Tässä lyhyessä tarkastelusta jätän ulkopuolelle vietti- ja vaistopohjaiset rakkauden lajit kuin romanttinen tai seksuaalinen rakkaus ja perheenjäsenten välinen rakkaus. En myöskään tarkastele ystävän rakkautta, koska se on osa myös osittain sosiaalista viettiperäistä vuorovaikutusta. Rajoitun siis tarkastelemaan vain ns. pyyteetöntä lähimmäisen rakkautta (”agapee”). Tämä rakkauden laji ei siis pyydä itselleen ainakaan tavoitteellisesti ja tietoisesti vastapalvelusta tai palkkiota, on tasapuolinen arvoihin ja asenteeseen perustuva.

Elämä on kaikille meille hauraille ja henkisiltä kyvyiltämme heikoille ihmisille vähintään vaativaa, monille jopa tuskallista kamppailua alusta loppuun.

Maailman luoja ja hallitsija, Jumala, on antanut tähän kamppailuun erään valtavan lahjan ja selviytymisvälineen, rakkauden. Jeesus opetti käytännöllisiä rakkaudellisuuden muotoja ja soveltamista keskeisenä osana Jumalan tahtoa.

Jeesus, joka oli inhimillisesti rakkauden täyttämä ja ilmentymä, koetti saada ihmiset vakuuttumaan oman tiensä ”helppoudesta ja stressittömyydestä” sanomalla ” minun ikeeni (tavaroiden hartia – kantotanko kuormineen) on kevyt” eli hänelle rakkaudessa eläminen oli antoisaa ja mukavaa muuten erittäin vaativan tehtävän suorittamisessa.

Itse näen asian niin, että jos ihmiset kilpailun, kamppailun ja taistelun sijaan ryhtyisivät yli kakkien rajojen rakentavaan yhteistoimintaan, jossa vallitsevat avoimuus, rehellisyys, lämminhenkisyys, tasa-arvo, auttamishalu, anteliaisuus, läheisyys, vieraanvaraisuus, ennakkoluulottomuus, solidaarisuus, epäitsekkyys ja muuta rakkaudellisuuden lajit, maailmassa eläminen olisi meille kaikille, myös vahvoille, paljon antoisampaa, turvallisempaa ja onnellisempaa. Luulen, että juuri tällaisen tietoisuuden, arvon ja asenteen Jumala haluaisi meidän omaksuvan. Hän myös lähetti Jeesuksen sitä opettamaan sitä meille sanoin, teoin ja omalla esimerkillään.

Rakkaudesta puhutaan paljon yleisterminä mutta rakkauden muotojen tai esiintymisen määritteleminen jää lähes aina tekemättä.

Jeesus Nasaretilainen niputti ihmisille antamansa elämänohjeen rakkauden harjoittamiseen kohdistuen tasapuolisesti kaikkiin: ”Tee toiselle kuten tahdot itsellesi tehtävän” tai ihmiselle vieläkin armollisemmin: ” rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, mikä ottaa myös huomioon meidän rajoituksemme ja kyvyttömyytemme rakastaa. Näitä pidän Jumalan rakkauden inhimilliseen maailmaan sovitettuina ulottuvuuksina ja muotoina.

Toinen mielenkiintoinen Jeesuksen ohje oli myös, että antaminen, joka on yksi rakkauden muoto, tulisi tehdä niin että ”toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee”. Tämä taas tekee rakastamisesta lähes tiedostamatonta ja vähän harkittua, jopa vaistomaista. Tällä Jeesus haastaa ihmisiä omaksumaan rakkaudellinen asenne eli tahtomaan toisille hyvää ja toimimaan myös tämän asenteen pohjalta sen kummemmin harkitsematta. Selvää tietysti on, että rakkaudellinen asenne kysyy kylmässä, itsekkäässä ja kovassa maailmassa myös rohkeutta. Rakkaudellinen ihminen joutuu sekä asenteensa että tekojensa puolesta ainakin kummastelun, usein myös pilkan, vainon ja jopa väkivallan kohteeksi. Rakkaudellisen teon kohteen saaja voi myös torjua teon, jos ei ymmärrä teon motiivia tai pelkää omien kokemustensa takia sen olevan vain jokin juoni tai hämäys uudenlaiselle hyväksikäytölle tai pilkalle.

Valitettavasti rakkauden eri muotoja ei useinkaan nimetä edes kristillisessä kulttuurissa puhumattakaan niiden aktiivisesta toteuttamisesta ja opettamisesta. Tämä on vaikeasti ymmärrettävää, vaikka Jeesuksen opetus ihmisten suhteen perustui nimenomaan armollisuudelle (rakkauden yksi muoto) ja hyvän tekemiselle toinen toisilleen. Nämä asiat ovat saaneet tehdä tilaa kristillisen kirkon perusopeissa muille muodollisille dogmeille ja määrittelyille, missä menetetään suuri mahdollisuus tuoda esille kristillisyyden keskeistä vetovoimaisuutta ja suuruutta tässä kylmässä ja rakkaudettomassa maailmassa.

Rakkauden lajeja eli muotoja voidaan jakaa esim. seuraavasti niitä mihinkään erityiseen järjestykseen laittamatta:

ASENNE
Rakkaudellinen asenne on kaiken lähtökohta. Ilman sitä teot ovat tyhjiä tai ”kumiseva vaski” kuten Paavalikin sanoi. Rakkaudellinen asenne haluaa toisille hyvää ja on siis mm. anteeksi antava, aktiivinen, tasa-arvoinen, avoin, välittävä, kannustava, lohduttava jne. Se on myös rohkea ja uskaltaa haastaa perinteet, yleiset tavat ja asenteet, vallan pitäjät, johtajat ja jopa lait.

AUTTAMINEN
Varsinaista toisen konkreettista ja varsinaista auttamista on tietysti lukemattomia eri tapoja. Aina kun ”naapuri”/lähimmäinen tarvitsee apua ja on sitä valmis ottamaan vastaan, on rakkauden mukaista auttaa.

RAUHAN RAKENTAMINEN
”Onnellisia ovat rauhan tekijät”. Tämä totuus konkretisoituu pienistä yksilöiden välisiistä erimielisyyksistä suuriin kansojen välisiin konflikteihin asti. Vaikka kuumentuneet tunteet käskisivät sivaltamaan tai loukkaamaan, rakkaus kehottaa etsimään yhteisiä etuja ja yhteistä ratkaisua, jonka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä. Näin vältetään pahan mielen, jopa väkivallan ja koston kierteet, jotka ovat usein myös psyykkisten traumojen alkusyitä.

TOIMIVAN VUOROVAIKUTUKSEN AIKAANSAAMINEN
Jo Jeesus piti tuomitsevia tai nimitteleviä sanoja tuhoisina ja tuomitsi ankarin sanoin kaiken negatiivisen nimittelyn. Valitettavasti sosiaalinen kulttuurimme on niin kehittymätöntä, että vain ani harvat osaavat kommunikoida rakentavasti konfliktissa. Tavanomainen vuorovaikutus luisuu helposti käyttämään ”sinä-kieltä”, joka lähes aina tuottaa negatiivisia tunteita ja aiheuttaa vastakkainasettelua. Omasta tietoisuudesta tapahtuva kommunikointi tunneilmauksineen ja vastapuolen arvioinnista pidättäytyminen tuo lähes aina parempia tuloksia herkissä tai vaikeissa tilanteissa kuin tavanomainen puhetyyli. Tässä rakkauden lajiin kuuluu myös omavastuullisuus, joka on siis vain omasta tekemisestä ja sanomisesta vastuun ottamista ja pidättyy ylivastuullisuudesta (puhua toisen puolesta) tai alivastuullisuudesta eli mistään vastuuta ottamasta. Vuorovaikutuksen osana ovat myös keskeiset puhuttelut. Toisen nimittäminen ”naapuriksi”, ”siskoksi”, ”veljeksi” tai ”ystäväksi” tuo hyväksyvää tunnelmaa ja lämminhenkisyyttä verrattuna muodollisiin puhuttelutapoihin loukkaavista tai arvottavista puhutteluista puhumattakaan.

IHMISTEN YHTEEN SAATTAMINEN
Yksinäisyys on nykyajan suuri ongelma. Perheen eri sukupolvien asuessa eri osoitteissa ja eliniän pidentyessä yhteys suvun jäseniin ja ystäviin katkeaa eikä uusia ystävyssuhteita eri syitä osata solmia. Henkilöt, joilla on näkemystä, taitoa ja tarmoa toimia yhteyden rakentajina eri ihmisten välille, ovat tärkeitä rakkauden toimijoita keskellämme. Uusien ystävyyksien aikaansaaminen, ihmisten kuuntelu, hyväksyvä, kannustava tai hoitava koskettaminen, leikki, huumori, ihmisten saaminen kokoontumaan yhteen iloisessa, avoimessa ja läheisessä hengessä ovat arvokkaita, mutta meidän kulttuurissamme valitettavasti väheneviä asioita. Kaikissa kokouksissa ja tapahtumissa voidaan ihmisten yhteyden muodostumiseen vaikuttaa ratkaisevasti vetäjien osaamisella. Istumajärjestys, jossa ihmiset ovat lähekkäin ja näkevät toisensa, muodollisuuksien välttäminen, luonnollisuus, spontaanius, avoimuus ja positiivisuus sekä erilaiset sosiaaliset tehtävät ja leikit ovat tehokkaita välineitä luomaan yhteyttä, mikä on ihmisen kiistaton perustarve hyvinvoinnissa.

YMPÄRISTÖN SUOJELU JA SEN PILAANTUMISEN ESTÄMINEN
Pilaantuva maa tai vesistöt ja muu ympäristö ja sekä muuttuva ilmasto iskee heikkoihin ja köyhiin kovemmin kuin varakkaisiin, joilla on enemmän resursseja suojautua. Nykyään rikkaiden teollisuusmaalaisten elintapojen vaikutusmekanismit globaaliin ympäristöön ovat tuhoisia ja kaikkien ajattelevien ja lukevien ihmisten tiedossa. Miten valitset itse kuluttaa ja miten toimit ympäristön suojelujärjestöissä, sekä millaista esimerkkiä annat toisille, vaikuttaa enemmän tai vähemmän suoraan tai välillisesti suureen joukkoon ihmisiä ja on siksi voimakkaasti rakkaudellisuuteen kytköksissä.  Tuhlaileva elintapa suurella hiilijalanjäljellä on jyrkässä ristiriidassa toisista välittämisen kanssa.

OMASTAAN JAKAMINEN JA AUTTAMINEN
Monella meistä on enemmän kaikkea aineellista kuin on tarpeen tai hyväksi. Siitä jakaminen tekee hyvää meille, ja sille, joka on puutteessa. ”Antaessaan saa” – on universaali totuus, josta Jeesuksen ohje meitä muistuttaa. Valitettavasti tilastot osoittavat, että varallisuuden lisääntyminen lisää myös penseyttä omastaan jakamiseen ja antamiseen. Hyviä tapoja jakaa omastaan on myös kuunnella yksinäistä tai ahdistunutta, koskettaa, hoitaa, lohduttaa ja rohkaista. Tilaisuuksia tarjoutuu tuhka tiheään. Usein turha arkuus tai ujous estää meitä tarjoamasta omaa apuamme toiselle. Meille pitäisi opettaa auttamisen taito jo varhain. Sille lämminhenkisen perheen tai kehittyneen koulun käytännöissä tai seurakuntien nuorisotyössä olisi luonteva paikka.

Aika on rahaa. Tähän mottoon tiivistyy monen nykyihmisen ajankäyttö. Vaikka valitamme ajan vähyyttä, meillä on silti aikaa joka päivä katsoa TV:tä keskimäärin 3 tuntia ja roikkua tuntikausia sosiaalisessa mediassa, stressata tai väsyttää itseämme matkustelemalla turhan päiten ja juoruilla pitkiä aikoja toisten tekemisiä ruotimisessa, puhumattakaan ajan tuhlaamista ravintoloissa tai julkisilla paikoilla nuokkumisessa. Koska hukkaamme aikaamme toisarvoiseen tai jopa haitalliseen, emme ennätä tai jaksa toimia tärkeää työtä tekevässä yleishyödyllisessä järjestössä tai kohdata kiireettömästi aikaamme tarvitseva ihminen. Oman ajan tai oman työpanoksen antaminen on monelle vielä suurempi uhraus kuin laittaa joitakin euroja hyväntekeväisyyteen, puhumattakaan itsensä todellisesta likoon laittamisesta vapaaehtoisesti toisten hyväksi niin, että luopuu omasta turvallisuudestaan ja mukavuudestaan.

YLEISHYÖDYLLISISSÄ JÄRJESTÖISSÄ TOIMIMINEN
Hyvä tapa lähimmäisyyden ja yhteisvastuun toteutumiselle on valita sellainen järjestö, joka sopii itselle ja jonka puitteissa on mielekästä auttaa toisia. Järjestöistä ei ole puutetta.

Aktiivinen toisten hyväksi toimiminen tuo elämään aivan uudelaista mielekkyyttä esim. toimintakykyisille eläkeläisille verrattuna vain itsekkääseen itsensä viihdyttämineen. Myös järjestöt voisivat olla tarjoamassa tätä vaihtoehtoa ajan kulun valinnaksi nykyistä aktiivisemmin.

RAKKAUDELLISEN LAINSÄÄDÄNNÖN JA ASETUSTEN TEKEMINEN
Tärkeä tapa toisten hyväksi toimiminen voi olla myös oikeasti antavalla ja palvelevalla asenteella yhteiskunnallisissa tai poliittisissa tehtävissä. Lainsäädännöllä voidaan luoda järjestelmään turvallisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, toisin sanoen institutionaalista rakkaudellisuutta. Se tulisi tietysti tehdä ihmisten itsestä huolehtimisen aktiivisuutta heikentämättä ja uusavuttomuutta lisäämättä. Yhteiskunnan tulisi myös suojata jäseniään lainsäädännöllä haitallisilta kaupallisten tahojen tekemiltä kulutustottumuksilta, tavoilta ja riippuvuutta aiheuttavilta tarpeilta. Valitettavasti politiikassa oma uudelleenvalinta tai puolueen etu ajavat usein ohi todellisen auttamistavoitteen. Valitettavan paljon ”sahataan omaa oksaa” toiminnalla, joka on yhteen sovittamatonta kestävän kehityksen periaatteiden kanssa.

ONGELMIEN RATKAISU
Ongelmien ratkaisu rakentavasti ja monien mielipiteiden kohdatessa ”kaikki voittaa” – menetelmällä on hyvää lähimmäisyyttä. Ongelmanratkaisutaidot ovat opeteltavissa olevia johtamis- tai vuorovaikutustaitoihin kuuluvia taitoja, joita ei saada toimimaan tavanomaisilla asenteilla eikä yksipuolisilla eipäs-juupas- keskusteluilla. Elämä on täynnä vaativia ratkaistavia asioita tai ongelmia, joiden rakentava ja laadukas ratkaiseminen tuo hyvinvointia. Lisäksi tällaisen osaamisen yleistyminen muokkaa yhteiskunnan toimintakulttuuria laadukkaan, tasa-arvoisen ja huomioon ottavan yhteistoimintatavan suuntaan.

KEHITTÄMINEN
Maailma ympärillämme muuttuu koko ajan. Hyvinvoinnin edellytyksenä maailmassa, yhteiskunnassa, yrityksissä, järjestöissä ja yksilöiden elämässä on iloinen ja toivoa tuova jatkuva sopeuttaminen ja kehittäminen. Sen puuttuminen tuo nopeasti monia haitallisia asioita kuten, sairautta, välinpitämättömyyttä, tyytymättömyyttä, katkeruutta ja aggressiota, jopa sotaa. Yhteiskunnista ja järjestöistä ei ole puutetta, joissa tämä on laiminlyöty ja paha olo on alkanut lisääntyä. Jostakin perinteestä on voinut tulla ajastaan jäljessä oleva riippa, joka halvaannuttaa toimintaa tai loitontaa ihmisiä. Rakkaudellisessa kehittämisessä ihmisten henkinen (johon hengellisyys ja sosiaalisuus sisältyy) hyvinvointi pitäisi olla päätavoite. Tässä mahdollisimman suuri ihmisten keskinäinen läheisyys, avoimuus ja rehellisyys ovat avaintavoitteita.

TERVEELLISTEN ELINOLOSUHTEIDEN EDISTÄMINEN
Useimpien liikeyritysten tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa omistajilleen lähes keinoista välittämättä. Näin niiden menettelytavat voivat olla ihmisten, yhteiskuntien ja ympäristön kannalta tuhoisia. Yhteiskunnan tulisi suojella jäseniään mutta poliittiset päätöksentekijät ovat usein arkoja, ymmärtämättömiä tai kykenemättömiä eri syistä toimimaan kansalaistensa parhaaksi vaikutusvaltaisia yrityksiä vastaan. Paljon tehtävää, ja myös vaikutusmahdollisuuksia, jää valveutuneille ja aktiivisille kansalaisille, kansalaisryhmille ja järjestöille. Teknistyvässä elinympäristössämme paljastuu koko ajan erilaisia, uusiakin terveysriskejä. Näistä tietämättömät kansalaiset altistuvat niille turhan päiten. Hyvänä esimerkkinä tästä on teollisten kemikaalien aiheuttama poikien sukupuolihormoneja sekoittava häiriö, joka on alkanut aiheuttaa laajalti selviä terveysriskejä viime vuosikymmeninä. Alan teollisuus toistaiseksi vähättelee alan tutkimuksia ja lobbaa poliitiikassa saadakseen lisää aikaa.

Erilaiset tiedostamattomat, vaurioittavat  ja ”näkymättömät” terveysriskit vaanivat eri puolilla kuten kemikaaleista, pienhiukkasista, säteilystä, myrkyistä, melusta, stressistä ja vaurioittavasta viihteestä johtuvat. Näiden esiintymiseen pitäisi puuttua tarmokkaasti ja heti.

KORRUPTION VASTAINEN TOIMINTA
Korruptiota tai sitä lähellä olevia ”hyvä veli” tai ”hyvä sisko” suhteita esiintyy kaikissa maissa. Joissakin maissa korruptio halvaannuttaa lähes kaiken turvallisen ja järkevän yritys- ja kansalaistoiminnan vaikuttaen ilmapiiriin syvästi. On erittäin hyvää lähimmäisen rakkautta pyrkiä toimimaan tätä yhteiskuntien ”syöpää” vastaan.

TUNNOLLINEN OMAN TYÖNSÄ TEKEMINEN PARHAANSA TEHDEN
Voidaan oikeutetusti sanoa että oman rehellisen työnsä tekeminen myös toisten etu mielessään pitäen ja kohtuudella oma parhaansa tehden, on myös lähimmäisen rakkautta. Yhteiskunnan toimivuus on yhteisen työn tulosta ja kaikkien työ on tärkeää tehtävistä ja koulutuksesta riippumatta.  Kun tekee työnsä niin että voi tulokset hyvällä omalla tunnolla esitellä kenelle vain, on tämä rakkauden muoto täyttynyt.

 

Pohdinnoistaan koonnut…   Veli-Jussi Jalkanen