MIKSI HIRVIPOLITIIKKAA ON JÄRKEVÖITETTÄVÄ

Hirvipolitiikka Suomessa vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti miljooniin kansalaisiin, teollisuuteen ja talouteen, moninaiskäyttöön, ilmastoon ja eliöiden lajistoon. Asiallista ja faktapohjaista keskustelua on aivan liian vähän.

Luonnottoman ja siis aivan liian suuresta hirvieläinten määrästä ei ole haluttu tehdä kunnollisia selvityksiä, vaikka sillä on merkittävä vaikutus moneen asiaan ympäristössämme, teollisuudessa, puun tuotannossa, asumisessa ja luonnossa liikkumisessa.  Vahingon kärsijät eivät saa ääntään kuuluville.

Seuraavassa valotan tärkeimpiä näkökulmia hirvieläinten haitoissa:

 

Suuren hirvieläintiheyden haitat

  1. Suuri hirvitiheys edistää ilmastonmuutosta, kun metsät uudistetaan pelkälle kuuselle hirvien pelossa ja hirvet harventavat muuta aluskasvillisuutta paitsi kuusia. Kuusen tiheä ja tumma oksisto ja neulaset keräävät auringon valon ja muuttavat sitä tehokkaasti lämmöksi kevättalvella, niin että se ei heijastu takaisin avaruuteen hangen pinnasta.
  2. Yleistyvä jatkuva kasvatus (tai hoitamattomuus) myös lisää varjopuina menestyviä kuusia eli siten kuusivaltaisuutta samalla kun hirvieläimet syövät pois kilpailevia lehtipuiden ja männyn taimia. Näin kuusettuminen nopeutuu ja pahentaa ilmastonmuutosta.
  3. Luonnonpuistoissa ja muillakin suojelluilla ja hoitamattomilla alueilla kuusettuminen yksipuolistaa luontoa, mikä kadottaa monimuotoisuuttaan ja lajirikkauttaan.
  4. Hirvieläimet syövät joka vuosi miljoonia jalostettuja ja istutettuja metsäpuun taimia ja kauriit myös kuusen taimia. Näin metsäpuiden jalostus ja uudistaminen estyy. Lisäksi hyviä kasvatuskelpoisia luontaisia männyn ja koivun taimia tärveltyy laaduttomiksi.
  5. Kun hakkuun ja maanmuokkauksen jälkeen hirvet tuhoavat istutustaimikon, alueen valtaa 1-2 vuodessa heinikko, paju, leppä ja haapa, jolloin uuden laatumetsikön aikaansaaminen nopeasti on toivotonta. Jo yhden tällaisen hehtaarin osalla, kyseessä on odotusarvoltaan usean sadan tulonmenetys / ha / v. Suomessa tällaisia hehtaareita on miljoonia.
  6. Kuusivaltaisuus eristää lahoamattomat karikkeet maassa ja laskee kuntan alapuolisen maakerroksen lämpötilaa, lisäävää metsäpohjan happamuutta ja hapettomuutta siten heikentää juurten kasvua ja metsän puuntuottokykyä sekä terveyttä. Tuoreilla kankailla tarvittaisiin kuusen jälkeen metsän tulevan terveyden ja maan elävyyden takia yksi sukupolvi lehtipuita eli yleensä koivikko, mikä ei hirvien kanssa millään onnistu. Ilman lehtipuuelvytyskiertoa, metsien tuottokyky onkin jo suurella osalla metsämaata laskenut ja kuusen maannousemasienen tuhot yleistyneet. Lämpösumman nousu, yleinen liika kasvatustiheys, metsien liika vanheneminen ja kesäkorjuut vielä lisäävät tuhoja.
  7. Hirvieläinteen vaikutus teollisuuden puuteollisuuden raaka-ainehuoltoon näkyy jo. Hirvet vioittavat sahapuiksi kasvatettuja mänty- ja koivurunkoja yleisesti ja vaneriteollisuus on kärsinyt vaneri- ja laatutukkien pulasta jo pitkään.
  8. Metsissä liikkujat kärsivät hirvikärpäsistä, jotka vähentävät merkittävästi kansanterveydellisesti tärkeää metsässä liikkumisen miellettävyyttä ja määrää elokuusta lokakuulle.
  9. Suurina eläiminä hirvieläimet ovat pahimpia punkkien levittäjiä. Punkkien levittämiin sairauksiin sairastuu jo tuhansia joka vuosi ja sairaanhoitolaskut ovat kovassa kasvussa. Monen kesä ja joillakin koko elämä tuhoutuu punkkien levittämien tautien takia.
  10. Hirvieläimet aiheuttavat tosiasiallisesti kymmenien miljoonien maatalousvahingot syömisen, muun sotkemisen ja makuuksien takia. Ne myös rikkovat sorkillaan muovit marjapenkeissä samalla versot syöden.
  11. Suomessa ajetaan vuosittain n. 10000 hirvieläinkolaria. Keskimäärin joku kuolee ja kymmeniä vammautuu. Muutamat traumatisoituvat pysyvästi fyysisesti tai psyykkisesti Ajoneuvovahingot ovat kymmenissä miljoonissa.
  12. Metsästyksessä 100.000 hirvenmetsästäjää ajaa autoilla n. 50 milj. km ja tuottaa hiilidioksidia autoissaan n. 15 milj. tonnia.
  13. Näiden kaikkien harmien ja kustannusten lisäksi tulee kiukku, turhautuminen ja luottamuksen huononeminen poliittisiin johtajiin ja virkamiehiin, kun hirviongelmaa ei haluta laittaa kuntoon.
  14. Kun arvioidaan kaikkien haittavaikutusten yhteissumma, päästään helposti yli miljardiin euroon / v.

 

Millä arvoilla hirvipolitiikkaa hoidetaan?

 

Mikä on se viisaus ja ne tärkeät arvot, jonka mukaan hirvielinmäärät ja niistä aiheutuvat vahingot ja haitat pitää olla nykyisellä korkealla tasolla?  En ole ikinä kuullut mitään järkevää arvoselitystä.
Tuleeko vaatimus ”sikariportaalta”, joka haluaa päästä ampumaan vaivattomasta autonvieruspassista, vai suojellaanko tässä ”luontoa”?

 

Hirvipolitiikan päättäjät

 

Pääongelma on, että MMM:n virkamiesten ja metsästäjäjärjestöjen sovitaan ”poikien kesken” hyvin pienessä porukassa, epädemokraattisesti ja ulkoparlamentaarisesti, paljonko eläimiä kaadetaan ja millä tasolla tiheys pidetään. Metsänomistajilla ja muilla vahingon kärsijöillä tai edes poliitikoilla ei ole mitään sanomista.

Nyt on arvioitu lähinnä arvailtujen maahavaintojen perusteella talvihirvien määräksi 86.500. Todellisuudessa niitä on yli 100.000, sillä muutama vuosi sitten julkistetun tutkimusten mukaan tarkka lentolaskenta (jota ei käytetä) antaa tulokseksi n. 30 % maalaskentaa korkeamman hirvikannan. Valkohäntäpeuroja on tutkijoiden mukaan 110.000.

Hirvimääriksi on periaatteessa ohjeistettu 2-4 talvihirveä / 1000 ha. Siitä lipsutaan räikeästi joka vuosi.
Nyt realistinen 110.000 talvihirvien määrä + peurat jaettuna 20 milj. hehtaarille merkitsee 11 eläintä / 1000 ha + kauriit päälle. Huhtikuusta lokakuulle tämä määrä on lisäksi kaksinkertainen eli yli 20 eläintä / 1000 ha eli yksi eläin / 50 ha +kauriit.
Kansakunnan etu ei ainakaan näytä olevan MMM:n ministerille ja ministeriön virkamiehille ja riistapäälliköille kiinnostavaa tai sitten ymmärrys / toimeenpano – osaaminen ei riitä kokonaiskuvan ja – edun ymmärtämiseen.

 

 

Suuren hirvieläintiheyden hyödyt

 

Näitä ei ole montaa verrattuna haittoihin:

Suuren hirvitiheyden edut ovat pitkään kestävä metsästysharrastuksen ilo (?) ja naudanlihaa terveellisemmän lihan karttuminen metsästäjien pakasteeseen.
Voi olla niitäkin, joiden mielestä (luonnottoman) suuret hirvi-, peura- ja kaurislaumat ovat luonnon rikkaus.

Jos antaisimme suurpetokantojemme runsastua, suuret hirvieläinmäärät riittäisivät niille ravinnoksi.

 

 

Kestävä ja järkevä hirvieläinpolitiikka

 

Jos laskisimme talvihirvimäärän 1-1.5 talvehtivaan yksilöön/1000 ha (n. 30.000 hirveä), hirvivahingot laskisivat pieneen murto-osaan ja hirviä voitaisiin edelleen metsästää. Tällä tiheydellä niiden reviirit olisivat suuremmat ja siten vaeltamis- ja tilanhakutarve vähäisempi, mikä pienentäisi mm. liikennevahinkoja. Peurat ja kauriit tietysti karsittaisiin samassa suhteessa.

Karsinnan jälkeen kaatomäärät olisivat pienempiä ja metsästyksessä tarvittaisiin jo taitoa ja kärsivällisyyttä, niin kuin oikean metsästyksen luonteeseen kuuluukin.

 

Nythän monilla alueilla varsinaisesta metsästyksestä ei voi enää puhua, vaan pikemminkin kyse on työnluonteisesta teurastuksesta elukoiden ”kasaan ampumisineen” ja työläine kymmenien ruhojen kuljetuksineen ja käsittelyineen vinsseillä ja lihanleikkuukoneilla ja niiden varastoiminen kalliisiin ja säädökset täyttäviin kylmähuoneisiin jne.  

 

Nykyistä reilusti pienempi hirvieläintiheys voisi johtaa useiden asenteissaan jämähtäneiden alueellisten riistapäälliköitten ja metsästyksen johtajien niskoitteluun protestina muutokselle.

 

Maaseudulla metsästäjät ovat nopeasti harvenemassa ja vanhenemassa. Pian päteviä metsästäjiä on tämän ongelman hoitamiseen liian vähän. Siksi päätöksen tekijöiden tulee sallia metsästyksessä myös tekniset apulaitteet kuten dronet.

Yksi keino ongelman hoitamiseksi on antaa maanomistajalle vapaa metsästysoikeus kaikkiin hirvieläimiin maillaan, kuten kauriin kohdalla jo onkin. Ehkä tämän lisäksi tarvitaan vielä tapporaakin.

 

Epäonnistunut hirvieläinpolitiikka on esimerkki huonosta hallinnosta, maaseudun yrittämisen realismeista ja luonnon tasapainosta vieraantuneiden virkamiesten päähänpinttymistä.

 

Eduskunnan tulisi tuntea vastuunsa tässä kansallisesti tärkeässä asiassa ja ehdottomasti ottaa valta itselleen hirvipolitiikasta päättämisestä, koska kaikkine vaikutuksineen sillä on valtava vaikutus moneen luontosektoriin, kansanterveyteen, teollisuuteen, luontoharrastukseen ja – arvoihin, ilmaston suojeluun sekä vahingon- ja haittojen kärsijäkansalaisiin.

 

Veli-Jussi Jalkanen

Agronomi, puun tuottaja,

Hirviseuran PJ,
Ympäristönsuojeluaktivisti                                                                                                                                        

Sahalan kartano, Rautalampi