Uutisessa annettiin ymmärtää että diabetes johtuu ensisijaisesti perinnöllisistä tekijöistä. Tämä ei pidä paikkaansa vaan diabetes on ensisijaisesti elintapasairaus. Perinnöllisyyden osuudesta kiistellään mutta se lienee muutamia prosentteja. Suomessa diabeetikoita oli 1950 – 1960 luvulla erittäin vähän samaan aikaan kun ylipainoisiakin oli vähän.
Japanin Okinavan saarella diabetesta ei perinteisen elintavan mukaan elävillä ja solakoilla ja poikkeuksellisen pitkäikäisillä ihmisillä ole juuri ollenkaan. Saarella toimiva ennaltaehkäisevän terveyden tutkimuslaitos, Centaurion Center, on seurannut saarelta länteen muuttaneita ja todennut, että sitä mukaa kun nämä omaksuvat eurooppalaiset tai amerikkalaiset elintavat, heidän diabetes-, syöpä- ym. elintapasairautensa ovat aivan yhtä yleisiä kuin kantaväestönkin. Tämä ja useat muut samankaltaiset seurantatutkimukset osoittavat teollisuusmaiden yleiset huonot ravintoseuraukset.
Diabeteksen tekee vaaralliseksi se, että se on monesti voimakkaasti altistava tekijä myös mm. sydän- ja verenkiertosairauksissa kuin muistisairauksissakin, joista jopa käytetään perustellusti nimeä, ”kolmas sokeritauti”.
Diabetes tulee yksinkertaistettuna siitä, että haima ylikuormittuu (tuottaa insuliinia) toistuvan korkean verensokerin takia, joka taas johtuu liian suuresta ja toistuvasta nopeiden hiilihydraattien syömisestä ilman raskasta liikuntaa, joka polttaisi ne pian pois. Haiman erittämä insuliini nimittäin kontrolloi keholle haitallista korkeaa veren sokerin tasoa. Veren sokeria luonnottoman nopeasti nostavat puhdistetut hiilihydraatit ovat erilaiset kymmenet lisätyt sokerilaadut, vaaleat jauhotuotteet, peruna, piirakat, pastat jne. Leivontarasvat yhdessä hiilihydraattien kanssa aiheuttavat painon nousua, joka taas itsessään on altistava tekijä, kun se ylläpitää korkeaa veren sokerin tasoa.
Lähi-Idässä, jossa varakkaan alkuperäisväestön ihmisten terveys- ravintotietous on huono ja he syövät paljon sokeria ja nopeita hiilihydraatteja, sokeritauti on yksi korkeimpia maailmassa ja paljon meidänkin tasoa yleisempää.
Käsittämättömästi diabeteksesta jaetaan paljon väärää tietoa, joka myös passivoi ihmisiä ottamaan itse vastuuta terveydestään ja tekemästä korjaustoimia elintapoihinsa. Monet elävät riskejä tiedostamatta pitkälti leivän, makeiden leivonnaisten, perunan, pastan jne. varassa ja varmasti rasittavat jatkuvasti sokeritasapainoa sekä saavat reilusti ylipainoa ennen eläkeikää, mikä sitten taas romutta terveyttä monin tavoin.
Parempi vaihtoehto olisi syödä runsaasti terveellisiä rasva- ja kuitupitoisia elintarvikkeita (kala, muna, pähkinät, siemenet, ruohosyötetty liha, makeuttamattomat luomumaitotuotteet, avokado, tumma yli 70 % suklaa) ja sen lisäksi käyttää reilusti hyviä kylmäpuristettuja öljyjä (ei rypsi) voita ja kookosrasvaa ruuanlaitossa.
Hyvän ravitsemuksen pohjan muodostavat kuitenkin kasvikset (marjat, vihannekset ja hedelmät), joita tulisi syödä vähintään puoli kiloa ja mieluiten kilo päivässä. 100 mcg D-vitamiinia, kalaöljyä ja hyvä moni- vitamiini (jopa tuplana) täydentävät yleisiä ravinnepuutteita ja auringon valon puuttumisen. Näiden lisäksi ainakin yli 50- kymppiset tarvitsevat B12 vitamiinia (1 mg imeskellen) ja foolihappoa (0.8 mcg) muistisairausriskien vähentämiseksi. Foolihapon saanti ruuasta on keskimäärin n. 250 mcg eli täysin riittämätön.
Kova makean tai leivän nälkä on merkki vääränlaisten bakteerien ylivallasta suolistossa, mahdollisista ravinteiden (kromi ym.) puutteista ja totunnaisista tavoista.
Em. ohjeiden noudattamisella useimmat tavalliset krooniset sairaudet voi todennäköisesti välttää, varsinkin kun liikkuu reippaasti ainakin tunnin päivässä.
Lääketeollisuudelle ja sairaanhoitosektorille tietysti sopii että ihmiset sairastavat paljon ja pitkään. Näin heillä riittää hyviä asiakkaita ilman markkinointikuluja.
