METSISTÄ TEHOKAS HIILINIELU JA VOIMAKAS TALOUSMOOTTORI

Kirjoittaja on puun tuottaja ja kasvatuksen asiantuntija agr. Veli-Jussi Jalkanen, Sahalan Kartano, Rautalampi

Oikein hyvällä metsänhoidolla metsästä tulee erittäin tehokas hiilen sitoja, hiilivarasto ja tehokas talousmoottori! Joka kuutiometristä saadaan jalostettuna satojen eurojen talousvaikutukset. Jo yhden kuution hiilimäärä vastaa 2 edestakaista matkaa Hong Kongiin lentäen. Suomen puuvarat ovat 2.5 mrd m3 ja ovat kasvaneet noin 1 mrd m3 viimeisten 60 vuoden aikana. Sitä ennen metsistä käytiin hakemassa pois järeitä puita vuosisatojen ajan (jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaan) lähes ilman hoitoa ja uudistamista, millä metsät saatiin surkeaan kuntoon. 1850 – luvulta 1950- luvulle sekä Ruotsin, että Suomen metsävarat ja kasvu tutkitusti romahtivat jatkuvan kasvatuksen takia. Optimoidulla metsänhoidolla voisimme melko helposti ja kasvun kärsimättä nostaa Suomen puuvarat 3.5 mrd m3:iin. Jatkuvalla kasvatuksella tai hoitamattomuudella se ei varmasti onnistu. Puuvarantoa ja puuraaka-ainetta voitaisiin helposti kasvattaa lisää Suomessa metsittämällä noin puoli milj. ha puuttomia joutoalueitamme Etelä-Suomessa (laitumia, peltoheittoja, teiden varsia, taajamien reuna alueita, metsittämättä jääneitä alueita) ja esim. 2 milj. ha ravinteikkaimpia vielä luonnontilaisia soita (joita nyt jäljellä 4.3 milj. ha) ojittamalla, viljelemällä ja tuhkalannoittamalla. Valitettavasti myös 1970 – 1980 luvulla ojitetuilla soilla ja turvemailla ojat ovat pääosin jo kasvaneet tukkoon ja pitäisi kiireesti perata. Järkevimmin se tapahtuisi kapealla yksitelaisella koneella ja kapealla kauhalla, joka ei riko ojan reunoja, jolloin myös humusvesiongelma jää hyvin vähäiseksi. Saisimme kasvatettua viljeltyjen soiden 2.5 milj. hehtaariin 20:ssä vuodessa 300 – 400 milj. m3 puuta. Suomen päästöt ovat 48 milj. tn hiilidioksidiekvivalenttia (= hiilidioksidiksi muutettuna) /v. Suomen metsät kasvavat nyt n. 110 milj. m3/v, joten metsien vuosikasvuun sitoutuu n. 100 milj. tn hiilidioksidia. Nykyisen metsänhoidon tasoa juhlapuheista huolimatta ilmentää hyvin vaatimaton, eli keskimäärin 1.1 mm kasvuluston paksuus, kun kaikki puun kasvatukseen perehtyneet tietävät, että esim. 2 mm kasvulusto ei ole kasvattajalle edes haaste.

Jo taimikonhoito-, riukumetsien raivaus-, kasvatusmetsien harvennus ja vajaatuottoisten metsien uudistamisrästien poistamisella metsämme kasvaisivat ainakin 150 milj. m3, mikä jo sitoisi n. 135 milj. tn hiilidioksidia (1 m3 puuta = 900 kg hiilidioksidia). Täällä lisäkasvulla Suomi jo keräisi ilmasta yli 2 x enemmän kuin päästää. 150 miljoonan kasvusta voisimme hakata kestävästi esim. 130 -140 milj. m3 (nykyään vain noin 70 milj. m3), ja jättää loput monimuotoisuutta ja puuvarantoa lisäämään. Metsiemme vuosikasvun lisääminen kaksinkertaiseksi onnistuisi sekin melko helposti edellisten lisäksi vain levittämällä kaikki polttolaitosten tuhkat (lakisääteisesti ?) reheville soille, perkaamalla tukkoon menneet ojastot märkyysalueilta (joilla pohjaveden korkeus haittaa puiden kasvua), poistamalla yleinen boorin puutos entisiltä laidun-/ maatalousalueilta ja lannoittamalla hyvin kannattavasti 1/3 – ¼ osa parhaista varttuneista hyväkasvuisista kasvatusmetsistä typpilannoitteilla 10 v välein.

Hakkuun lisääntyminen merkitsisi liikevaihdon lisääntymistä metsätuotannossa, korjuussa ja puunjalostusteollisuudessa yli sadalla miljoonalla / 1 milj. m3 jalostettua puuta. Sen päälle tulisivat vielä lisä työpaikat. Tämä mahdollisuus olisi meillä aivan käden ulottuvilla.
Lisäkasvusta voisimme säilöä jättimäärät hiiltä puurakentamiseen ja syrjäyttää fossiilisia raaka-aineita pakkauksissa, vaatteissa ja liikennepolttoaineissa. Ligniinistä tehdään jo Äänekoskella biokaasua suuressa mittakaavassa ja laaja kuitutuotanto vaateteollisuuteen on alkamassa. Suunnitelmissa olevat Kemin ja Kemijärven jättitehtaat, uudet suuret sahahankkeet ja muutkin investoinnit seuraavat perässä. Metsää ei voida nähdä stabiilina hiilivarastoja ilman hoitoa, sillä, hidastuen lopulta olemattomaksi. Ylitiheydestä johtuvassa kasvukilpailussa tai yli-ikäisyydessä puita alkaa kuolla kiihtyvään tahtiin, kunnes lahoaminen on yhtä suurta kuin lisäkasvu. Valitettavasti maailman talousmetsistä suuri osa on tässä kunnossa hoidon puutteessa ja Suomessakin näiden määrä on suuri ja lisääntyy. Liikkuessamme näemme väylien varsilla tuhka tiheään kokonaan hoitamattomia tai huonosti hoidettuja metsiä.

Ilmastovaikutuksissa on hyvin harvennetussa metsässä merkityksellistä, että puut kasvavat hyvin ja järeäksi varttuneen metsän puut ovat jopa niin harvassa (200 – 300 kpl/ha), että hangelle tulevasta auringon valosta heijastuu kevättalvina suuri osa takaisin taivaalle, päinvastoin kuin hoitamattomissa ryteiköissä, joissa kattava neulas- ja oksapeitto muuttaa lähes kaiken valon lämpöenergiaksi ilmakehää lämmittämään. Runsaslatvuksinen ja jo alusta alkaen hyvin harvennettu (jopa n. 200 runkoon /ha) terve havumetsä kasvaa melko hyvin vielä ”yli-ikäisenäkin”, jolloin siinä olevan hiilivaraston korjuuta ja ”puupankin” rahastamista voidaan kannattavasti ja melko turvallisesti hyväkasvuisena ja tuhoriskittä lykätä.

Hyvin harvennetussa metsässä elämä kenttäkerroksessa on myös rehevää, mikä mahdollistaa hyviä sieni- ja marjasatoja ja paljon tärkeitä ja luonnossa yhä niukkenevia kukkamääriä pölyttäjille. Tehokas metsänhoito globaalisti torjuisi ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamaa lajikatoa.
Päätehakkuun jälkeen uusi kasvu voidaan saada alkuun jo heti seuraavana kesänä istutustaimilla. Jo alle 5 vuodessa rehevä taimikko sitoo useita tonneja hiiltä joka kesä. Etelä – ja Väli – Suomessa oikein hyvällä metsänhoidolla mahdollistetaan ensiharvennus jopa 10 – 20 vuotiaana ja tukin mittoihin valtapuut yltävät parhaassa tapauksessa jo alle 20 vuotiaina. Päätehakkukelpoinen järeä metsä tuoreilla kankailla ja rehevillä turvemailla on mahdollinen jo 40 – 60 vuodessa puulajista riippuen, mutta terveenä, hyvälatvuksisena ja reilusti harvaksi harvennettuna järeillä puilla kasvatusta voidaan myös jatkaa jopa vuosikymmeniä.

Metsänhoitoon voidaan soveltaa laajasti tunnettuja mutta aivan riittämättömästi käytettyjä metsänhoito- ja – parannustoimia, jotka alkavat lisätä kasvua ja hiilen sidontaa heti hoidon parannustoimenpiteen jälkeisenä vuonna. Heti kun tehostunut metsänhoito alkaa tuottaa enemmän puuta, voidaan lisäkasvuakin alkaa välittömästi korjaamaan huonoiten voivasta ja kasvavasta päästä, eikä mitään puukatoa tule.

Avohakkuuta ei tule pelätä eikä välttää
Uudistamista päätehakkuulla ei tule pelätä eikä välttää, sillä viimeisten pitkäaikaistutkimusten laajan aineiston mukaan hiilen määrä vähenee avohakkuualan maaperässä aivan marginaalisesti (n. 4 %) ja seuraavaani vuosikymmeninä ne tutkitusti sitovat 20 – 40 % enemmän hiiltä kuin hakkaamatta. Lisäksi avohakkuualueet ovat monimuotoisuuden takia välttämättömiä monille pioneerilajeille, kunnes ne kasvat umpeen. Avohakkuut ovat monissa tapauksissa ja monilla maalajeilla välttämättömiä, joilla kasvu, arvokasvu ja hiilen sidonta saadaan hyvään vauhtiin hiipuneen, yli-ikäisen tai muista syistä ränsistyneet metsän tilalle.

Puumassaa eli hiilivarastoa ja kasvua voidaan kannattavasti lisätä
Metsissämme on kokonaisuudessaan paljon vähemmän hiiltä eli puumassaa (runko, juuret, oksat, aluskasvillisuus) kuin voisi olla (vaikka ylitiheitä ja yli-ikäisiä alueitakin on kasvavia määriä) joissa valtapuut ovat kuitenkin jääneet pienehköiksi liiallisen tiheyden takia. Optimoidulla metsänhoidolla useimmista ylitiheistä, vajaapuustoisista tai puuttomista alueista voidaan melko nopeasti tehdä hyväkasvuisia metsiä. Yli-ikäisten metsien elvyttäminen ei kuitenkaan yleensä onnistu. Vajaapuustoisuutta tulee valitettavasti ja jatkuvasti lisää boorin puutos, märkyys-, hirvituho-, väärä puulaji- ja paju/leppä ryteikkö-alueille ja sinne, missä metsittäminen hakkuun jälkeen laiminlyödään tai se epäonnistuu. Toisaalta ylipuustoisuus johtaa metsäkuviolla helposti kasvun hidastumiseen, koska suuret puut tarvitsevat yllättävän paljon tilaa voidakseen ja kasvaakseen hyvin. Varttuneissa metsiköissä kasvua ylläpitävä puutiheys on väillä 400 – 200 runkoa/ha riippuen puiden ja latvusten koosta. Jo nykyisellä lämpösummalla Etelä- ja Keski – Lapin kankaat ja suot (tuhkalannoitettuna) kasvaisivat hyvin hoidettuina puuta lähes etelän tahtiin ja usean tehtaan tarpeisiin.

Suot pitäisi ojituksilla, ojien perkauksilla (niin että likavedet puhdistetaan) harvennuksilla ja tuhkalannoituksella panna ehdottomasti kasvamaan. Keskiravinteinen lähes puuton räme voidaan saada kasvamaan ojitus-, taimikonhoito- ja tuhkalannoituskunnostuksella alle vuosikymmenessä n. 5-10 m:3/ ha/v samalla kun luonnontilainen suo sitoo hiiltä vain 200- 300 kg/ha/v. Ojitetulla ja tuhkalannoitetulla suolla LUKE:n tutkijoiden mukaan sammalkerros edelleen kasvaa (suometsissä sen näkee selvästi), eikä hiilipäästöjä tule rahkaturpeen hajoamisesta juurikaan, paitsi rehevillä korvilla, joilla sielläkin puuston kasvuun hyvässä metsänhoidossa hiilen sitoutuminen on paljon voimakkaampaa (Luken tutkimus) kuin turpeen hajoaminen.

Puuston kasvu voitaisiin jopa tuplata, 50 % lisäys tulisi melko helpolla.
Meillä on suuri määrä tunnettuja, mutta hyvin vajaasti käytettyjä keinoja kuten
a) Puiden hyvinvoinnille optimaalisen kasvuväljyyden keskeytyksetön ylläpitäminen (jota puut yrittävät kilvan täyttää) taimikoista alkaen
b) Aikainen taimikon hoito
c) Riukumetsän raivaus tiheyteen n. 1200 / 1400 kpl/ha ennekuin puiden latvat alkavat typistyä
d) Kasvua lisäävä maaperän muokkaaminen uudistuksen yhteydessä yhdistettynä vesien suojeluun
e) Metsänhoitotoimenpiteiden tekeminen viivytyksettä eli oikea-aikaisuus
f) Oikeiden puulajien käyttö (edellyttää hirviongelman ratkaisua)
g) Turvemaiden tuhkalannoitus (arvokasta kasvulannoitetta tuhkaa edelleen tuhlataan, ajamalla sitä kaatopaikoille)
h) Jalostettujen taimien laaja käyttö
i) Hirvieläinten määrän tuntuva lasku ja villisikakannan hävittäminen heti alussa.
j) Enintään 10 v välein toistuvat ja reippaat harvennukset, jotka kannustavat koko ajan valtapuita lisäkasvuun.
k) Varttuneiden metsien alikasvosten ennakkoperkaukset energiaksi (lisäävät pääpuuston kasvua 2-3 m3/ha/v)
l) Yli-ikäisten, vajaapuustoisten ja ränsistyvien metsien uudistaminen
m) Terveyslannoitukset (boori erityisesti, soilla myös kalium) ravinnevinoutumien poistamiseksi
n) Varttuneissa kasvatusmetsissä typpivajauksen poistoa harkituilla lannoituksilla
o) Kunnostusojitukset pohjaveden laskemiseksi juuriston alapuolelle (30 cm syv.) niiden hyvinvoinnin ja kasvun takia.

Jatkuva kasvatus tai sitä lähellä oleva hoitamattomuus aiheuttavat monia hävikkejä ja haittoja.
Jatkuvan kasvatuksen metsiköissä keskimääräinen kasvu jää heikoksi, hyönteis-, sienilaho-, metsäpalo-, korjuuvaurio- ja tuulenkaatotuhoja tulee enemmän, metsän jalostuksen hyödyt jäävät saamatta, puulajisuhteet vääristyvät kuusivaltaisuudeksi, keräilytuotteita on vähän, maaperä köyhtyy ja muuttuu vain happamammaksi, korjuusta tulee kalliimpaa ja puulle myydessä saatava hinta laskee. Valoisa, rehevä ja hyvin hoidettu talous- sekametsä tuottaa hyvin myös marjoja ja sieniä. Siellä sekä ihmiset että useimmat metsäneläimet ja metsäkanalinnut viihtyvät paremmin kuin hoitamattomissa, kylmissä ja pimeissä ryteiköissä.

Ilmastonmuutoksen kannalta tarvitsemme kiireesti 4 kehittämisprojektia metsään liittyen:
1. Kaikki vajaapuustoisuus, mutta myös ylitiheys on metsistä poistettava
2. Metsien kasvu on maksimoitava kaikin keinoin, mm. kaikki puun kuoren arvokas tuhka on palautettava takaisin metsiin
3. Puuraaka-ainetta on mahdollisimman paljon säilöttävä pitkäkestoisina lopputuotteina rakennuksiin
4. Tarpeeton metsiä tukkiva pienpuusto (aluskasvillisuus, riukumetsien liikapuusto, ensiharvennuspoistuma) tulisi käyttää turpeen jättämään aukkoon energian tuotannossa. Tässä auttaisi paljon puoliautomaattinen karsiva – kuoriva ympärivuotinen tela-korjuukone, jolla korjuukustannukset jäisivät riittävän pieniksi.