JATKUVAN KASVATUKSEN MONET ONGELMAT

Jatkuvasta kasvatuksesta on tullut ”muoti-ilmiö”. Sitä käytetään tavoitteena monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnonsuojelu. Siitä on tullut myös keino välttää työläitä ja kalliita metsänhoitotoimia.

LUKE:n tutkijat, prof. Kärkkäinen, muut tutkijat ja johtavat asiantuntijat Suomessa ja Ruotsissa ovat keränneet havaintoja ja tutkimustietoa aikaväliltä 1850 – 1950. Tällä aikajaksolla yksinomaisena menetelmänä harjoitettu jatkuva kasvatus ajautui kriisiin, kun metsät eivät kyenneetkään uusiutumaan hakatun puusukupolven jälkeen odotetusti ja puumäärä ja kasvu alkoi uhkaavasti hiipua. Tämä tieto on unohtunut, eikä sitä enää haluta hyväksyä. Olemme alkaneet toistaa historiallista virhettä. Jatkuvassa kasvatuksessa (pl. kalliot ja karut kankaat, jonne se sopii) on monia ongelmia, tuhoriskejä ja laajaperäistäviä tekijöitä:

1. Puuston kasvu hidastuu, kun parhaiten kasvavia puita poistetaan ja perinnöllisestikin heikommat jäävät jäljelle.

2. Valtapuiksi aiottujen puiden kasvu ei pääse kunnolla käyntiin, koska ne saavat liian vähän valoa muun puuston keskellä.

3. Jatkuvaan kasvatukseen sisältyvät ”pienaukot” ovat monin tavoin haitallisia: 5 m lähempänä pystymetsän reunaa taimet eivät juuri kasva ”reunametsänvaikutuksen” takia, tuuli- ja lumituhoja tulee aukon reunametsissä, pienaukkohakkuu aiheuttaa valoshokin reunametsälle. Kasvu loppuu.

4. Puiden istutusta ja jalostettuja taimia ei voi käyttää. Kasvun alennusvaikutus on 20 -30 %. Jalostusta tarvitaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

5. Uudistamis- maanmuokkausta eikä tehokasta suurmätästystä voida tehdä. Kasvun alennusvaikutus 10 – 30 %.

6. Puulajin vaihtaminen esim. valoa vaativaksi koivuksi tai muiksi lehtipuiksi, estyy.

7. Metsät kuusettuvat väkisin ja muuttuvat hämäriksi ja viileiksi varjometsiksi.

8. Kuusen tiheä tumma neulasmassa muuttaa valonsäteet lämmöksi ja lämmittää ilmastoa.

9. Peittävän kuusikon alla maannoksen lämpötila matalampi, mikä huonontaa biologista aktiivisuutta ja puiden kasvua.

10. Kuusien yleistyminen vielä nykyisestäkin (hirvet!), lisää merkittävästi tuhohyönteisten (kirjanpainajat !) tuhoja.

11. Jatkuvassa kuusen kasvatuksessa lahottajat lisääntyvät nopeasti ja hiipuva elinvoima lisää hyönteistuhoja. Kuusikkoon pesiytynyttä lahoa ei enää saa pois puulajia vaihtamatta päätehakkuun kautta.

12. Sienien ja marjojen keräilysadot pienenevät metsän varjoisuuden ja kenttäkerroksen viileyden takia.

13. Täydennys- ja uudistusojitus on mahdotonta lisäämättä juurilahoa juurien rikkoutumisen takia. Alueet alkavat soistua ja puiden kasvu kärsii.

14. Tuulenkaadot lisääntyvät epätasaisessa latvustossa ja näin tuhohyönteisille tulee otollista lisääntymispuuta lisää.

15. Puiden toistuva keräilyhakkuu lisää hakkuun työaikaa ja kustannuksia ja lisää hakkuuvaurioita, lahoa sekä edistää juuristovaurioita. Korjuukapasiteetti on jo nyt minimitekijä hyvinä talven hakkuuviikkoina metsissämme. Parhaimmat urakoitsijat ovat haluttomia menemään jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuille parhaaseen tavikaikaan, jolloin hakkuut jäävät heikkotasoisemmille tai kesäaikaan hakattavaksi huomattavasti suurempine kokonaishaittavaikutuksineen.

16. Jatkuva kasvatus lisää lumituhoja, koska väli- ja aluspuiden latvukset ovat usein heiveröisiä ja toispuoleisia.

17. Puusta maksetaan n. 10 -15 % pienempää hintaa poiminta-/ harvennus hakkuissa kuin päätehakkuissa.

18. Laajaperäisemmän metsähoidon ilmapiirissä tärkeät neulasnäytteet jäävät ottamatta ravinnetasojen määrittelyyn ja oikea-aikaiset raivaukset laiminlyödään nykyistäkin useammin.

19. Jatkuvan kasvatuksen aiheuttama laajaperäistyminen metsänhoidossa vähentää yleistyessään työpaikkoja (metsänhoito- ja metsänkorjuutyöt), vähentää metsäisten kuntien elinkeinopohjaa sekä supistaa metsäteollisuutta.

Kokonaisuutena em. asioiden yhteisvaikutuksena ja ainakin keskipitkällä (yli 30 v.) ja vielä varmemmin pitkällä (yli 70 v) aikavälillä metsän kasvu ja puuston kehitys jää 40 – 80 % uudistamiskasvatusta heikommaksi. Jatkuvan kasvatuksen kannattajat ovat useimmiten iäkkäitä tai hyvin idealistisia metsänomistajia tai hyvin vähän metsänhoidon kokemusta tai koulutusta saaneita, tai joilla ei ole usein tarvetta saada metsästä tuloja ollenkaan. Voimakas metsänhoidon laajaperäistämis- vaikuttaminen uppoaa heihin helposti. Suurella osalla metsänomistajista ei ole kuvaa miten oma metsä jossakin jaksaa, puhumattakaan suunnitelmista vähentää sinne kertynyttä ylitiheyttä tai yli-ikäisyyttä, vähentää tuhoriskejä tai kehittää metsänhoidon tasoaan. ”Luonnonmukaisen” jatkuvan kasvatuksen ajatus on usein tällaiselle omistajalle hyvin kiinnostava. Metsässä käydään vain poimintahakkuilla ja muut asiat voi unohtaa. Syitä metsänhoidon heikentymiseen ja jatkuvan kasvatuksen kiinnostukseen ovat metsänhoidon vastainen mielipiteen muokkaus (Metsälautakunta-, Tapio, Metsänhoitoyhdistys, Luke) – organisaatioiden ohjeiden repsahtaminen ympäristöpoliittisen muodin mukaan, metsänomistajakunnan vanheneminen ja väsähtäminen, kaupungistuminen ja siten vieraantuminen luontotalouden realiteeteista.

Veli-Jussi Jalkanen Agronomi,
Puun tuottaja
Puun Tuottamisen asiantuntija