Raportissa on huonosti tiedossa olevia ja varoittavia asioita, joista voimme oppia. Päivitetty 130419
- SYÖVÄN OIREET
Oireet siihen, että kaikki ei ollut kunnossa, alkoivat jo kesällä 2016 kun pelasin tennistä ja pelikestävyys oli alentunut.
Tämän jälkeen alentunut suoritustaso tuli esille syksyllä vuoristovaelluksella Norjassa 9/2016 ja vuorikävelyllä Hong
Kongissa 1 / 2017.
Madaltuneen suoritustason takia tehokkaat selvitystoimet olisi pitänyt aloittaa, mutta pistin kaiken
ajattelemattomuuttani ja kokemattomuuttani liian vähän harjoittelun piikkiin.
Jopa 4/2017 verikokeen yksi arvo, Hb 114, jäi vilkaisematta ja huomiotta, koska oma Hb:ni on aina ollut kunnossa, kuten
se oli vielä v. 2013 testeissä (Hb 153).
Liikuntasuoritukseni Espanjan lomalla 9/2017 olivat jo melko heikkoja, mutta vieläkään anemian mahdollisuus ei käynyt
mielessä.
Tämän jälkeen menin rasitus EKG:hen 29.9.17, jossa kaikki laboratoriokokeeni olivat terveyskansiossani kardiologin
nenän edessä. Hän ymmärtänyt kertomani univaikeuksien merkitystä, ei huomannut papereista jo keväällä alentunutta
Hb:tä, ei tehnyt Hb:n pikatestiä, vaan pani minut polkemaan. 200 w vastustasolla sydän osoitti selviä hapenpuutteen
merkkejä. Hän tulkitsi ne sydämen rasvoittumiseksi, määräsi sydänlääkkeet ja varjoainekuvauksen ja mahdollisen
pallolaajennuksen. Olin jo heti siinä samassa sitä mieltä, että hän teki väärän diagnoosin.
Samana iltana LL Ville Pöntinen katsoi papereitani ja silmäluomieni sisäpintaa, kuuli univaikeuksistani ja sanoi heti, että
olen aneeminen. Seuraavan päivän Hb testi oli 76 (!) ja S-ferritiini (varastorauta) 6 (viitervot 30 – 100), millä arvolla
rasitus EKG:tä ei olisi saanut edes tehdä.
Sen jälkeen alkoi tehokas rautalisäravinteen syönti, mikä alkoikin parantaa jaksamista ja liikuntatehoa nopeasti.
Muita anemian oireita olivat nopea lepo- ym. pulssi, vähän normaalia helpompi uupuminen, univaikeudet (liittyvät
matalaan Hb:iin) ja jalkoihin (pohkeet ja reidet) ilmestynyt kutina, punaiset raapimista kaipaavat ihonäppylät ja lähes
jatkuva lantion ja pakara-alueen jopa pientä liikekipua aiheuttava lihasjäykkyys.
Minulla oli lisäksi ollut jo yli puoli vuotta jalkoihin liittyviä, useimmiten yöllisiä kramppeja, jotka alkoivat vähetä raudan
syönnin tuloksena, mutta niitä esiintyi vieläkin harvakseltaan kevättalvella 2018, kun hemoglobiini oli maaliskuussa
2018 noin 130 (heti leikkauksen jälkeen 1.2.2018 arvo 116). - DIAGNOOSI
Paksunsuolen kolonoskopia (tähystys letkukameralla) tehtiin 3.1.18, joka paljasti yllättävästi kasvaimen aivan paksun
suolen yläpäässä, joka peitti n. kolmanneksen suolen poikkileikkausalasta. Näin tämän sienimäisen kasvaimen
monitorista myös itse.
Siitä kolonoskopian yhteydessä (samalla laitteella) otetut koepalat paljastivat sen olevan kehitystasoa gradus 1-2 ( 4 on
maksimi), eli ei vielä aggressiivisinta muotoa.
Vatsan ultraäänitutkimus ja varjoaineskannaus eivät osoittanut mitään merkkejä kasvaimen leviämisestä.
Myöskin CEA tutkimus verestä antoi yllättävästi tulokseksi 0.9 (terveenviitearvot 0 – 3.6)
Kasvaimen löytyminen ei masentanut eikä säikäyttänyt minua, vain yllätti epätodennäköisyydellään, koska en pitänyt
itseäni ollenkaan suolistoriskitapauksena hyvine elintapoineni. Ajattelin heti, että tuo vaan pitää hoitaa pois ja jatkaa
elämistä entiseen tahtiin. - LEIKKAUS
Syöpäleikkaus tehtiin torstaina 1.2.18 klo 15.30 – 17.30 Helsingissä Eiran sairaalassa gastronomian kirurgien Tom
Scheinin ja Carpelan – Holmström toimesta. Anestesialääkärinä toimi LT Erkola.
Leikkausta varten vatsapeitteeseen tehtiin kamerareikä napaan ja sen lisäksi 3 instrumenttireikää ja 7 cm pituinen
poikittainen reikä vatsapeitteeseen oikealle puolelle heti maksan alapuolelle. Tästä viillosta suoli otettiin ulos, suolen
sisällys lypsettiin päältäpäin molempiin suuntiin, suoli suljettiin klipseillä ja siitä leikattiin n. 40 cm pätkä pois. Sitten
suolenpäät (pieni pätkä ohutsuolta ja loput paksusuolta) liitettiin toisiinsa käsin ommellen itsestään sulavalla langalla.
Tähän suolenosaan liittyvät pääsuonet ja suurimmat lymfatiehyet poistettiin myös.
Patologi ei löytänyt mistään kasvaimen ulkopuolisesta kudoksesta syöpäsoluja, mikä oli oikein hyvä uutinen.
Leikkaus onnistui hyvän ammattitaidon takia hyvin, vaikka minulla oli paksusuolessa vielä vähän kirurgeille päänvaivaa
aiheuttanut ylimääräinen mutka poistettavassa osassa.
Leikkauksen jälkeen heräämössä aloin pöpperössä jostakin syystä vastailla lääkäreiden kysymyksiin aluksi englanniksi.
Heräsin narkoosista klo 21 ja koin voivani suhteellisen hyvin. Yön nukuin 3 tunnin pätkissä hyvin omassa huoneessani.
Heräsin 3 tunnin välein eli 3 kertaa juomaan, pissaamaan ja samalla tein itselleni kivunestoakupunktiota.
Ennen leikkausta olin ottanut homeopaattista kivunestolääkettä. - LEIKKAUKSEN JÄLKEINEN LÄÄKITYS
Leikkauksen jälkeisen yön nukkumisessa tai seuraavanakaan päivänä kipu ei ollut ongelma, vaikka kaasukuplat vatsassa
aiheuttivatkin ajoittaista, mutta siedettävää jomotusta.
Leikkauksen jälkeen sain antibioottia suoraan suoneen 2 krt/ pv eli lauantai aamuun asti.
Kipulääkitystä tarjottiin useita kertoja päivässä, josta aina kieltäydyin, koska akupunktio / homeopatia kivunhallintana
toimi loistavasti.
Perjantai-iltana minulle jopa laitettiin tippa sanomatta mitä se oli. Kun sain tiukkaamalla vastauksen, että se oli
kipulääkettä, vaadin sen heti tarpeettomana poistettavaksi sairaanhoitajan melkoiseksi harmiksi.
Kun minut kotiutettiin 42 t leikkauksen jälkeen, lääkäri minun kanssa harkittuaan ei määrännyt antibioottia
kotilääkkeeksi vain ainoastaan laskimotukoksia estävän lääkkeen. Koska en millään tavalla kuulu
laskimotukosriskiryhmään, jätin senkin ostamatta ja siis käyttämättä.
Leikkauksen jälkeiseksi lääkkeeksi jäi siis vain sairaalassa suoneen annettu antibiootti 40 t ajan.
Päähaava alkoi tulehtua pinnalta 8 pv leikkauksesta. Ehkä uimahallissa käynti bakteereineen oli siihen syynä. Otin heti
sairaalan haavateipit itse pois ja laitoin haavaan vain kuusenpihka – haavasalvaa muutaman kerran päivässä ( sekä
ennen ja jälkeen uimahallin) ja pidin haavan ilman mitään sidettä, mikä poisti tulehduksen nopeasti ja nopeutti
muutenkin haavan paranemista. - TOIPUMINEN JA HOITO
Aloin toipua hyvin heti leikkausta seuraavana päivänä.
Ohje oli olla jalkeilla veritukosten estämiseksi vähintään 6 t/pv. Heti perjantai aamuna kävelin sairaalan rappusia 500
askelta ja ennen puoltapäivää menin jo Carpelan – Holmströmmin kehoituksesta suihkuun, jossa sain kuin sainkin vähän
kiusaantuneen sairaanhoitajan raaputtamaan selkääni kevyesti hiusharjalla hermoston aktivoimiseksi. Porraskävelyä
harrastin usean kerran päivässä.
Keskipäivällä perjantaina olo oli jo niin hyvä, että aloin tehdä töitä sairaalahuoneessani, eli selvisin n. 24 t sairaslomalla.
Perjantaina iltapäivällä anestesialääkkeistä lamaantunut suolisto alkoi heräillä ja ensimmäiset röyhtäytykset ja
kaasupaukut tulivat iltapäivällä.
Vaikka ruokahalua ei juuri vielä ollut, aloin syödä jo perjantaina Helsingissä asuvan sisareni Helenan perjantaina
sairaalaan ystävällisesti pyynnöstäni tuomaa terveysruokaa eli itse tehtyä smoothieta ja granaattiomena- ja muita
hedelmiä jotka toimivat hyvin suolen aktivoimiseksi. Näin ei tarvinnut turvautua sairaalan tavanomaiseen jostakin
ravintolakoulusta tuotuun heikkolaatuiseen ja siis ei- terapeuttiseen ruokaan.
Seuraavana aamuna eli lauantaina myös suoli tyhjeni ensimmäisen kerran ennen lääkärin aamukierrosta. Kun Tom
Sheinin kuuli tämän, ja näki toipumiseni nopeuden ja yleiskuntoni hyvän tason, hän laittoi minut kotiin saman tien.
Toipumista nopeuttivat myös lasteni Juhanan (tyttökaverinsa Liisan kanssa) ja Elisan vierailu sekä lääkäri –
ystäväpariskunta Mäkelöiden vierailu lauantain aamupäivällä.
Kotiutumisen (la klo 13.30) jälkeenkin paraneminen eteni hyvin. Menin saunaan ja uimaan 5 pv leikkauksesta, pelasin
tennistä 9 pv, lentopalloa 10 pv leikkauksesta ja kokeilin hiihtoa 17 pv leikkauksesta. Kuukauden jälkeen päähaava on
täysin ummessa, terve iho on päällä eikä kosketusarkuutta ole enää missään. Lääkärin ohje minulle oli olla 1 kk ilman
urheiluliikuntaa, mikä minun kohdallani oli kuitenkin tarpeetonta ylivarovaisuutta ja aloitin siis liikunnan varovasti
omaan tahtiin lähes saman tien. - RISKITEKIJÄT SYÖVÄN SYNTYYN
Gastrokirurgi Tom Scheinin mukaan paksunsuolen syöpää ilmenee myös ns. terveellisten elintapojen ihmisillä syistä,
joita ei hänen mukaansa hyvin tunneta. Tämä syöpä on hänen mukaansa myös jopa kaksinkertaistumassa vv. 2015 -Tänä vuonna siihen kuolee jo yli 1000 ihmistä/v eli 3 päivässä, vaikka varhaisessa vaiheessa havaittuna ennuste
olisi hyvä. N. 50 % paksunsuolen syövän saaneista kuolee.
Scheininin mielestä ilmainen kolonoskopia kaikille 50-kymppisille olisi tärkeä, halpa, vaivaton ja viisas kansanterveyden
ennaltaehkäisytoimi.
Minulla on ollut vilkas ja hyvä suolen toiminta ”terveyshavahtumisestani” lähtien runsaskuituisen syömisen
seurauksena 15 ikävuoden jälkeen.
Suurimmaksi ja todennäköiseksi syyksi syövän ilmaantumiseen juuri siihen paikkaan alitajuntani kaivoi 1.5 vk
leikkauksen jälkeen muiston, jossa muistan kantaneeni voimakkaalla numeroloisteella varustettua sukeltajan kelloa vyössäni (se oli hankalan iso ranteessa) vuosia juuri kasvaimen kohdalla opiskeluaikana. Muistin myös, miten Helsingin YO:n eräässä tekniikan laboratoriossa assistentti huomasi kelloni ja pyysi sitä mitattavaksi. Geiger mittarin vieressä sen voimakas fluorisoiva säteily pani mittarin reagoimaan voimakkaasti. Assistentti sanoi minulle jotakin tähän tapaan:
”tuolla spermalla en menisi lapsia tekemään. Sukusolut ovat todennäköisesti vioittuneita.” Lopetin heti kellon pitämisen vyössä. Rautalammin vieläkin työssään oleva kellokauppias Kaija Hemming, 75 v., muisti jutellessani 28.2.2018 hänen kanssaan, että hän möi minulle tuon suuren Citizen – merkkisen sukeltajan kellon. Kaiken lisäksi kellossa oli hänen muistinsa (ja minunkin palailevan muistin) mukaan voimakkaasti säteilevä kääntyvä aikarengas kellon ulkokehällä. Se säteili niin
voimakkaasti ja vaarallisesti että jopa Citizen kellojen maahantuoja oma-aloitteisesti lähetti myöhemmin kellokauppiaille korvaavat ja vähemmän säteilevät aikarenkaat, jonkalainen minunkin kellooni sitten Kaija Hemmingin
toimesta vaihdettiin.
USA:ssa oli eräs kellotehdas viime vuosisadan alkupuolella, jossa käytettiin samaa ainetta. Sen työntekijät sairastuivat tai kuolivat säteilymyrkytykseen lähes järjestään. Ks. ”Radiation Girls”. Säteilyn suhteen on tultu entistä tarkemmiksi, kun on huomattu, että jo pienet ja satunnaiset annokset sitä nostavat syövän esiintymistä. Sen takia esim. nuorista ihmisistä ei mielellään oteta suurehkoja röntgenkuvia, kuten kävin esim. pojalleni selkäongelmien kuvantamisessa.
Myöhemmin ionisoituva fosfori, jolla saatiin aikaan nuo voimakkaasti säteilevät numerot ja viisarit kiellettiinkin kelloissa. Kello siis mitä todennäköisimmin aiheutti DNA vioituksen suolistoni soluissa, mikä johti kasvaimeen. Onneksi ilmeisen hyvä vastustuskykyni piti sen kasvamisen hyvin hitaana ja rajoitti syöpäsolujen leviämistä ympäristön kudoksiin.
Voi olla, että nukkumiseni vuosikymmeniä makuuhuoneemme maasäteilykentässä (ennen kuin maadoitin sängyn 2000-luvulla) saattoi provosoida solujen DNA-vaurioita. Maasäteilyn tiedetään yksinäänkin aiheuttavan syöpää, minkä opin jo kymmeniä vuosia sitten, muka joka asia oli päässyt unohtumaan.
Tänä kevättalvena on julkaistu tutkimuksia kännykkä- ja langattomien laitteiden säteilystä aiheutuvista terveysriskeistä. Ruotsalaisen professorin johtamassa kansainvälisessä tutkimusryhmässä mukana oleva tuttavani TT Mikko Ahonen toimitti minulle hälyttävän raportin viimeaikaisista löydöksistä. Näyttää siltä, että voimakkaiden ja aina käsillä tai taskuissa olevien älypuhelinten säteily, onkin pahasti sairastuttavaa. Odotettavissa on kuulemma melkoinen sairastumisten ”tsunami” monenlaisiin vaivoihin mm. suolistosyövistä masennukseen ja suoliston tulehtuneisuudesta kilpirauhasongelmiin. Näitä ehkäisemään tarvitaan nykyistä huoletonta käyttöä huomattavasti tietoisemmat ja varovaisemmat kännykän ja lähiverkkojen käyttötavat.
Koska itsekin laitoin puhelimen kännykän vyökoteloon heti niiden ilmestyttyä markkinoille 1990 luvun alkupuolella, kännykkäsäteily juuri kasvaimen kohdalla on varmasti myös ollut kehittämässä kasvainta yli 20 v. ajan. - MITÄ VOIMME OPPIA VESSIN TAPAUKSESTA Julkaisen tämän terveysraporttini, jotta muut voisivat oppia kokemuksistani seuraavat asiat:
➢ Syöpä voi tulla myös ns. ”terveeseen” ja terveillä elintavoilla elävään henkilöön.
➢ Paksunsuolen syöpä on hiljainen ja pirullinen tappaja. Joka päivä kuolee 3 ihmistä (1000 vuodessa), jotka eivät havainneet sitä ajoissa ja moninkertainen joukko taistelee sen kanssa vuosia elämäänsä hukaten.
➢ Tarkkaile hemoglobiiniasi esim. 2 krt/v. jos siinä tulee selittämätön lasku, ota heti ulostenäyte ja tarkastuta onko siinä verta, syynä voi hyvinkin olla suolessa verta vuotava kasvain kuten minulla.
➢ Mene kolonoskopiaan ja varjoaineskannaukseen heti, jos kunto ja uni alkaa selittämättömästi heikentyä, iho alkaa jaloissa oireilla, veren rauta heiketä tai kehon tuntemukset muuttua. Mene joka tapauksessa kolonoskopiaan 50 v. täytettyäsi. Se on kivuton ja helppo toimenpide.
➢ Älä pidä kännykkää vartalossa kiinni ja taskussa kuin hyvin lyhyitä aikoja. Kotona ja toimistossa pidä sitä 1-3 m etäisyydellä ja autossakin jossakin kojelautakotelossa. Puhu puhelut korvanapilla. Jos pelaat, pelaa pöytäkonsolilla, älä kännykällä. Nuku kännykkä toisessa huoneessa tai lentotilassa.
➢ Syö paljon kuituja ja antioksidantteja, jotka estävät, rajoittavat ja hidastavat syöpäkasvaimia. Jos suoli tulehtuu liian vähän kuidun, huonon ruuan tai stressin takia, kasvainriskit kasvavat moninkertaisiksi. Ylläpidä D-vitamiinin taso ympäri vuoden 120 nmol yläpuolella (edellyttää ainakin 100 mcg / pv).
➢ Tärkeissä sairausasioissa ja hoitosuunnitelmissa, ota ainakin 2 lääkärin mielipide. Näin pienennät riskejä, koska lääkäri on usein väärässä.
➢ Levitä tietoa tuttavillesi, että tulisivat tietoisemmiksi herkemmiksi seuraamaan muutokset elintoiminnoissaan ja
menemään suolisto tutkimuksiin heti, jos kehon olotila muuttuu. Henkilö, joka ei harrasta liikuntaa, ei helposti ehkä huomaa veren raudan ja suorituskyvyn laskua. Silloin muuta Rautavajeen oireet voivat paljastaa ongelman.
Uskon ja toivon että pääsin itse tästä uhkaavasta kokemuksesta kuin koira veräjästä, mutta hyvän opetuksen ja monta kokemusta rikkaampana.
Näillä kokemuksilla uskon voivani myös auttaa ja tukea muita. Koen olevani hyvin onnekas, josta koen kiitollisuutta.
Olen kuitenkin tietoinen, että syöpä on vaarallinen ja salakavala sairaus, jonka yksi oire on kasvaimet. Siksi otan nyt varalta leikkauksen jälkeisen itsehoitokuurin muutaman kuukauden ajan useilla luonnon tehoaineilla, joiden tiedän karkottavan syöpää sairautena. Tavanomaisia syöpälääkkeitä en käytä, eikä niitä ole minulle tarjottukaan. Käyn myös seurantatähystyksessä jonkun vuoden perästä ja seuraan kehoni terveysmarkkereita laboratoriokokein.
Laitan tämän raportin myöskin julkiseksi omalle webbisivulleni www.vessi.eu.
Veli-Jussi Jalkanen
Rautalampi
vessi@vessi.eu
+358400 763700
