Luonnon monimuotoisuus ja lajikirjo ovat maailmanlaajuisesti heikkenemässä nopeasti. Kaikki siihen vaikuttavat syyt on selvitettävä, mutta laajan rintaman monivaikutteiset torjuntatoimet on aloitettava heti.

Harva tietää, tai uskaltaa myöntää ääneen, että samat tekijät, jotka heikentävät ihmisten lisääntymis- ja hormoniterveyttä, harvinaistavat ja jopa hävittävät myös muita lajeja. Tämä on näkynyt selvästi mm. vesien äärellä olevissa eläimissä, niiden joutuessa kemikaalien vaikutukselle alttiiksi.  Tietoisuus yleensä hormonihäirinnästä on yleensä hyvin heikkoa ja asennoituminen pelonsekaista ja torjuvaa.
Hormonihäirinnän veteraanitutkija prof. Shanna Sawn julkaisi asiasta hiuksia nostattavan ja perinpohjaisen kirjan (”Count Down”) keväällä 2022, jonka jokaisen asiasta kiinnostuneen pitäisi lukea. Alan tutkijat ovat todenneet, että media on haluton ottamaan näitä asioita esille ja poliitikot vaikenevat hankalista keskustelun aiheista. Ihmisten kulutustottumuksiin ei uskalleta puuttua tai niitä nimetä aiheuttajiksi.

Kaikki kuluttajat ja tuottajat sekä poliittiset ja hallinnolliset päättäjät voisivat tehdä ratkaisuja lajikirjon hyväksi.

Metsätalouden keinoja:

1. Jätä yksityismaalla yksittäinen rikaslajistoinen pienialainen suo, puro, kosteikko tai sen osa luonnontilaan suojapaikaksi kosteikkolajeille, vaikka ihan omalla päätöksellä.
2. Perusta erityiskohteen (muutamasta aarista alkaen) suojelualue, joilla lopetetaan luonnon tilaan puuttuminen.
3. Istuta, viljele tai jätä jäljelle raivauksissa ja harvennuksissa useita puulajeja (lehtipuita joukossa) ja ylläpidä metsissäsi eri kehitysvaiheen ja puulajeja kasvavia kuvioita aukoista alkaen.
4. Pidä yllä laajaa lintujen pönttökantaa.
5. Koeta toimillasi pitää luontoa helposti vääristävä hirvieläinkanta harvana. Älä vaan missään tapauksessa syötä hirvieläimiä tai villisikoja.
6. Koeta hävittää kaikki villisiat alueeltasi ja toimi yhteisössä niiden kannan kasvua vastaan.
7. Älä anna metsästää alueellasi suurpetoja (paitsi häirikköpeto) ja toimi alueellasi suurpetojen suojelun puolesta.
8. Älä anna metsästää alueellasi vesilintuja.
9. Tee metsissä harvennushakkuita säännöllisin väliajoin. Kannoissa elää n. 1000 lajia ja muissa hakkuutähteissäkin valtavia määriä.
10. Jätä metsään lahopuuta eli harvennuksessa tulevien kantojen lisäksi tee (teetä) kuolleista tai vähäarvoisista järeistä puista tekopökkelöitä motolla 5 m korkeudelta poikki sahaten. Näihin voi tietysti käydä myös poraamassa lintureikiä.
11. Älä korjaa pois yksittäisiä tuulenkaatoja, mutta näin vain, jos ne eivät muodosta hyönteisvaaraa kuten kuusi yleensä tekee. Kysy asiantuntijalta.
12. Kulota päätehakkuun jälkeen ja ennen muokkausta jokin alue, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Muista että suurin osa lajeista ja 70 % metsän kasvusta on maan alla.
13. Kasvata puukiertoa harvassa (600 r/ha ensiharvennus – 400 r/ha varttunut metsä – 200 r/ha loppukasvatus), jotta lajeille tärkeä kenttäkerros voi myös hyvin ja saa valoa. Poista valtapuiden alta- alus ja välipuut auringon valon ja lämmön lisäämiseksi maahaan. Kun normaali tukinkasvatustiheys 400 r /ha alkaa stressata valtapuita, harvenna vielä toinen puoli pois ja jätä terveimmät, tuuhealatvuksisimmat ja voimakkaimmat kasvamaan lisää ns superharvennuksella. Näin metsän väljyys lisää lajikirjoa.
14. Lisää soittesi rehevyyttä ojituksilla ja tuhkalannoituksilla ja metsiesi elinvoimaa boorilannoituksilla missä siitä on analyysien mukaan yhtään pulaa. Hyvin toimivien ojien penkoilla on soilla runsain lajikirjo ja rehevin eliöyhteisö.
15. Huolehdi, että lähes kaikilla kasvupaikoilla ojituksella pohjaveden pinta on saatu toimivalla ojituksella alas, jotta suuri maanalainen rikas biologinen elämä (mm. 200.000 – 300.000 pieneliötä/m2) voi hyvin, mikä on elinehto maanpäälliselle rehevälle kasvulle.
16. Tuota alueellasi valo- ja äänisaastetta vain juuri niin vähän kuin on aivan pakko.
17. Tee rohkeasti päätehakkuita niin, että ne ennakkoperkaus tehdään ennen hakkuuta. Uudistusalat ovat monien lajien suosiossa, ja maanalainen elämäkin niissä voi valon ja lämmön takia hyvin, jos ojituksella vain pidetään pohjaveden alhaalla.
18. Tee metsiisi päätehakkuun jälkeen ns. ”ajouramuokkaus”, jonka 3-4 m ojat/ajourat tarjoavat vettä, kivennäismaata, kosteikon omaisen juotin ja valoisan paikan monille lajeille. Jotkut lajit suosivat myös suuria, erilaisia olosuhteita tarjoavia suuria maamättäitä, jotka suojaavat myös kasvavaa pientä tainta.
19. Tee metsistäsi mahdollisimman tehokas hiilen sitoja mahdollisimman hyvällä ja tehokkaalla metsänhoidolla, joka torjuu lajikirjolle haitallisinta asiaa, eli yleistä lämpötilan nousua ja vuodenaikojen katoamista.

Maatalouden harjoittajan keinoja:

1. Käytä mahdollisimman vähän (tai ei ollenkaan) myrkkyjä, muoveja ja kemikaaleja, joita joutuu luontoon kiinteinä aineina, kaasuina tai vaikka jätevesissä.
2. Jos poltat puuta: tee se kehittyneesti niin korkeassa lämpötilassa niin, että et päästä pienhiukkasia ympäristöön.
3. Siirry luomumaatalouteen, jolloin on pakko luopua kaikista myrkyistä.
4. Anna maataloudessa vanhojen raunioiden, kivikumpujen yms. erikoiskasvupaikkojen olla rauhassa ja pidä ne vähäpuisina pensaineen.
5. Anna peltojen laitamille syntyä pieniä pensaikkokeitaita, niitä hyödyntäville lajeille.
6. Hävitä tai hävitytä (maksa tapporahaa pienpetometsästäjälle) mailtasi kulttuuripedot kuten kulkukissat, supit ja minkit.
7. Jätä peltojen, ojien ja rantojen reunoilla suojavyöhykkeet rauhaan eri lajeille suojapaikoiksi.
8. Hävitä rotat mahdollisimman tehokkaasti mutta ilman myrkkyjä, jota joutuu väkisinkin luonnon kiertoon.
9. Toimi omalta osaltasi ilmastonmuutoksen ja lämpötilan nousun estäjänä (myös politiikassa ja järjestöissä) uuden vihreän ja kestävän elintavan puolesta, josta moni maalla tulee samaan elantonsa.
10. tarkoituksessa kierrätä biojätteet (lanta, peltojen tarpeeton viherrehu, muut biojätteet), jos ikinä mahdollista biokaasuprosessin läpi, että hiili saadaan siellä polttoaineeksi. Kyse on siitä menevätkö biojätteet suoraan taivaalle hiilipäästöinä, vai käytetäänkö niitä polttoaineena jossakin laitteessa ja fossiilisia polttoaineita korvaamassa.

Seuraavassa on joukko keinoja kuluttajalle, jotka ainakin edistävät lajien säilymistä:

1. Älä käytä kemikaaleja ja torjunta-aineita (=myrkkyjä) kotona, puutarhassa, pelloilla ja metsissä muutoin kuin on aivan pakko, ja silloinkin vain minimimääriä. Teolliset kemikaalit yhdessä ja varsinkin yhdessä toistensa kanssa ovat hormonihäiritsijöitä, eli häiritsevät vakavasti tervettä lisääntymistä.
2. Lopeta rutiininomainen meikkien käyttö, sillä niissäkin on ainakin hormonihäirintää aiheuttavia ftalaatteja.
3. Käytä samoin kemiallisia lääkkeitä vain kuin on pakko. Turvaudu mieluummin luontaislääkeisiin ja lääkkeettömiin hoitoihin. Järkevintä on omaksua terveet elintavat, että myös tarve lääkesyönnille vähenee. Lääkkeet, samoin kuin kemikaalitkin menevät kehon eritteiden mukana jätevesiin, joita vedenpuhdistus ei juuri erottele.
4. Käytä vaatteina luonnonkuituja, sillä monista tekokuiduista (varsinkin fleece) irtoaa jättimäärät mikromuovia, joista taas irtoaa teollisia molekyylejä hormonihäirintään. Älä osta ollenkaan roska- ja pikamuotia.
5. Siirry käyttämään luomuruokaa, sillä sen tuotannossa ei käytetä luontoa haittaavia kemikaaleja. Vältä erityisesti vehnätuotteita, sillä joukossa voi olla tuontivehnää, joka on pakkotuleennutettu glyfosaatilla, joka varmuudella aiheuttaa hormonihäirintää ja siten lisääntymisterveyden laskua.
6. Siirry kokonaan kitkarenkaisiin, jotka karhentavat vähemmän tien pintaa ja siten aiheuttavat vähemmän rengaskulumaa, mikä on vesistöjen pahin mikromuovin (ja siten hormonihäirintämolekyylien) lähde. Vaikuta lähipiirissäsi, että muutkin tekisivät saman ratkaisun. Kitkarenkailla teiden asfaltoinnit saadaan myös vähenemään. Asfaltin kulumisesta irtoaa elinympäristöömme monia myrkyllisiä aineita.
7. Aja asfalttiteillä aina vähän keskemmällä tai laidemmassa eli raiteen sivulla. Siellä asfaltti on sileämpää, missä renkaat kuluvat vähemmän.
8. Käytä muovia niin vähän kuin mahdollista. Siirry vähämuoviseen elintapaan ja hävitä muoviastiat ja työkalut keittiöstäsi potentiaalisina teollisten hormonihäirintämolekyylien päästölähteinä. Keittiöiden muovisista ruoka-astioista ja kääreistä irtoava mikromuovi menee jätevesien mukana luontoon.
9. Omaksu ilmastonmuutoksen ja lämpötilan nousun vastustaminen kaikin keinoin, myös yksilötasolla. Keinoja on satoja, joihin kuuluu myös kulutustottumuksemme aina päästöjä lisäävästä eläinperäisen ruuan (pl hyönteisproteiini) kulutuksesta/tuotannosta alkaen.

Yhteiskunnan ympäristön hoidon tasolla lajien säilymiseen vaikuttavat:

1. Kansallispuistojen ylläpito, joissa luontoa häiritään vähemmän.
2. Sellaiset liikenne-, rakentamis-, teollisuus-, energia-, kemikaali-, lääke- ja torjunta-ainepolitiikat, -säännöt- ja rajoitukset, joilla voidaan vähentää näiden aineidenkäyttöä, koska päästöt vääjäämättä leviävät luontoon.
3. Politiikka, jolla säädellään radiotaajuksisia erilaisia säteilyjä ja aaltoja kuten radio, TV, tutka, kännykkä, data jne., joilla yhdessä on varmasti osauutensa lajikadossa.
4. Kansallinen metsäpolitiikka neuvontapolitikkoineen laajasti. Kaikki joutilaat alueet tulisi metsittää ympäri maailman.
5. Kansallinen maatalouspolitiikka laajasti ja siinä luomutuotannon tuki ja kemikaalien luvitus.
6. Kansallinen terveydenhoito ja sairaanhoitopolitiikka määrää paljonko lääkejäämiä päätyy luontoa häiritsemään.
7. Kansallinen teollisuuspolitiikka laajasti ja varsinkin sen ympäristöä kuormittavat asiat.
8. Politiikka valosaasteen vähentämiseksi, jonka on todettu vaikuttavan lajirunsauteen.
9. Politiikka äänisaasteen vähentämiseksi luonnossa. Tiemelu (nastarenkaat, liikennemelun rajoitus valmistajia velvoittamalla) lentomelu, moottoriharrastukset ja -urheilu, moottoriveneiden melurajoitus esim. moottorikokoja rajoittamalla ja / tai sähkö- ja vastaavasti purjeveneilyä edistämällä tai polttomoottorien käytön kieltäminen kokomaan herkillä luontoalueilla.