Suomi on jo suurissa ja pahenevissa vaikeuksissa hoiva- ja sairaanhoitokulujen kasvaessa ja aiheuttaen julkiselle vallalle kiperiä ja pahenevia budjettiongelmia.
Valtion, kuntien, vakuutusyhtiöiden, järjestöjen ja yksityisten maksamat hoiva- ja sairaanhoitokulut ovat jo shokeeraavat, n. 30 mrd.

Myös jatkuvasti paisuvan henkilöstön saamisessa ja pysyvyydessä tähän palvelusektoriin on yhä suurempia ongelmia.

Nykyoloissa tuntuu hyvin hämmentävältä ja ristiriitaiselta, että koululääketieteen toimijat ja viralliset terveysneuvojat ovat ottaneet funktionaalisesti / kokonaisvaltaisesti / CAM – lääketieteellisesti (Complementary and Alternative Medicine) suuntatuneet lääkärit ja hoitosektorin toimijat panettelumaalikseen, eikä yleistä tietämättömyyttä ja sen tuottamia epäterveellisiä elintapoja, jotka varsinaisesti tuottavat sairauksia ja huonovointisuutta.

 

Näissä oloissa, tuntuisi järkevältä, että julkinen sektori panostaisi sairauksia ennaltaehkäisevään toimintaan tosissaan. Ennaltaehkäisyn resurssit ovat nyt vain pari prosenttia sairaanhoidon resursseista. Ennaltaehkäisyllä saataisiin suuria säästöjä ilmaiseksi tai hyvin halvalla. Ennaltaehkäisyssä olisi olemassa kymmeniä valtio- tai kuntatasoisia yhdessä tehokkaita keinoja sairastumisen vähentämiseksi. Sen ymmärtää, miksi sairaanhoitoteollisuus ei halua liikevaihtonsa laskevan, mutta hyvin huolestuttavaa on, että poliitikotkaan eivät halua/ymmärrä/uskalla kehittää ennaltaehkäisyä?
Pelottavaa on, että myös riippumattomaksi mielletty media on hiljaa tai vastustaa ennaltaehkäisyä. Tutkiva journalismikaan ei näköjään enää uskalla kaivella nykysairaanhoidon ja lääketeollisuuden tummia salaisuuksia aivan räikeimpiä pintaan putkahtaneita tapauksia (hoivavirheet ym.) lukuun ottamatta.

Vastahanka näkyy mm. seuraavasti:

• Helsingin Sanomat sensuroi herkästi asiantuntevasti tehtyjä uutiskommentteja ennaltaehkäisystä ja varsinkin, jos niissä on kritiikkiä lääketeollisuutta tai ”virallista” sairaanhoitopolitiikkaa kohtaan.
• Suomen lääkäreiden ”Raamattu”, käypähoito ohjeisto, on hyvin lääkepainotteinen. Lääkkeettömiä hoitoja ja ennaltaehkäisyä on vain nimeksi.
• Valtiovalta maksaa, kouluttaa ja edistää monin tavoin koululääketiedettä, vaikka suuri osa liikevaihdosta valuu yksityisille yhtiöille, mutta ei tee juuri mitään tehokasta ennaltaehkäisyn edistämiseksi.
• Työterveyshuolto, on nimestään huolimatta hyvin heikko väline sairastumisen estämisessä.
• Valtakunnan virallinen ruokasuositus aivan liian sokeri- ja viljahiilihydrattipainotteinen ja edistää ylipainoa ja siitä johtuvia kymmeniä lihavuustauteja.
• Säädökset ruokapakkausten ravinto ja lisäainesisällöistä ovat löperöjä, eikä kuluttaja saa niistä tarkkaan selkoa tuotteen koostumuksesta. Mm. hyvin harva osaa tulkita kymmenien eri sokerilaatujen kemiallisia nimiä tai laskea lisätyn natriumin määrän E-koodiviidakossa.
• Ruokatuotteiden nimissä sallitaan harhaanjohtavia nimiä, niin että nimessä on jokin ainesosa, vaikka sitä on tuotteessa vain pieni murto-osa. Leivissä nimi voi antaa ymmärtää tuotteen olevan kokoviljaa, vaikka sitä on vain vähemmistöosa.
• Viralliset terveysneuvojat tuomitsevat lisäravinteet ihmisten ruuassa (jossa on keskimäärin n. puolet tyhjiä kaloreita ilman hivenravinteita), mutta ovat hiljaa monista ympäristöstä, lisätyistä tai kemiallisesta viljelystä tulevista haitta-aineista. Karjan kasvatuksessa lisäravinteita kukaan ei ole tuomitsemassa ja kaikki ammattikasvattajat ja neuvojat tietävätkin niiden välttämättömyyden.
• Valtiovalta on monin tavoin estämässä monien terveysvaikutteisten luonnonyrttien käyttöä tai tiedon leviämistä, samalla kun lääkeskandaalit seuraavat toisiaan ja lääkkeiden haittavaikutuksia vähätellään ja
• Lääkärien koulutukseen ei ole juuri sisällytetty ennaltaehkäisyä eikä juuri sairauksien juurisyiden etsimistä, mitä tarvitaan ennaltaehkäisyn ymmärtämiseen ja toteuttamiseen.
• Viralliset kansanterveysorganisaatiot veljeilevät lääketehtaitten kanssa (mm. lähes kaikki Käypähoitotyöryhmien asiantuntijalääkäreistä saa palkkioita lääkeyrityksiltä), mutta niiden asiantuntijat lyttäävät jatkuvasti eri lääkkeettömillä tekniikoilla hoitavia terveysammattilaisia samaan aikaan kun väärin määrätyillä opioidipohjaisilla kipulääkkeillä tehdään meilläkin huumeiden väärinkäyttäjiä, joiden keskuudessa kuolemantapauksetkaan eivät ole harvinaisia.
• Kun tutkimus paljastaa jonkin uuden merkittävän kansansairauksien riskitekijän (esim. ientulehdusbakteerien suuren riskin muistisairauksille), sitä ei heti tehokkaasti panna ”jakoon” eli osaksi kansanterveyden toimia ja suosituksia ja tiedoteta kansalle laajasti.
• THL:lle (Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos) eikä TTL:lle (Työterveyslaitos) ei ole sälytetty, vaikka niiden ehdottomasti pitäisi tehtävänkuvaansa kuuluvana, tehtävää seurata kotimaisesta ja ennen kaikkea laajasta kansainvälisestä kentästä käytännön ennaltaehkäisyssä auttavia uusia tutkimustuloksia ja tiedottaa niistä tehokkaasti medialle ja kaikille kansanterveystyötä oleville toimijoille ja ammattilaisille säännöllisin verkkokirjein.
• Monet asiakkaistaan välittävät terapeutit tai hoitajat hierojista ravintoneuvojista alkaen, jotka kannustavat ihmisiä terveellisempiin elintapoihin, saavat kuulla median kautta olevansa puoskareita, joita pitäisi estää tekemästä työtään. ”Puoskaripoliisit” väittävät, että hoito perustuu plaseboon. Sama plasebo tuo merkittävää vaikuttavuutta toimii myös kemiallisten lääkkeiden käyttöön.
• Vanhukset mieluummin yli lääkitään lääketokkuraan, kuin järjestetään heille terveelliset ja inhimilliset elinolot.

Olin 2010 – luvulla Kuopiossa kuutelemassa JSN:n (Julkisen Sanan Neuvosto) järjestämää paneelia aiheesta ”mistä media ei kirjoita”. Kysyin panelisteilta: ”Miksi media ei kirjoita lääketeollisuuden väärinkäytöksistä”? Panelistit katselivat hämmentyneinä ja neuvottomina toisiaan ja mumisivat jotakin toisarvoista. Takanani professori Myllykangas nousi seisomaan ja paukautti: ” Eivät uskalla, tietävät että turpaan tulee”.

 

Veli-Jussi Jalkanen
Ennaltaehkäisevän terveyden asiantuntija