Vessin asiantuntijakommentti Hs 81119
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006301614.html

Kirjoittaja käsittelee meillä pahasti laiminlyötyä asiaa.

Tosiasia on, että Suomessa on lähes täysin laiminlyöty ennaltaehkäiseminen.

Siihen pitäisi olla tehokas ja monipuolinen kansallinen ohjelma ja myös kuntatasoinen ohjelma, jotka tukisivat toisiaan.

Tällaiset ohjelmat on jo alustavasti vapaaehtoisena kansalaisaktiviteettina tehty, ja toimitettu viranomaisten tietoon. ks. Vessi.eu.

Meillä olisi yhteensä kymmeniä keinoja, joilla voisimme ennaltaehkäistä kallista sairaudenhoitoa parantamalla terveysympäristöämme ja kannustamalla erilaisilla porkkanoilla kansalaiset valitsemaan tietoisemmin ja järkevämmin kokonaistaloudellisesti halvempia ja terveellisempiä asioita omaan kulutukseensa.

Yksi hoidettava ongelma on, että teollisuus voi lähes valtoimenaan olla koukuttamassa kemiallisesti ja psyykkisesti hyvin mietittyillä tuotteillaan ja markkinoinnillaan kansalaisia epäterveellisiin kulutustottumuksiin. Esimerkiksi jos lapsi näkee kymmeniä tuhansia roskaruokamainoksia ennen kouluun menoaan, hänestä lähes varmasti tulee roskaruokafani.

Lääkärit eivät ymmärrettävästi edistä ennaltaehkäisyä oman ansionsa takia. Hämmästyttävästi myöskään kansanterveydestä vastaavat eivät sitä tehokkaasti tee, jostakin syystä.

Sairaanhoito- ja lääkeklusteri tietysti taistelee kulisseissa monia verkostojaan käyttäen raivokkaasti ja tehokkaasti ennaltaehkäisyä vastaan, mikä on järkeenkäypää, mutta silti moitittavaa.

Hyvällä ennaltaehkäisyllä voisimme säästään helposti miljardeja. Itse asiassa sairaanhoitobudjettien kriisiytyessä edelleen, se olisi tästä eteenpäin järkevin keino hoitaa kansanterveyden taloutta ja kansantalouden tuottavuutta samalla kertaa.