Vessin asiantuntijakommentti HS 100424  https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010351425.html

 

Meillä käydään lähes naurettavaa kinastelua hoitajamitoituksesta, samalla kun vanhusten hoito on monin tavoin retuperällä.

Ruoka on pahasti vajaakuituista- ja -ravinteista (mehukeittotasoista, vanhaa, muualta tuotua teollista mättöruokaa) ja siitä huolimatta vanhukset eivät saa ravintolisiä, joita heidän elimistönsä kipeästi kaipaisi.

Liikuntaa ja luonnossa olemista tulee vanhuksille aivan liian vähän.

Älyllisiä, kulttuurisia, musiikillisia ja sosiaalisia virikkeitä on olemattomasti.

Saunaan, kirkkoon ja uimaan pääsee kovin harvoin.

Vanhukset passivoidaan lääketokkuraan ja ruutujen ääreen, jolloin laitosten elintapavirheet lähes takaavat muistisairauksien etenemisen ja puhkeamisen.

Em. palvelulla saadaan lääkkeistä tuleva katetuotto korkeaksi ja passiivitokkurassa olevien alakuloisten tai masentuneiden vanhuksen hoito helpommaksi, mutta inhimillistä tämä ei ole.

Juuri TV:ssä olleet dramaattisen heikot vanhusväestön työaktiivisuusluvut tulevat Suomen onnettomasta lääkekeskeisestä ja ennaltaehkäisyä syrjivästä kansanterveyspolitiikasta.

Olemme pahnan pohjimmaisia myös työikäisen väestön ylipainossa (myös hoitajat) terveydessä, terveysasenteissa ja geriatrisen ennaltaehkäisyn toteutuksessa.

Syy on lääkeyhteyksissä tuhriutuneen THL:n ja löperön kansanterveyspolitiikkamme, johon vaikutusvaltaisella ylilääkärikaartilla on aivan liikaa sanomista. Oikeasti terveyttä edistävä viesti ja poliittiset aloitteet vain eivät etene. Jo avoin keskustelu lääkäriliiton vaikutusvaltaisimpien jäsenten kanssa valaisee valistuneelle ja tietoiselle tarkkailijalle koko onnettoman pelin luonteen.