ONKO HAKKUUKIELLOISTA APUA ?

Vessin asiantuntijakommentti HS 201222

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009276281.html

Ilmaston suojelussa metsien hävittäminen globaalisti on merkityksellistä, mutta Suomen metsissä tärkeiden ja kasvua parantavien harvennus- ja uudistushakkuiden lopettamisella ei ole mitään tai jopa pikkuruinen negatiivinen vaikutus. Ilmastokokousten paniikissa metsien hakkuu- ja hoitokiellot ovat pahasti ylikorostuneet.

On helpompaa löytää syyllinen toisen elinkeinotoiminnasta, kuin muuttaa omia kulutustottumuksia. Moniko kokousedustajista on lopettanut omat lomalentonsa?

Poliitikot eivät edes uskalla ehdottaa oikeasti hiilivapaata elintapaa maailman mukavuuden haluisille ja muutosvastarintaisille ihmisille.  Meillä olisi satoja eri keinoja vähentää hiilituhlaava elintapaamme, mutta kaikkien vaikutusvaltaisten maiden, yhtiöiden ja poliitikkojen pitäisi olla aktiivisesti muutoksen takana. Nykyiset ja suunnitellut toimet maailmassa ovat merkityksetöntä näpertelyä. Vihreä siirtymä voisi hyvin toteutettuna olla valtava toivon ja talousmahdollisuuksien tuoja.

Puu on tehokas hiilen sitoja. Siksi hävitettyjä (n. 30 milj. km2) metsiä pitäisi maapallolle istuttaa eli ennallistaa kiireesti uudestaan (ainakin 15 milj. km2) ja olemassa olevien metsien kasvua lisätä aktiivisella kasvutekijöiden parantamisella eli hoidolla. Suomen metsät voisimme hyvällä hoidolla panna kasvamaan jopa tuplasti eli sitomaan puustoon ja maahan luokkaa 90 milj. tn nykyistä enemmän hiiltä/v.

Monissa osissa maapalloa, mm. keski-Euroopassa suurin osa metsistä on jo taantunut hiilineutraaleiksi (tilastot kertovat ja sen myös näkee), eli niistä ei ole enää hyötyä ilmakehälle. En pidä realistisena, että heikko tietoisuus ja jämähtäneet aseteet K-Euroopassa muuttuisivat metsien hiilen keräämiselle metsillä suotuisiksi kehittymättömämmästä maailmasta puhumattakaan.

Isossa kuvassa meidän tulee muuttaa koko hiilituhlaava elintapamme ympäri maailmaa, jos haluamme estää tulevan katastrofin.

Voi olla, että jo toteutunut lämpötilan nousu ja siitä aiheutuva metaanin vapautuminen pohjoisilta ikiroudan alueilta ja pohjoisten merien metaanihydroksideista on jo käynnistänyt pysäyttämättömän ketjureaktion, jota vain voimme seurata ja koettaa ihmiskuntana sopeutua siihen valtavine ympäristömuutoksineen ja kansainvaelluksineen.