Vessin kommentti HS 220521
”Niin sanotussa aivosairaudessa on usein kyse koko elimistön ongelmasta. Yli kaksi kolmasosaa rikkaan länsimaisen kulttuurin piirissä elävistä ihmisistä kuolee kroonisesta stressistä tai masennuksesta johtuviin sairauksiin. Ja tämä sairastaminen alkaa yhä varhaisemmassa vaiheessa elämänkaarta.” Prof. Kaila.
HS:n juttu valottaa äärimmäisen tärkeää näkökulmaa huipputiedemiehen oivalluksin, josta koko kansanterveyspolitiikan tulisi pikaisesti ja syvällisesti ottaa oppia ja soveltaa.
Suomessa on miljoonia huonosti voivia aivoja. Se näkyy mm. alakulo- ja masennus-, muistisairaus, ADHD-, stressisairaus- ja mielisairaustilastoissa.
ARABDES termillä (Age Related Brain Degeneration Syndrome) kuvataan kaikkia niitä oireita, joita aivoissa on ja ilmenee jopa vuosikymmeniä ennen varsinaisia muistisairauksia. Niitäkin on kymmeniä.
Huonot aivoterveystavat ovat yleistymässä, kuten Kailakin alleviivaa.
Tärkein niistä, huonot unitavat, näkyvät selvästi kansallisissa sähkönkulutuslukemissamme, joista näemme, miten joukko ihmisiä menee nukkumaan n. klo 21 (ilmeisesti suurin osa lapsista), mutta järkyttävästi n. 3-kertaa suurempi joukko menee viikonpäivinäkin nukkumaan tasaisen vähenevästi klo 24.00 – 02.00 välisenä aikana. Siitäkin sähkön kulutus vielä hienosittain laskee klo 04.00 asti. Ei tarvita paljon mielikuvitusta arvaamaan, mitä aamuyöllä tehdään.
Suomalaisten aivot eivät saa tarpeeksi omegarasvoja, B-vitamiineja tai antioksidantteja. Melun, kiireen, jännityksen, sotkujen, roskaviihteen (SOME, pelit) ja monien muiden asioiden aiheuttama stressi nakertaa aivoterveyttä lapsesta pitäen. Kuidun vähäisyys ja suolistoa ärsyttävät ruuat ja ruokatavat sekä hyvän ruuan sisältämien antioksidanttien puute tulehduttavat suolistoa ja muuta kehoa, mikä tutkitusti siirtyy myös aivojen tulehdukseksi.
Muutkin tulehduspesäkkeet erityisesti ikenissä, kehorasvassa, genitaaleissa, verisuonissa ja nivelissä lisäävät tehokkaasti myös aivoterveysriskejä.
Valitettavasti harva kansalainen on tietoinen tästä ennaltaehkäisevästä terveystiedosta, eikä sitä myöskään jaeta kansanterveyspolitiikassamme.
