Vessin asiantuntijakommentti, Maaseudun tulevaisuus 170121
Toteutuneet kaatomäärät ovat murto-osa, mitä olisi pitänyt olla, että haitallinen kauriskanta saataisiin laskuun.
Kokonaisuudessaan Suomen hirvieläinpolitiikka on katastrofi.
Itse olen laskenut, että hirvieläinten n. 20 erilaisesta haittalajista
kertyy kansantaloudelle yli miljardin kulut.
Lisäksi tulee mielipaha – raivo
kun voi vain voimattomana todeta vahinkojen syntyvän omalla alueella voimatta
niitä estää.
Huono riistahallinta myös kiristää ilmapiiriä ja aiheuttaa katkeruutta, kun haittoja ei edes yritetä saada kuriin.
Valtion, useimpien metsästysseurojen, mutta myös MTK:n löperö suhtautuminen ongelmaan, sen laajuuden ja vakavuuden takia on ala-arvoista.
Näin lepsulla asenteella tulemme varmasti saamaan villisioista samanlaisen riesan kuin Virossa tai Ruotsissa jo on.
Eräs tuttavani Tukholman omakotitaloalueella sai ajettua sikalauman pois puutarhastaan 2 kertaa. Kolmannella kerralla aggressiivisesti käyttäytyvä sikalauma ajoi hänet itsensä takaisin sisälle ja tuhosi puutarhan. Nykyään paisunut sikalauma terrorisoi tätäkin naapurustoa.
Hirvilaskennat maasta käsin antavat tutkitusti 20 – 30 % liian pienet lukemat. Todellisuudessa talvihirviä on reilusti yli 100.000 ja puoli vuotta vasikoiden kanssa siis yli 200.000 joka on noin 10 hirveä / 1000 ha.
Kun tähän lisätään peurat ja kauriit, olemme helposti keskimäärin järjettömässä lukemassa luokkaa 20 hirvieläintä / 1000 ha.
Ei ihme, että taimistot tuhotaan, puutarhakasvit syödään ja että metsät kuhisevat vastenmielisiä punkkeja ja hirvikärpäsiä, joiden takia sairastutaan tai pysytään metsistä poissa. Tästä kärsii metsäsuunnittelu, virkistysliikunta ja keräily.
Minunkin metsässäni (niin kuin tuhansien muiden) otan joka vuosi takkiin tuhansien arvokasvutappiot 6 ja 4 ha:n pahasti vajaatuottoisiksi syötyjen taimikoiden takia.
Maanomistajien pitäisi topakoitua aivan toisella tavalla tämän ongelman hoitoon, kun seurat ja MMM, joilla tavoitteina eivät ole haittojen minimointi, eivät siihen selvästikään pysty, kun eivät myöskään halua.
Jokaisen vahinkoja kärsineen maanomistajan ja hyönteisten takia metsiä välttelevien pitäisi aktiivisesti ja toistuvasti keskustella ja reklamoida huonosta hirvieläinpolitiikasta päätösten tekijöille. Joukkovoimalla saataisiin tuloksia.
