”, vaikka kriittisiäkin mielipiteitä oli. Vihdoin parempi moraali voitti ja tämä hirmuinen instituutio lakkautettiin mutta vasta n. 150 v sitten. Valitettavasti orjuus ei edelleenkään ole hävinnyt maailmasta (eikä Euroopastakaan) ja hämmästyttävän vähän tehdään toimenpiteitä sen kitkemiseksi. Orjien jälkeläiset kantavat edelleen, orjuuden sukupolvelta soiselle siirtyneitä traumoja, myös epigeneettisesti.

9. RASISMI JA SEKSISMI (sukupuolen mukaan ihmisten arvottaminen)

Näihin ilmiöihin johtavia asenteita ja arvoja on aina ollut kirkonkin piirissä, ja ne voivat hyvin ja ovat aktiivisia myös nykyään. Suomessa ne ovat joissakin yhteisöissä hiljaisesti tai jopa virallisesti hyväksyttyjä vaikka ovat arvoiltaan epäkristillisinä (Jeesuksen opin vastaisia) ja vastenmielisiä, kuin jäänteinä pimeältä keskiajalta ja sitä kauempaakin.

10. SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ

Tämä synnin muoto on kukoistanut eniten patriarkaalisissa kirkoissa ja yhteisöissä, joissa kiinni jäämisen riskit ovat pienemmät. Epäilemättä selibaatti ja luostarilaitos luonnollista seksuaalisuutta kahlitsevina, ovat olleet hyväksikäytön edistäjiä. Katolinen kirkko on selvästi ollut pedofiilien piilo- ja toimintapaikka koko historiansa ajan, vaikka nykyään puhutaan virheellisesti hyväksikäytöistä vain viime vuosikymmeninä. Tämä kulttuuri ja rikokset ovat niin syvään juurtuneita, että katolisen kirkon piirissä pöydän puhdistaminen on ollut mahdotonta jopa nykyisellekin paaville. Kotoisessa patriarkaalisessa vanhalestadiolaisuussakin on tullut ilmi useita tällaisia väärinkäytöksiä, ja osa tapauksista on vielä todennäköisesti julki tulematta.

11. SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖJEN SYRJINTÄ ja VAINO

Sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet silmätikku kirkossa, ja siksi apostolitkin kirjoittivat heistä hyvin tuomitsevasti.  Rakkaudettomuus ja sen seurauksena jyrkkä syyllistämien ja tuomitsevuus, ovatkin leimaanneet kirkkojen ja kirkollisten yhteisöjen suhtautumista sukupuolivähemmistöihin. Nyt kun nämä ryhmät ovat yhä monilukuisempia (eri syistä, joista ympäristön kemiallinen hormonihäirintä on suurin), kirkoillakin on painetta muuttaa asennettaan ja ohjeistuksiaan tässäkin asiassa tasa-arvoisemmiksi ja hyväksyvämmiksi. Edelleen on kuitenkin useitakin maita, joissa homoseksuaalisuus voi johtaa jopa teloitukseen.

12. TROOPPISTEN ALUEIDEN TERVEELLISEN VAATETUSKULTTUURIN TUHOAMINEN

Lähetyssaarnaajat pakkosyöttivät lämpimien maiden asukkaille eurooppalaisten kirkkojen omaksuman kehokielteisen asenteen, jonka takia kehoa piti hävetä ja se piti peittää vaatteilla ilmanalasta riippumatta. Tämä seurauksena nykyäänkin tummaihoiset eteläiset ihmiset pitävät pitkähihaisia ja lahkeisia vaatteita. Sillä on vaikutuksensa monien kuivien alueiden vesipulaan, kun vaatteiden pesuun ei ole kunnolla vettä ja ne pannaan päälle ihovaivoja aiheuttamaan huuhtelematta riittävästi pesukemikaaleja pois. Vesi- ja pesuainepulassa pitkään päällä pidetyt likaiset vaatteet sisältävät myös erilaisia terveysriskejä.  Vakavin haitta on kuitenkin D-vitamiinin puute. Tummaihoiset tarvitsevat kymmeniä kertoja enemmän auringon valoa paljaalle iholle kuin eurooppalainen terveydelle D:n riittävän tason saavuttamiseen. Esim. Afrikassa D-vitamiinin puute onkin jo hyvin yleinen mutta tiedostamaton vaiva.

 

13. VALLANHIMO ja -KÄYTTÖ

Kirkkojen johtajat, papeista ja kirkkoherroista alkaen, käyttävät mielellään valtaa ja unohtavat kepeästi ja sujuvasti, mitä Jeesus opetti johtajuudesta. Vallan merkkeinä on erilaisia koristeita, vaatetuksia, nimityksiä ja tietysti johtajalle ”sovelias” palkka. Oireellisesti Jeesuksen opetuksia hyvästä johtajuudesta ei koskaan edes kuule luterilaisen kirkkovuoden teksteissä autoritäärisistä kirkoista puhumattakaan. Suomenkin kirkkolaki mahdollistaa vallanhaluisen kirkkoherran jatkaa virassaan 65 v. eläkeiän täytyttyä vielä 3 v ja muuttua vuosien myötä pieneksi ”kirkkoruhtinaaksi”, joka pian oppii menetelmät, miten hän saa neuvoston ja seurakunnan toimimaan tahtonsa mukaan. Myös useimpien piispojen toiminnassa näkee selvästi, seurakunnassa konfliktin sattuessa, piispan tarpeen turvata ensisijaisesti kirkkoherran edut ja tarpeet ennen epäoikeudenmukaisuutta kokenutta seurakuntalaista.

14. LASTEN TRAUMATISOIVA KASVATUS

Useat kristilliset konservatiiviset kirkot, yhteisöt tai herätysliikkeet ylläpitävät ja tukevat jopa edelleen sellaista ja nuorten lasten uskonnollista kasvatustapaa, jossa lapseen jää elinikäisiä pelkoja ja jopa traumoja. Tästä vuosisatoja jatkuneesta ja meidän päiviimme ulottuneesta väärinkäytöksestä on tehty hiljattain dokumenttisarja ”Helvetin Lapset”, jossa on haastateltu kasvatuksella traumatisoituja ihmisiä helluntaiseurakunnista, Jehovan todistajista, muslimiyhteisöistä, mormoneista ja vapaaseurakunnista. Epäilemättä heitä löytyy myös lestadiolaisuudesta ja konservatiivisesta körttiläisyydestäkin.

15. JUUTALAISVAINOT JA ANTISEMITISMI

Jo parin tuhannen vuoden ajan juutalaisia on syrjitty, eristetty, karkotettu maasta ja vainottu lukuisissa maissa. Viimeisen tuhannen vuoden aikana Euroopassa on pantu toimeen jopa juutalaisten yksittäisiä massateloituksia. Juutalaisvainojen eli antisemitismin historia Euroopassa on hyvin monivaiheinen ja polvinen prosessi, joka vaihtelee paljon eri aikakausina huipentuen Natsi Saksan organisoimaan 6 miljoonan juutalaisten massamurhaan eri maissa. Valitettavasti kristilliset kirkot kristityiksi tunnustautuvine jäsenineen ovat olleet useimmissa vainoissa aloitteen tekijä tai toimija. Hitlerkin käytti uskontohistoriallisia tekosyitä juutalaisvainoihin, joita monet kristityt ainakin hiljaisesti myötäilivät. Myös Suomessa juutalaisia kohtaan on tunnettu vihaa, ennakkoluuloja ja ylläpidettyjä heitä koskevia valheellisia parjaavia uskomuksia ainakin viime sotaan asti. Myös Suomi luovutti Hitlerille muutamia juutalaisia kidutettaviksi ja teloitettaviksi keskitysleireillä.

Institutionaaliset synnit vaanivat jatkuvasti kirkkoja, seurakuntia ja järjestöjä, myös Suomessa. Niistä pitäisi olla tietoinen, sanoittaa ne selvästi ja laatia kehittämisohjelmia, miten niitä voidaan jatkuvasti vähentää.

Maailmalla ns. totuuskomissiot ovat usein saaneet hyvää aikaan, kohtaamalla traumatisoivan mutta myös häpeää ja syyllisyyttä aiheuttavan historian asiallisesti ja etsimällä lähtökohtia uudistumiselle. Kohtaamisesta syntyy tietoisuutta, tietoisuudesta voi syntyä aitoa katumusta ja siitä voi seurata anteeksiantoa ja uuden, eettisemmän kulttuurin kehittämistä.  Siksi tämä prosessi olisi tärkeä.

Toiminnallisesti, eettisesti ja moraalisesti toimiva, keskusteleva ja terveesti itsekriittinen kirkko olisi välttämättömyys kristillisten organisaatioiden säilymiselle ja varsinkin kehittymiselle. Näemme, miten vaikeaa on päästä eroon perinteisten väärinkäytösten rippeistäkin.  Niiden torjumiseksi tarvittaisiin aktiivista, riippumatonta ja rohkeaa kirkollista mediaa ja aktiivista tutkivaa journalismia, avointa keskustelun ilmapiiriä ja nykyistä paljon parempaa kirkkolakia, joka tukisi todellista demokratiaa nykyisen näennäisyyden sijaan.

Valitettavasti kirkko on jo ajanut itsensä niin pahasti sivuraiteelle, että rohkea ja uudistava keskustelu on vähissä kirkon piirissä (kuten näemme kirkolliskokouksen heikoista aikaansaannoksista), joten mahdollisuus uudistamisen ja uudistumisen prosessiin on vaarantunut ja vaarantuu lisää, jos oikeamieliset ovat hiljaa tai heidät vaiennetaan.