JÄRKEVÄT METSÄTIEN HOITOTOIMET

Metsätiet pyritään pitämään hyvässä liikennöintikunnossa jatkuvalla valppaudella, jolla estetään tien kunnon romahtaminen.Tien sijainnille tiekunta ei yleensä voi mitään. Kannattaa kuitenkin palauttaa mieleen pohjamaan kantavuus insinöörioppien mukaan. Jos sora saa kantavuusluvun 200, soramoreenin kantavuus on 70–150, hiekan 35–70, hiekkamoreenin 15–35, siltin, silttimoreenin ja saven 5–15 sekä pahnanpohjimmaisen liejun ja turpeen 5.

Vesi tuhoaa kantavuuden, raviojat kuntoon
Käytännössä vesi rajoittaa kantavuutta sekä pohjamaassa että tien kerroksissa. Tie kannattaa pitää mahdollisimman kuivana. Siihen löytyy kohtuuhintaisia keinoja.
Kaikista tärkein asia on, että tietä reunustavat ojat ovat kunnossa. Sivuojan on oltava riittävän syvä, jotta tien runko saadaan kuivemmaksi kuin tietä reunustava maasto. Viime aikoina sivuojat on alettu tehdä sekä uusilla että peruskunnostetuilla teillä aiempaa matalammiksi. Perusteluksi on esitetty, että marjastajat, sienestäjät ja muut tietä jokaisen oikeudella käyttävät vihaavat syviä sivuojia, kun ne vaikeuttavat tieltä metsään pääsyä Perin harvinaisella vettä hyvin läpäisevällä soramaalla suositus voi olla riittävä, mutta tavanomaisessa suomalaisessa maastossa on vaikea saada tien runko riittävän kuivaksi alle metrin ojasyvyydellä. Kokeneiden tienpitäjien tekemät tien kosteusmittaukset ovat lahjomattomia. Mitä matalampi on metsätien sivuoja, sitä suurempi on tien kosteus ja sitä huonompi on sen kantavuus.
Syvät sivuojat epäilemättä vaikeuttavat metsään menoa, mutta kunnolliset sivuojat tarvitaan tien kantavuutta varten. Vähänkin kumpuilevassa maastossa on helppoa tehdä tieltä metsäliittymiä tien korkeimmilla, vedenjakaja kohdilla. Tasamaalla kuten suolla ojan ylitystä varten voi käyttää ojan ylityspölkkyä tai kahtakin tarvittaessa.

Laskuojat kuntoon
Tien sivuojista pitää olla laskuojia, joiden kautta vesi virtaa pois. Sivuojiin ei saa johtaa ojia, joiden kautta niihin tulee lisää vettä tienpitäjän riesaksi. Silloin kun tien sivuojat ovat kuivia, asiat ovat kunnossa. Sivuojissa makaava vesi on huono ennusmerkki, jonka syy on selvitettävä. Onko jokin laskuojia kenties tukkeutunut siihen unohtuneen puutavaran vuoksi?

Välttämätön sivukallistus riittäväksi
Tapio Oy:n julkaisema työopas metsäteiden kunnossapidosta vuodelta 2019 on pahin harhaanjohtaja esittäessään suosituksen, että metsätien sivuojan syvyyden pitäisi olla vain 0,4–0,6 metriä mitattuna sisäluiskan yläpinnasta ojan pohjalle. Suositus tarkoittaa sitä, että tien keskikohta on 0,5–0,7 metriä korkeammalla kuin ojan pohja. Olisivatko metsänhoidon suositusten johtoryhmässä olleet Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen ympäristökeskus, WWF Suomi ja ympäristöministeriö olleet tässäkin asiassa aktiivisia?
Hyvällä metsätiellä sadevesi sulava lumi ohjataan sivuojiin nopeasti kaltevuudella. Suositeltu sivukaltevuus on 3–5 prosenttia, mikä merkitsee neljä metriä leveällä metsätiellä, että tien keskikohta on lähes kymmenen senttimetriä korkeammalla kuin reuna.       Parhaiten tien pinnan sivukaltevuuden voi muotoilla tiekarhulla tai tukipyörillä varustetulla takalanalla, jossa terän reuna tien keskellä nostetaan muutama sentti ilmaan tukipyörällä ja terä pidetään hyvin viistossa ottavassa kulmassa. Järeät hydraulisesti painotetut tielanat toimivat muotoilussa kohtuullisen hyvin. Kevyellä kalustolla muotoilu ei onnistu.

Tärkeä pintasoran laatu
Pelkkä muotoilu ei riitä. Tien pintamateriaalissa pitäisi olla niin paljon hienoainesta, että sadevesi juoksee sivukaltevuuden ansiosta reunaojiin liukkaasti kuin asfalttia pitkin eikä imeydy tien runkoon. Jos hienoainesta on liian vähän, rakenteeseen jää tyhjätiloja, ja kivirakeet eivät kiinnity tiiviisti toisiinsa. Liiallinen hienojen lajitteiden osuus aiheuttaa puolestaan tien pinnan kelirikkoa.

Matti Kärkkäinen
Asiantuntija, puun tuottaja,  Professori

Veli-Jussi Jalkasen kommentti: Metsäteillä paras pintamateriaali on hyvälaatuinen 0-32 murske, joka min 10 cm kerroksena tiivistyy erittäin kestäväksi pinnaksi ja kantaa sulan maan aikaan henkilöauton. Metsäteiden perustamisessa raviojat kannattaa muotokauhalla tehdä hyvin loivaluiskaisiksi, jotta koneet ja ihmiset pääsevät helposti metsään. Ojan molemmin puolin kannattaa istuttaa riviin 2.5 m välein laatupuut, joiden juuristot sitovat tien runkoa ja latvukset vähentävät lumeentumista. Varttuneina joka toisen niistä voi poistaa ja jäljellä olevat pitää karsia tin puolelta 4 metriin, jotta tiealue pysyy oksattomana. Näin tiealue ei muodosta juurikaan hukka-alaa. Vieläkin jyrkempi kuperuus tiessä (10 cm keskeltä ajoraiteen reunaan) on perusteltua edistämään veden lähtöä ja estämään lätäköitä ja kuoppia.