Vessin asiantuntijakommentti 160622

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008872493.html

 

”…metsien hiilinielua kutisti metsien hidastunut kasvuvauhti… mutta osin syyt ovat hämärän peitossa”.

Todellisuudessa kasvun hidastumisen syyt ovat selvät: metsien pohjavesipintojen nousu ojastojen rappeutuessa, yleinen liiallinen puuston tiheys ja yli-ikäisyys, jotka kaikki ovat huononevassa trendissä. Ts. metsänhoito on huononemassa.

”Metsien kasvutahtiin taas on vaikea puuttua, kun edes syyt eivät vielä ole selvillä.”

Todellisuudessa meillä on tiedossa kaikki ne keinot, joilla Suomen metsät voidaan helposti saada kasvamaan 50 % nykyistä enemmän ja jopa 100 % kasvu on mahdollista oikein hyvällä hoidolla.

Jo kaikkien taimikoiden riukumetsien ja ensiharvennusrastien poistaminen lisäisi metsiemme kasvua kymmeniä prosentteja. Osaamattomat eivät tiedä, että ylitiheys romahduttaa kasvun. Ylitiheyttä meillä on valtaosassa metsiämme.

Kun sadanta on suurempaa kuin haihdunta, kaikki metsät (karkeita sorakoita lukuun ottamatta), jatkavat soistumistaan. Maan märkyys estää hyvän kasvun niin pelloilla, metsissä, kuin puutarhoissakin. Järjettömästi metsissämme lopetetut ojitukset ja ojien perkaukset nostavat metsien pohjaveden pintaa erityisesti loppukeväästä seuraavaan kevääseen, jolloin puut eivät juuri haihduta.

Veden täyttämässä maassa ei ole juurten, mikrobien, pieneliöiden eikä sienirihmastojen kasvua, eikä siis hiilen sidontaa.

Maan märkyys pakottaa juuret maan pintaan siten alttiiksi keskikesän kuivuudelle.

Vanhoilla maatalousmailla (kaski-, laidun-, viljely-) metsät yleisesti kärsivät boorin puutteesta.

Suomessa kaiken puunjalostuksessa syntyvät jätetuhkan levittäminen turvemetsiin lisäisi kasvua miljoonilla kuutiometreillä.

Hirvieläinten takia maat kuusettuvat myös niille sopimattomilla kasvupaikoilla.

Jatkuvan kasvatuksen metsissä on jo keskipitkällä tähtäimellä paljon huonompi kasvu, koska monet metsänhoitotoimet ja metsälle tärkeä maata uudistava pioneerikasvivaihe jää pois, eikä kymmeniä prosentteja kasvua lisääviä jalostettuja taimia voida käyttää.

Kestävän hiilitalouden tiellä ovat siis vain tiedon ja oikeiden asenteiden puute, myös globaalisti. Metsänhoidon parantaminen nykyisissä metsissä lisäisi paljon hiilen sidontaa. Se olisi välttämätöntä myös metsien säilyttämisessä lämpötilojen kohotessa ja sademäärien muuttuessa ilmaston muutoksessa.

15 milj. km2 puuttomien alueiden (laidunmaat, savannit, ruohoaavikot, preeriat, nummet, hakkuuaukot) metsittäminen sitoisi maailman 50 GT päästöt. Metsitykseen kelpaavia alueita on maailmassa 20 -30 milj. km2.

Pohjoisten alueiden soiden ojittaminen, tuhkalannoittaminen ja metsittäminen nostaisi hiilen sidonnan luonnontilaisesta 200 – 300 kilosta useisiin tuhansiin kiloihin /ha/v. Samalla metaanin tihkuminen maasta loppuisi. Pintamaan turpeen hajoaminen on hyvin vähäistä verrattuna pintakasvillisuuden ja puuston kasvun lisäykseen.