Uusi Suomi 10.2.2021
Nanomateriaalien mittaaminen valmiista tuotteesta (esim. meikit) on niiden pienen koon takia mahdotonta.
Monet kuluttajatuotteet, kuten ruoka, kosmetiikka ja vaatteet, saattavat olla tietämättämme pullollaan soluja läpäiseviä ja elimiin kertyviä nanomateriaaleja, selviää Nature Communications -tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Tutkijoiden mukaan nanomateriaalien käyttöä ei myöskään säännellä, eikä niitä tarvitse ilmoittaa tuoteselosteessa.
Tutkimus tarkasteli nanomateriaalien mahdollista haitallisuutta ja niiden vaikutuksia eliöihin. Tutkijat käyttivät uutta, entistä herkempää menetelmää tutkiakseen nanomateriaaleja ja niiden kulkua veressä ja kudoksissa. Tutkimuksen kohteena oli vesiekosysteemin ravintoketju pieneliöistä kaloihin, jotka puolestaan ovat yksi tärkeimmistä ihmisravinnon lähteistä useissa eri maissa.
”Havaitsimme, että nanomateriaalit kiinnittyvät tiukasti pieneliöihin, joita muut eliöt käyttävät ravinnokseen. Näin nanomateriaalit lopulta päätyvät meidänkin ravintoketjuumme. Nanomateriaalit voivat myös muuttaa muotoaan ja kokoaan eliöiden sisällä, ja niistä voi muodostua vaarallisia yhdisteitä, joka pystyvät läpäisemään soluja ja leviämään muihin elimiin. Havaitsimme myös, että nanomateriaalilla on taipumus kertyä erityisesti aivoihin”, tutkimuksen pääkirjoittaja, tutkijatohtori Fazel A. Monikh Itä-Suomen yliopistosta kertoo tiedotteessa.
Tutkijoiden mukaan nanomateriaaleja on myös hankala mitata: niiden määrää eliössä ei voi mitata yksinomaan massan perustella, mikä muutoin on kemikaalien määrän mittaamisessa yleisesti käytetty menetelmä. Tutkimuksen tulokset korostavat nanomateriaalien riskien arvioinnin tärkeyttä ennen kuin niitä käytetään kuluttajatuotteissa suurissa määrin. Parempi ymmärrys nanomateriaalien riskeistä auttaa myös päättäjiä laatimaan tiukempia määräyksiä niiden käytölle ja pakkausmerkinnöille.
”Käyttämämme tuotteet saattavat hyvinkin sisältää nanomateriaaleja, mutta niistä ei ole mainintaa tuoteselosteessa. Tämä on mahdollista, koska nanomateriaaleja ei säännellä ja niiden mittaaminen valmiista tuotteesta on niiden pienen koon takia mahdotonta”, Monikh sanoo.
”Ihmisillä on oikeus tietää, minkälaisia tuotteita he käyttävät ja ostavat läheisilleen. Tämä on maailmanlaajuinen ongelma, johon tarvitaan maailmanlaajuinen ratkaisu. Moni nanomateriaaleihin liittyvä kysymys odottaa yhtä vastausta: emme esimerkiksi tiedä, ovatko ne turvallisia meille ja ympäristölle, mihin ne päätyvät käytön jälkeen, ja kuinka voimme arvioida niiden riskejä”, Monikh toteaa.
Tutkijoiden mukaan nanoteknologialla on potentiaalia aloittaa seuraava teollinen vallankumous. Nanomateriaalien globaali markkina kasvaa: tällä hetkellä noin 11 miljoonan tonnin markkina on arvoltaan 20 miljardia euroa.
Veli-Jussi Jalkasen kommentti
Varmasti haitallisten mikromuovien ja jo tunnetujen raskasmetallien ja kemikaalijäämien lisäksi meihin kohdistuu nyt myös nanopartikkelien vaikutus.
Tuloksena kaikista luonnottomista ja elimistön puolustuskyvyn ohittavista aineista on ihmisten terveyden rapistuminen, mikä selviääkin helposti tilastoista.
Viranomaisvalvonta ja rajoitukset laahaavat auttamatta perässä. Monille ilmi haitallisille aineille (mm. glyfosaatti, vaarallisiksi osoittautuneet lääkkeet ym.) heltiää myyntilupa myös ”lobbaamisen” (lue: korruptio) seurauksena.
Nanopartikkelit ovat yksi hyvä syy lisää olla käyttämättä teollisia
ihonpäällisiä tuotteita tai prosessoituja ruokia.
Järkevintä ja turvallisinta on pitäytyä luonnollisiin ja prosessoimattomiin
aineisiin, ruokiin ja materiaaleihin ja mieluusti vielä luomulaatuisina.
