Puun kasvatuksen asiantuntija ja luonnon suojelija agr. Veli-Jussi Jalkanen
Keskustelu metsistä, hiilen sidonnasta ja lajikirjosta käy kuumana. Kaikilla on huoli lajien säilymisestä ja ilmaston muutoksesta. EU on keksinyt keinoksi ”ennallistaa” luontoa 1950-luvun tasolle (??), minkä tehosta tavoitteeseen, eli ilmaston muutoksen pysäyttämiseen ollaan perustellusti eri mieltä.
Väitteitä, lausumia ja uskomuksia on paljon. Jopa osa asiantuntijoista houkuttaa tukea tieteeseen perustumatonta muotivirtausta. Metsätieteestä ja -biologiasta on kuitenkin paljon vankkaa tutkimus- ja kokemusperäistä tietoa pitkältä ajalta.
Seuraavaan olen koonnut selkeitä fiktioita ja faktoja metsätieteestä ja biologiasta ja vertaan niitä väittämiin:
Metsänhoito on pääsyy lajikatoon maapallolla. Väärin.
Pääsyy on huonosti tunnettu ja tiedotettu elämälle haitallisten kemikaalien vaikutus ja siinä erityisesti hormonihäirintä, jossa monista lähteistä luontoon leviävät teolliset molekyylit (mikromuovi, lääkkeet, kotitalous-, maatalous- ja teollisuuskemikaalit, kosmetiikka, palo- ja kosteussuoja-aineet -PFAS, kemikaalit rakennuksista, renkaista ja teistä irtoavat) heikentävät kaikkien lajien (myös ihmisten) hormoni-, sukupuoli ja lisääntymisterveyttä yksittäin ja erityisesti yhteisvaikutuksena. Lue hyvä ja tuore tiedekirja: prof. Shanna Sawn, ”Count Down” 2022. Oma osansa on myös globaalisti hiilen poltosta maapallolle leviävät raskasmetallit, jotka päätyvät haitallisina osin ravintokiertoon ja eliöiden elimistöihin.
Metsä sitoo parhaiten hiiltä, kun se jätetään koskemattomaksi. Väärin.
Taimikosta asti suojeltu eli hoitamaton metsä kasvattaa hyvin pitkäksi aikaa matalan tiheän, pienistä pioneeripuiden rungoista ja latvuksista koostuvan varjoisan ja kostean lehtipuuvaltaisen kasvuston, jonka kuutiomäärä (120 – 150 m3) jää aina paljon pienemmäksi kuin jalostetuilla mä-, ku- tai koivuntaimilla hyvin hoidetussa metsässä. Vasta hyvin pitkän ajan (useita kymmeniä – satoja vuosia) kuluessa suuret valtapuut hitaasti murtautuvat ryteikön läpi.
Suojeltu luonnontilainen metsä on lajirunsain biotyyppi. Väärin.
Taimettumisen jälkeen täysin hoitamaton hyvin tiheä, varjoisa ja kostea luontotyyppi ei ole ollenkaan kaikille lajeille mieluisa. Maanpinta puiden alla on lähes paljas. Yrtit eli kukkivat kasvit, mutta myös heinät ja niitä suosivat hyönteiset puuttuvat. Maan pinnalla ei ole juurikaan syötävää. Tiheikössä kanalinnut eivät voi lentää, eikä jyrsijöitä juurikaan ole.
Talousmetsän suojelu eli hoitamattomuus tuottaa lajirikkaan ja terveen kasvupaikan, jossa on hyvä hiilen sidonta. Väärin.
Nykyiset puut ovat jo hyvin stressaantuneita metsiemme yli 2 esteen lämpötilan ja n. 25 % termisen lämpösumman kasvusta ja moni metsä sairastuu ja taantuu. Lähivuosikymmeninä meidän, eli pohjoisten alueiden vielä luokkaa 2 asteen tuleva nousu yhdessä kesäkuivuusjaksojen kanssa heikentää havupuita lisää niin paljon, että suuri osa metsistä tuhoutuu (Keski- Euroopan tapaan) edelleen lisääntyviin kuivuus-, hyönteis-, laho- ja tuulituhoihin, joiden takia metsän hiilet haihtuvat taivaalle.
Päätehakkuu tuhoaa metsän kasvun, hiilivaraston ja luonnon monimuotoisuuden. Väärin.
Metsä uudistuu radikaalisti päätehakkuun jälkeen lisääntyneen lämmön, valon ja lehtikarikkeen takia. Maaperän hiilivarasto vähenee vain muutaman prosentin väliaikaisesti, maan pinnan hiilensidonta pioneerikasvien takia lisääntyy voimakkaasti, hyvin hoidetun taimikon kasvu on jo muutamassa vuodessa aikaisempaa valtapuiden heikkoa kasvua suurempaa. Lajirunsaus lisääntyy hoidetussa taimikossa voimakkaasti, kun kaikki valolajitkin, (ruohot, yrtit ja niistä elävät hyönteiset ja eläimet) lisääntyvät.
Märkien ja tavalliseen tapaan soistuvien metsämaiden ojitus ja ojien perkaus romahduttaa hiilen sidonnan. Väärin.
Koska sadanta on Suomessa suurempaa kuin haihdunta, useimmat metsämaat soistuvat ilman toimivaa ojitusta eli kasvattavat sammalta yhä paksummiksi kerroksiksi. Eristävä sammal tekee metsämaasta hapettomampaa ja kylmempää, jolloin sienirihmastojen, juurien ja pieneliöiden kasvu (hiilen sidonta) taantuu. Kesäkuivuuden jälkeen syksy – kevät välillä oleva korkea pohjavesi voi hukuttaa ja tappaa maanalaista ja siitä riippuvaista maanpäällistä elämää vakavasti.
Parhaimmillaan ojituksella esim. 40 cm syvyydessä pidetty pohjavesi tuottaa hehtaarille 4000 m3 hiiden sidonnalle otollista maata. Terveen metsän kasvusta ja hiilen sidonnasta 70 % tapahtuu maan alla, jos pohjavesi, kylmyys ja hapettomuus ei sitä estä. Märkä maa tuottaa lisäkasvua aina huonosti pellolla, puutarhassa tai metsässä. Luonnontilainen suo on hiilen päästäjä metaanin takia.
Parhaan hiilen sidonnan saavuttamiseksi, talousmetsää pitäisi kasvattaa tiheänä. Väärin.
Hoitamaton, tiheä ja vesoittunut taimikko sitoo hiiltä hoidettua nopeammin vain muutaman vuoden aivan alussa. Jalostetut puut hyvin ojitetussa ja muokatussa (ja mätästetyssä) maassa toistuvasti (3 krt) ja optimaalisesti harvennettuna, kasvattavat ylivoimaisesti nopeammin metsän hiilivarastoa luonnon metsään verrattuna. Tilanne on sama kuin peltoviljelyssä.
Jatkuva kasvatus (JK) on ympäristöystävällisempää ja tuottaa paremman taloustuloksen ja lisäkasvun. Väärin.
Suomessa ja Ruotsissa JK (silloin sitä nimitettiin harsinnaksi) harjoitettiin 1800 – luvun alusta 1960 – luvulle tunnetusti heikoin tuloksin. Kun varttuneesta metsästä poistetaan valtapuut ja lisävaltapuut, jälkikasvun järeytyminen tuottaa systemaattisesti pettymyksiä. JK:n metsä kuusettuu, soistuu ja taantuu silmiinpistävän nopeasti. Puiden korjaaminen on kalliimpaa, puusta maksetaan vähemmän ja erilaisia tuhoja on enemmän. Sen kyky sopeutua ilmaston muutokseen on heikompi. Metsässä kasvaa myös perimältään heikompia ja samalla pienempiä puita.
