Timo Paukku HS 280322
Mikromuoveja löytyi 80 prosentilta vapaaehtoisista. Muovit ovat kooltaan vain 0,0007 millimetriä. Vaikutuksia ei vielä tiedetä.
Silmille näkymättömiä pieniä muovihelmiä on esimerkiksi voiteessa, joka on tarkoitettu kasvojen puhdistukseen. Pienet rakeet elektronimikroskoopin värjätyssä kuvassa ovat polyeteenia.
MIKROMUOVEJA on havaittu ihmisen verestä ensi kertaa. Tutkijat löysivät Hollannissa pieniä muovihiukkasia lähes 80 prosentilta niistä ihmisistä, joita tutkijat testasivat. Löytö osoittaa, että hiukkaset voivat kiertää verenkierrossa ja jäädä matkalla eri elimiin. Hyvin pienen muovin eli mikromuovin vaikutuksia terveyteen ei vielä tiedetä.
TUTKIJAT ottivat Hollannissa 22 nimettömältä luovuttajalta verinäytteitä. Kaikki näytteet saatiin terveiltä aikuisilta. Mikromuoveja löytyi 17 henkilön verestä. Puolet näytteistä sisälsi PET-muovia. Sitä käytetään yleisesti juomapulloissa.Kolmasosa sisälsi polystyreeniä. Tätä muovia käytetään ruoan ja muiden tuotteiden pakkaamiseen. Neljännes verinäytteistä sisälsi polyeteeniä. Siitä valmistetaan muun muassa muovisia kantokasseja.
”OSOITIMME ensi kertaa, että veressämme on polymeerimuovien hiukkasia”, sanoo professori Dick Vethaak. Hän on ekotoksikologi Vrije Universiteitissa Amsterdamissa Hollannissa. Hän siis tutkii ympäristömyrkkyjä. ”Nyt meidän on laajennettava tutkimusta. On saatava lisää näytteitä ja arvioitava polymeerien määrää.” Monien eri ryhmien uudet tutkimukset ovat jo käynnissä. Tutkijat tietävät, että mikromuovit vahingoittavat ihmisen soluja ainakin laboratoriotutkimuksissa. Ennestään tiedetään, että ilmansaasteissa on hyvin pieniä hiukkasia, joiden tiedetään kulkeutuvan eri puolille elimistöä ja vaikuttavan hengitykseen. Ne aiheuttavat arviolta jopa miljoonia ennenaikaisia kuolemia vuodessa. Hollantilaisten tutkimuksen mikromuoveista julkaisi tiedelehti Environment International.
TUTKIJAT käyttivät tekniikoita, joilla verestä voidaan tunnistaa jopa vain 0,0007 millimetrin kokoisia hiukkasia. Tutkijat käsittelivät ja pitivät otetut verinäytteet huolellisesti puhtaina. ”Tuloksista kannattaa olla huolissaan”, Vethaak sanoo sanomalehti The Guardianille. ”Pienet muovipartikkelit voivat kulkeutua kaikkialle kehoon.” ”Tiedämme myös, että vauvat ja pienet lapset ovat alttiimpia kemikaaleille ja hiukkasten altistukselle.”
VETHAAKIN mukaan aiemmin on osoitettu, että mikromuoveja löytyi kokeissa kymmenen kertaa enemmän vauvojen ulosteista kuin aikuisten. Samoin on osoitettu, että muovipulloilla ruokitut vauvat voivat niellä miljoonia pienen pieniä mikromuovin hiukkasia päivässä. ”Tiedämme myös, että vauvat ja pienet lapset ovat alttiimpia kemikaaleille ja hiukkasten altistukselle”, hän sanoi.
MUOVIN määrä ja tyypit vaihtelivat huomattavasti verinäytteissä. Vethaak sanoo, että erot saattavat johtua lyhyestä altistumisesta juuri ennen verinäytteen ottoa. Muovin suuri määrä veressä voi johtua esimerkiksi siitä että, on juuri juonut muovisesta kahvikupista tai käyttänyt maskia, jossa on mukana muovia. ”Suuri kysymys on, jäävätkö hiukkaset kehoon? Kulkeeko niitä elimiin, ja kulkevatko ne esimerkiksi läpi veri-aivoesteen?” ”Riittävätkö nyt löydetyt tasot laukaisemaan oireita tai taudin? Meidän on kiireellisesti tehtävä lisää tutkimuksia”, Vethaak sanoo.
AIEMMIN on havaittu, että mikromuovit voivat tarttua punasolujen ulkokalvoihin. Se voi rajoittaa niiden kykyä kuljettaa happea. Hiukkasia on löydetty myös raskaana olevien naisten istukoista. Tutkimusta rahoitti Hollannin kansallinen terveystutkimus ja Common Seas. Se on järjestö, joka pyrkii vähentämään muovisaastetta maailmassa.
ISOJA määriä muovijätettä on jätetty maailmalla ympäristöön. Mikromuovia on löydetty kaikkialta maapallolta aina Mount Everestin huipulta syvimpiin valtameriin. ”Muovijätteen määrän odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä”, sanoo Common Seas -järjestön perustaja Jo Royle. ”Meillä on oikeus tietää, mitä mikromuovi voi tehdä kehossamme”, hän sanoo sanomalehti The Guardianille. ”Tärkeintä on tutkia sitä, miten mikro- ja nanomuovit käyttäytyvät elimistössä.”
”HOLLANNISSA käynnistetty tutkimus on oikean suuntaista”, sanoo arktisen tutkimuksen professori Arja Rautio Oulun yliopistosta. Hän on tutkinut ryhmineen mikromuoveja istukoissa. ”Tärkeintä on tutkia sitä, miten mikro- ja nanomuovit käyttäytyvät elimistössä, mihin ne kertyvät, miten ne erittyvät, ja millaisia vaikutuksia niillä on.”
VESSIN KOMMENTTI: Maailmalla on tehty jo yli 10 v tutkimuksia, joilla on osoitettu tavallisten elintarvike- ja jopa korkeatasoisten laboratoriomuovien aiheuttavan hormonihäirintää, kun ne ovat kosketuksissa kehon nesteisiin (esim. ihon alla, tai elimistössä). Tässä hämmästely tuntuu kummalliselta, jo pitkään selvitetyssä asiassa. Koska mikromuovit ja muut kemikaalit ovat levinneet kaikkialle luontoon, erittäin todennäköisesti lajikato johtuu samoista syistä kuin miesten sperman surkeaksi painunut laatu (terve taso 200 kpl siittiöitä/ml, nykyinen taso alle 40 milj. kpl/ml) ja nuorten naisten monet hormoniongelmat lisääntymisen esteenä. Mikromuovit leviävät ilman välityksellä maateiltä, joiden tuottajina on tavallisten eli muovia sisältävien renkaiden kuluminen. Vesistöt ovat samoin saastuneet mikromuovista ainakin ilmakulkeutumasta, huonon vedenpuhdistuksen vaikutuksesta ja myös maanteiden valuvesistä.
